Kahvakuulahaasteita

Kuten tiedetään niin kahvakuulaharjoittelu on myös minun intohimo. Kahvakuula on jo ainakin 350 vuotta vanha harjoitusväline ja ainakin minun ja monen, monen muun mielestä se maailman ehdottomasti paras ja monipuolisin harjoitusväline.

Itselläni on myös aikomus piruuttani tarttua kesän mittaan erinäisiin kahvakuulahaasteisiin, joita kahvakuulapiireissä on tehty ja kokeilla onnistuisiko niissä tai kuinka lähelle pääsisi. Tällaisia ovat esim:
- 1000 etuheilautusta tunnissa 16 kilon kuulalla
- 30 minuuttia etuheilautusta
- 1000 tempausta tunnissa
- Kahvakuula 400 (100 tempausta, 100 takakyykkyä, 100 rinnallevetoa, 100 työntöä)
- Kahvakuulamiehen tonni (etuheilautus 2 kädellä 50x, takakyykky 25x, rinnalleveto 25x+25x, etuheilautus kädenvaihdolla 50x, takakyykky 25; ja näitä 5 kierrosta)
- Long cycleä tunti (eli rinnalleveto+työntö ja kädenvaihto aina etuheilautuksella)

Nuo ovat aika kovia settejä ja niiden harjoittelussa kuulan paino kannattaa olla aika maltillinen, mutta itselläni on tavoitteena tehdä nuo jossain vaiheessa läpi 16kg kuulalla. Pientä esimakua olen saanut jo tekemällä 12 kg kuulalla 30 minuuttia long cycleä ja se ei ollut oikeastaan lainkaan paha ja sitä olisi voinut sillä kuulalla jatkaa vaikka sen täyden tunnin ja hartioissa oli mukava, lämmin tunne. Samoin etuheilautusta tein 30 min yhteen soittoon 12kg kuulalla. Sekin ihan jees, keskisyke 109 ja ainoa ongelma oli, että kämmenet ärtyivät aika lailla. Jatkossa yritän sitä 16 kilon kuulalla 50x sarjoissa niin, että teen 50x ja odotan, että 3 minuuttia täyttyy ja sitten taas 50x eli näissä 3 minuutin sarjoissa tulee se tuhat täyteen tunnissa. Kyllä nämä jossain vaiheessa menevät; se on varma!

Niin ja kesäkuun puolessa välissä on viikonlopun kestävä Kuulahullu 2012 -tapahtuma Vuokatissa. Sinne olen mäkin menossa ja tällä hetkellä ainakin satakunta muutakin kuulahullua. Sinne mahtuu porukkaa edelleen  eli sinne vaan kaikki kuulailuun hurahtaneet.

Säijän tempo miltei lenkkivauhdilla

Viiikonlopun VK-harjoitus, pitkä PK ja etenkin erittäin kova kahvakuularyhmämme harjoitus sunnuntai-iltana tekivät tehtävänsä. Jalat olivat tukkoiset, mutta etenkin juuri tänään vielä  kipeätkin. Tehtiinhän siinä kuitenkin esim. 300 kyykkyä ja 700 muuta toistoa. Mutta niin oli tarkoituskin ja hyvä niin; ja minähän ne suunnittelen :)

Kävin kuitenkin ajelemassa Säijän tempon läpi. Vedin tänään kokeeksi ilman levykiekkoa ja kyllä tuo Säijän reitti vaatii ehdotottomasti levykiekon, jos kovaa meinaa mennä, se on nyt ainakin todettu ja sitä ei kompensoi edes säärikarvojen puuttuminen :D. Aika oli omalla kohdalla tämän kauden pohjanoteeraus eli 28.43. Eikä muuta raportoitavaa. Mutta sen tiedän, että nyt levolla ja palauttelulla sekä yhdellä vetotreenillä pyörä kulkee ensi sunnuntain Mynämäen tempossa.

Tähän on sitten tultu

Tätä en tehnyt koskaan rullaluistelukisailujen aikaan, mutta nyt kun kilpakuntoilijan urani on pikkuriikkisen kallistunut tälle pyöräilyn puolelle, ajoin sitten säärikarvani. Kaveri on tuolla tempoissa aina muistannu kysellä, että milloin meinaat ajaa säärikarvat; hänelle kun se kuuluu aina kevään rutiineihin. Niinpä tänään sitten arvelin, että otetaan nyt nekin kymmenykset sitten pois kuleksimasta; ja onhan sillä tietysti ihan helvetillinen henkinen merkityskin ilmanvastuksen ohella :) Tosin meikähän ei ole ollut niin innokas yleensä nysväämään näiden nippelihommien kanssa vaan tekemään kovia reenejä ja hakemaan ne parannukset sieltä. Jätkät taisi mulle joskus tuumatakin pilke silmäkulmassa, että mitä sitä nyt rullistekniikkaa reenaamaan, kun voi vetää traktorinrenkaita ja muita animaalisia harjoitteita mitä tässä nyt on aikojen kuluessa tullu tehtyä. Ehkä siinä (valitettavasti) onkin pieni totuudensiemen mun luonteesta...

Sain hyvän tarjouksen enkä voinu tietenkään vastustaa kiusausta eli ostin tuossa myös tuollaiset Shimanon 16-puolaset hiilikuitukiekotkin; käytetyt, mutta erittäin hyvät. Onpahan nyt myös valinnanvaraa kiekkojen suhteenkin. Tosin nyt joutuu opettelemaan myös noita tuubihommia. Mutta kyllähän nuo hienosti rullaavat. Eli näin se homma tuntuu lähtevän enemmän ja enemmän lapasesta, säärikarvoja ja hiilikuitukiekkoja... :-D

Nostalgiapäivitys

Minähän olen tälläinen Menneisyyspuolueen tai Nostalgiapuolueen ainaisjäsen. Ennenhän oli kaikki niin hienosti, urheilijat oli Urheilijoita isolla U:lla ja oli urheiljoita, joita fanittaa eikä vellihousujakaan ollut niin paljon kuin nykyään :-D Me vähän lahjattomammatkin urheilijat treenatiin silloin 80-luvulla, jos ei nyt niin järkevästi, mutta ainakin riittävän paljon. Aika ajoin olen laittanut tänne joitain sen ajan omia harjoituksia. Nyt sattui tuossa laatikkoa järjestellessä silmiin taas vanhat harjoituspäiväkirjat ja sieltä harjoituskausi 1987-88. Pistinpä siinä merkille, että siellä on alkukesästä tuupattu ihan kohtuuviikko... jumankauta, 34 tuntia... nyt mä pääsen kilpakuntoilijana hyvänä kuukautena samaan :)

Yritystä oli, mutta jalkaa ei

Tarkoitus oli tällä viikolla vetää molemmat viikkotempot ja niin teinkin. Tänään siis Sorilaan ja siellä tuttu kympin tempo. Hiukan kyllä paikoissa tunsi eilisen kohtuullisen hyvän ja kovan vedon.

Yritystä oli tänäänkin ihan mukavasti, mutta ei ollut helppoa. Jalat eivät olleet eilisen veroiset ja meno meni vähän väkisin tuuppaamiseksi, rentous puuttui. Varsinkin lopun pikkunousut olivat täyttä rimpuilua. Mutta kuten tapana on sanoa, ihan hyvä harjoitus. Aika oli 14.43. Omasta ennätyksestä jäin 22 sekuntia. Kampikierrokset olivat nyt 99. Keskisyke jäi nyt 164:ään ja maksimi oli vain 170. Kovinta kyytiä veti tänään sunnuntain Porin maantiekisan eliten voittaja Järvinen, joka veti ennätyksensä 13.51.

Kaksi kovaa harjoitusta alla, joten nyt palautellaan pari päivää.  Viikonloppuna ei ole kisoja. Lauantaina vedetään näillä näkymin kaverin kanssa paritempona kova harjoitus ja sitten sunnuntaina varmaankin pitkä ja erittäin rauhallinen PKI.

Säijässä omaa ennätysvauhtia

Tänään kulki pyörä mukavasti. Säijän viikkotempo oli nyt Pirkanmaan Aluecupin osakilpailu. Mutta matka ja reitti oli sama kuin normaalissa viikkotempossa. Meno tuntui alusta saakka suht mukavalta, mitä nyt eräs häirikköautoilija halusi pilata minun ajoani kiilailemalla ja jarruttelemalla, mutta onneksi se idiootti ei aiheuttanut kuitenkaan mitään todella pahaa. Mutta kaikenlaisia sitä, ilmeisesti oli ärsyyntynyt,kun hänen kulmillaan ajetaan pyörällä.

Mutta tosiaan oma meno oli virkeän oloista ja yleensä hidas Säijän välitien hidas pätkäkin nousuineen kulki jo paremmin ( 35km/h) ja varsinkin lopun kolme kilometriä sivumyötäiseen tulivat jollain 45 km/h keskarilla. Loppuaika oli 26.53 (40,6km/h). Oma ennätys parani 21 sekuntia. Keskisyke oli 166 ja keskikadenssi 96. Teknisesti meno tuntui ihan mukavalta ja tuo kadenssikin tuntui nyt aika sopivalta tälle baanalle. Viime vuoden eliten SM-mitalisti Martikaiselle tuli tappiota 1.24 ja Ollilan Jarille 15 sekuntia. Porukkaa oli ajamassa parikymmentä. Ja sääkin vihdoin viimein jo kesäinen. Eli hyvää menoa, hyvä mieli ja hyvillä mielin nukkumaan...

Koulumaailman ihmettelyä

Aina välillä mä en ymmärrä tätä suomalaista koulumaailmaa. Esimerkiksi sitä olen ihmetellyt jo vuosia, että miksi  kaikkiin näytelmäharjoituksiin ym. kevätjuhlaharjoituksiin käytetään pääsääntöisesti liikuntatunteja, joita muutenkin on aivan liian vähän. Suomalainen koululaitos siis opettaa, että liikunnasta voi aina tinkiä.

Samoin koulumaailmassahan esimerkiksi lumipallon heittämisestä on tehty vähintäänkin törkeää pahoinpitelyä vastaava rikos. Edes tyhjälle pellolle tai metsään sitä ilmeisesti ei saa heittää. Kiitos koulutaitoksen Suomesta loppuvat pikku hiljaa keihäänheittäjät ja pesäpalloilijat.

Täälläpäin kouluun saa pyöräillä varmaankin vasta kolmannella luokalla. Itse aikanaan pyöräilin kouluun kesät talvet ensimmäisestä koulupäivästäni alkaen, mutta nyt on toisin, kun koulu niin käskee. Kiitos siitä, sillä tällä menolla Suomesta loppuvat pyöräilijät.

En voi kyllä käsittää sitäkään, että kouluun saatetaan koulukuljetuksella nuorimpia koululaisia 800 metrin päästä, koska matkalla joutuu ylittämään yhden hiukan isomman tien; josta kyllä suojatiekin löytyy. Ymmärrän kyllä liikenneturvallisuusasiat, mutta kuitenkin. Kiitos siitä, sillä tällä menolla koululaitos lopettaa maastamme hyöty- ja työmatkaliikunnan.

Ajoittain tuntuu myös, että päiväkodeissa ja kouluissa ei voida ulkoilla tai harrastaa ulkoliikuntaa, koska taivaanrannalla näkyy pilvi, sillä sieltähän voi tulla vaikka sade tai jopa ukkonen. Kiitos siitä ja kohta kukaan ei voi harrasta liikuntaa, koska ilma on niin "huono."

Korostetussa roolissa koululaitoksen liikunassa tuntuvat olevan välineet. Jos jalkaan tulevat vahingossa saappaat lenkkareiden sijaan niin välttämättä liikuntaa ei saa harrastaa ja tärkein asia on tietysti pyyheliina. Jumppavaatteiden ja pyyheliinan unohtuminen ovat vähintäänkin myymälävarkautta vastaava rikos. Kiitos siitä, sillä nyt tiedämme, että saappaat jalassa ei voi liikkua eikä varsinkaan, jos siinä tulee hiki eikä pyyheliinaa ole lähettyvillä.

Sitten varmaan yläasteella on kaikenlaista inkuttajaa ja niskuroijaa, valitettavasti. Mutta sellaistakin on jossain sattunut, että jos sattuu olemaan joku lahjakas liikkuja ja hän kyseenalaistaa tai vaatii perusteluja opettajalta niin mitä pahimmillaan opettaja tekee?...laskee numeroa pari kolme pykälää oppilaan motivaatiovaikeuksien takia. Siinäkö on opettajan auktoriteetti?

Suomalainen koululaitos vähentää koululiikuntaa ja aliarvioi sen merkitystä. Kiitos siitä, sillä jatkossa meillä on aina vaan enemmän vellihhousuja ja valtavasti terveyspalveluja käyttäviä huonokuntoisia aikuisia.

Niinpä nämä lievästi tietty kärjistäen, mutta tälläisia juttuja olen vaan vuosien aikana saanut kuulla siellä sun täällä, valitettavasti. Kaiken liikuntakasvatuksen perusta on tietysti koti, mutta sitten jos koulumaailman asenne on monessa paikkaa liikuntaa kohtaan huono niin ei se ainakaan tue kotien liikuntakasvatusta. Piste.

Säkylässä taas suunta parempaan

Tänään oli suuntana Säkylä ja 20 km:n tempo upealla Pyhäjärven rantatiellä. Takana oli viikko sitten pohjanoteeraus LUP-tempossa ja tiistaina ihan lupaava viikkotempo. Torstaina treenissä oli ihan hyvä tunne. Hyvä tunne jatkui myös tänään. Oli sellainen veto, että itse olen todella tyytyväinen. Sijoituksellisesti ei tietysti paras mahdollinen, mutta suorituksena hyvä. Säkylässä oli todella hyvin ajajia ja nelikymppisissäkin taisi olla 16 kuskia eli käytännössä nelikymppisten Suomen kärki

Sijoitus oli lopulta 8:s ja aika 29.01; matkahan oli 20km. Kärkeen oli eroa n. 1.20, mutta kakkos- ja kolmossijoille enää nelisenkymmentä sekuntia. Ja esim. Mustion tempon voittaja Taavitsaiselle tuli nyt takkiin vain 22 sekuntia, kun viikko sitten taisi tulla lähes kahdeksan minuuttia. Ongelmana on viime aikoina ollut menon tukkoisuus ja aikamoinen hapottaminen. Nyt pyrin pitämään poljinkierrokset siellä sadan tienoilla, koska mielestäni olen yrittänyt jauhaa hieman liian isolla välityksellä ja sitä kautta hapoille. Onnistuinkin pitämään kadenssin siellä sadan tienoissa. Sykkeetkin nousivat jo pikku hiljaa sille tasolle, jolla kilpailuissa kuuluukin. Mikä parasta tunne oli hyvä, puristusta oli ja meno kuullostikin ainakin hengityksen puolesta siltä, että pikku hiljaa tämä alkaa kuullostaa ihan urheilulta :)

Ajon keskisyke oli mulla nyt 170, maksimisyke oli 176. Viimeiset pari kilsaa sykkeet pyöri siellä 175-176 tienoilla. Keskikadenssi oli nyt 99. Eli kaikin puolin suunta näyttää nyt olevan ihan oikea. Edelleen olen kuitenkin hyvin aloitteleva pyöräilijä ja pystyn kuitenkin lyömään kohtuullisen hyvin kampoihin tuolla muiden kokeneempien  joukossa ja sekin tietysti kasvattaa itseluottamusta. Henkinen puoli tuossa tempossa on äärettömän tärkeä ja nytkin tuntui, että pystyin lyömään itseäni jo aika ahtaalle. Eli pikku hiljaa kohti kovempaa menoa...

Kaikin puolin Säkylässä oli hienot kisat. Porukkaa oli paljon. Reitti oli varmaankin maisemallisesti komia. Perälenkillä asfaltti oli aika rupista, mutta mitäs pienistä. Järjestelyt pelas ja itse ainakin nautin kisasta ja tunnelmasta. Niin ja mitäs tänään penkkiurheilun puolella. Giro meni kunnon vuorille ja Mestareiden liigan loppuottelu illan päätteeksi...nautitaan siitä!

Kisajärjestelyissä

Olipas mukavaa olla järjestämässä rullaluistelukisoja Hämeenlinnassa. Samulin kanssa saatiin aikaiseksi hyvä tapahtuma mukavalla reitillä. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa tuttuja rullaluisteluihmisiä ja etenkin oli mukava nähdä innostuneita ja tyytyväisiä kilpailijoita kisan jälkeen. Ei se kisan järjestäminen loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, kun hommaan vaan tarttuu. Hieman mietitään ja valmistellaan hommia etukäteen, löydetään hyvä paikka ja reitti; ja tämän baanan löytämisestä muuten iso kiitos Samulille. Loppuhan on sitten sitä, että auton peräluukku auki, nimet ylös ja porukoille numerolappu kouraan. No joo, näinhän se on, mutta totta kai aina helpompaa, jos porukkaa on vielä enemmän järjestämässä; varsinkin, jos osallistujia on paljon enemmän. Mutta hyvä näinkin, kiitos kaikille osallistujille, mulla oli hauskaa. Tästä on toivottavasti muidenkin mahdollisten kisajärjestäjien hyvä jatkaa. Ja kuten Esa L. hyvin keväällä sanoi, että hänkin on tottunut miettimään miten asiat saadaan hoidettua eikä niin, että heti aluksi mietitään syitä, miksi hommaa ei saada toteutettua. Näinhän se juurikin on.

Niin ja tulokset löytyvät jo Radical Sportin sivuilta.

Arkipyhä

Olen erittäin epäuskonnollinen ihminen ja mulla ei ole harmainta aavistusta helatorstain merkityksestä, mutta se on oikeastaan yks hailee, sillä onhan tämä kuitenkin vapaapäivä. Muutama vuosi sitten helatorstai oli aina juhlapäivä, sillä Äetsässä rullaluisteltiin Helaventti, mutta eipä luistella enää. Asfalttikin siellä olisi taas ihan luisteltavaa, mutta ei näy rullaluistelua uudelleen ohjelmassa, harmi.

Mutta siispä vapaapäivä ja hyvä lenkkipäivä. Itse kävin vetämässä tänään erittäin hyvän harjoituksen, tuntui hyvältä ajaessa ja tuntuu hyvältä jälkeenkin. Liikenteessä olin aika-ajopyörällä ja verryttelin 20 minuuttia, jonka jälkeen rennon vauhdikas VKII 6 minuuttia. Päälle palautus ja sitten 10x1 minuutti kovaa 4 minuutin palautuksella. Tarkoituksenna oli vetää rennon kovaa menemättä/ehtimättä megahapoille. Päälle verryttelyä ja kokonaismatka n. 45km. Hyvä tunne jäi harjoituksesta.

 Hyvä tunne oli myös eilen. Kropassa oli ensinnäkin hyvä tunne tiistain tempon jälkeen. Sama oli tunne myös, kun kävin pyorittelemässä rennosti PKI-sykkeillä 35km. Vaikka urheilu ei mitään muuta antaisi kuin tuollaisia tuntemuksia ja fiiliksiä niin sekin jo riittäisi. Mutta onpa sillä vaan lukematon määrä muitakin hyviä puolia. On se niin hienoa.

Se, että teen noita minuutin vetoja nyt johtuu ihan siitä, että kropassa on ollut hieman jumia enkä ole saanut kilpailuvauhtisessa suorituksessa irtoamaan niin kuin pitäisi. Tässä tilanteessa olisi mielestäni suuri virhe jauhaa VO2Max-harjoituksia ja vetää itseään vielä enemmän jumiin ja tilttiin. Toisekseen luulen tämän olleen juuri oikea treeni ajatellen lauantain Säkylän tempoa.

 Niin ja sen verran olen jääkiekkoakin seurannut, että parasta kisoissa on ehdottomasti ollut Tuomas Holopaisen ja Nightwishin tekemä MM-kisojen nimikkokappale Last Ride of The Day. Loistava kappale ja loistava valinta nostattamaan fiilistä.

Photoshoppailua

Sadepäivän ajankuluksi pientä kuvan käsittelyä.

Säijän tempo ja taas paremmat tuntemukset

Säijän tempo 15.05.2012 18:11

Päivän ohjelmassa oli jälleen Säijän tempo 18,5 km. Olosuhteet ihan ok, viitisentoista astetta lämmintä ja tuulikin oli ihan inhimillinen tosin valtaosan reitistä sivuvastaisen oloinen. Aika oli nyt 27.19,4 eli nelisen sekuntia jäin viime viikon ajasta, mutta tuulet saattoivat olla nyt hitusen huonommalla kantilla kuin viimeksi. Mutta mikä tärkeintä tuntemukset olivat paremmat. Sykkeet nousivat jo sinne 170 tuntumaan ja välillä ylikin, keskisyke taisi olla 165. Jaksoin ja pystyin runttaamaan nyt selkeästi paremmin kuin viime viikolla ja hurjan paljon paremmin kuin surkuhupaisassa lauantain kisassa. Ihan tarkoituksella tyrkkäsin muutamaan nousuun oikein reilusti ja sainkin hapotettua ihan hyvin ja jopa palauduttua niistä suht hyvin. Nyt ainakin tuntuu taas, että eteenpäin mennään ja urheilu on kivaa :D

Paikat auki Foam Rollerilla

Paikat tuntuu olevan hieman kireänä. Oikea pohje on jopa hieman arka lauantain kramppien jälkeen. Pakaroissa ja samoin kuin reiden ulkosivuilla on "normijumit" päällä; tensor fasciae latae -niminen lihas meinaa olla kroonisesti juntturassa. Mutta mikäs sen helpompaa kuin juntata niitä auki Foam rollerilla. Kotikonstina mitä parhain. Eli hommahan käy niin, että rullailee kireää lihasta kuvassa näkyvää rullaa vasten. Rullaa taidetaan kutsua myös pilatesrullaksi, mutta en mä sillä mitään pilatestemppuja ole tehnyt vaan hieronut kireitä lihaksia ja mobilisoinut rankaa ja niissä se toimii.

Rintarangan alue meinaa myös aika ajoin kiristyä ja sitä olen omin konstein käsitellyt kuvassa näkyvällä tavalla eli ihan rullailemalla rullan päällä tai sitten tekemällä taaksetaivutuksia tuonne ojennussuuntaan ja ai, että tekkeekin hyvvää. Pohkeen ohella tuntuu tuo alaselkäkin hieman aralta lauantai jäljiltä, mutta eiköhän sekin sieltä ala tokenemaan.

Huomenna vedellään taas viikkotempoa Säijässä 18km matkalla. Kokeillaan nyt nostattaa sykettä oikein kunnolla. Lauantaina kirjoittelin tuonne naamakirjaan, että alkuun tuntui, että vedin Karjaalla kaksi pitkää tempoa samalla kertaa eli elämäni ensimmäisen ja viimeisen. Mutta niin ne vaan parin kolmen tunnin jälkeen kääntyvät epäonnistumisetkin opiksi ja uudeksi motivaatioksi kohti uusia vetoja eli näin se vaan on hauskaa ja kiehtovaa touhua tämä kilpakuntoilukin.

Pika-analyysi menneestä viikosta

Äitienpäivän päätteeksi viikon kuulumisia. Maanataina kävin ajamassa tunnin verran PK-pyörittelyä. Tiistaina oli Säijässä viikkotempo, joka siellä on 18km tai ainakin mun mittarin mukaan 18,2km. Eli vedämme siellä Louskun temporeitillä yhden kierroksen. Tiistaina oli ihan ok kierros, ei mikään super eivätkä sykkeetkään edelleenkään nousseet kovinkaan ylös. Aika oli 27.14, keskari 40,2km/h, keskisyke 160 ja maksimit 166. Vahvahkoa, mutta tasapaksua menoa; kierroksia siis puuttuu ja mies hieman jumissa, mutta väsymystä ei tuntunut.

Keskiviikkona oli erittäin kevyt kuntopiiri ja hyvät venyttelyt. Torstaina oli todella kova työpäivä, joten lenkkeilyt jätin silloin kokonaan väliin. Perjantaina pyörittelin trainerilla 30 min kevyesti lähinnä hapettava verryttely lauantain Mustion tempoa varten.

Lauantaina siis kohti Karjaata ja LUP-tempoa. matkahan siellä on jo aika miehevä eli 50km, maasto hyvin vaihteleva, ehkä jopa raskas. Lisämausteen toi todella navakka, puuskittainen tuuli, mutta onneksi kuitenkin sade loppui kisaan mennessä. Ja mitäpä oli tuloksena...ei sitten mitään. Todella surkea esitys ja sanoinkin, että kokemuksena tämä menee mun urheilujen karmeustilastossa TOP3-een ja sitä urheilua on tässä vuosien kuluessakin ehkä jonkun verran tullut. Hyydyin siis täysin, oikea pohje kramppaili ja pahimpana se, että selkä meni täysin juntturaan. Viimeiset 15km olivat selän puolesta sitä, että nousut piti vetää seisaaltaan, että vähän helpotti selässä ja alamäetkin suurin piirtein polkematta ja samalla sain hieman venytettyä selkääni. Siispä täydellinen selviytymistaistelu. En todellakaan ole mikään keskeyttäjätyyppi, mutta jos olisi ollut kyseessä esim. kahden kierroksen kisa niin puolimatkassa keskeyttäminen olisi ollut lähellä, mutta nyt esestakaisella reitillä olikuitenkin pakko tulla poiskin, edes hitaasti :)

Mikä sitten meni vikaan. Menomatka oli hurjaa vastatuulta ja maasto hyvin raskas. Lähdin varovasti, mutta ehkä kuitenkin liian lujaa. Reilun kympin jälkeen olin kärjestä 45 sekuntia. Pian sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Ensin pohje ja sitten selkä. Missähän lie sitten vika? Aika-ajopyörällä ajamisesta mulla on kokonaisuudessa edelleen aika vähän kokemusta. Pitempiäkin lenkkejä olen sillä ajanut jokusen, mutta hitaasti eli minulta puuttuu kokemusta ajaa sillä pitkiä siivuja kovaa ja nyt se otti sitten lihaksistosta vastaan. Lyhyemmät tempot vielä menee kovaakin, mutta ei näin pitkä. Ehkä myös vaan hieman heikompi päivä, rajut olosuhteet, kova maasto ja ehkä kuitenkin liian kova alkuvauhti. Lisäksi rohkeammin olisi vaan pitänyt vetää alkumatkan nousut pikkukeskiöllä. Nyt se meni hieman väkisin vääntämiseksi ja sitä kautta hapoille jo alkumatkasta ja sitten alkoi lihasongelmat. Ja tuntuu, että sitä happoa ei nyt tunnu kestävän tarpeeksi. Loppuhan olikin jo sitten selvitymistaistelua ja ajelua maaliin. Maksimisyke 171 on ollut jossain 25 minuutin kohdalla ja 50 minuutin jälkeen syke ei ole juuri yli 160 enää käynytkään. Keskisyke koko reissulla on ollut 162. Täytynee siis sanoa niinkuin ennen vanhaan, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Mutta näistähän sitä oppii. Huonona päivänä ei paljon tarvii mennä vikaan, kun sitten menee vikaa oikein kunnolla. Odotukset olivat kuitenkin kovemmat ja yleensä olen kuitenkin ollut pitkien matkojen mies, mutta en näköjään vielä pitkissä tempoissa. Mies on myös ehkä hieman jumissa ja maitohapon sieto ei ole huipussaan. Mutta kyllä se kunto siellä on, ei siis kannata panikoida. Jotain muutakin oli mielessä, mutta livahtipa ajatuksista, joten katellaas taas huomenna ja suunnitellaan tulevaa... tämmönen pika-analyysi tänään, tai ei nyt niin pikainenkaan tainnu tulla, heheh, mutta ainakin selityksiä.

Ikämiesten treenaamisesta

Lueskelin tuossa Joe Frielin teosta "The Cyclist`s Training Bible". Sieltä lähinnä meidän ikämiesten harjoittelun painotuksia. Ei mitään uutta ja ihmeellistä; oli paljon myös samoja asioita, joista esim. Esan kanssa on tässä kirjoiteltu ja pohdittu jo aiemminkin. Tärkeimpiä pointteja kuitenkin näytti tuolla olevan seuraavat asiat:

- pidä voimaharjoittelua ohjelmassa läpi vuoden
- harjoittele 7-10h. viikossa läpi vuoden
- tee perusharjoittelukautta vähintään 12 viikkoa ennen kuin sitten lisäät harjoittelun intensiteettiä
- koska kestävyyspuoli oletettavasti on kunnossa, panosta voimaan, anaerobiseen kestävyyteen ja lihaskestävyyteen, joka tarkoittaa paljon hyppyjä, sprinttejä, intervalleja, aika-ajoja
- huolehdi palautumisesta, kovan harjoituksen jälkeen 2-3 päivää palauttavaa ennen seuraavaa kovaa tehoharjoitusta
- pidä ainakin yksi ajamaton päivä viikossa
- hyvä rytmitys on esim. 2vk kovaa/ 1vk palautusta
- venyttele jokaisen harjoituksen jälkeen ja illalla vielä uudelleen ja yritä saada venyvyytesi paremmaksi kuin aiemmin
- pisin lenkkisi saisi olla korkeintaan sen mittainen kuin pisin kilpailuaikasi (tarkoittanee maantiekuskeja)

Samaisesta opuksesta luin myös aika-ajoon tähtäävän pyöräilijän harjoitustasojen painotuksista. Eli tarvitaan paljon harjoittelua etenkin anaerobisella kynnyksellä ja hieman sen alapuolella. Eniten kokonaismäärästä tietysti PKI-tasolla ja sitten PKII-tasolla hieman vähemmän. Kolmantena VKII ja sitten VKI. MK-harjoittelua määrällisesti suhteessa vähiten. Näin kuitenkin VK-harjoittelun ja etenkin VKII-tason harjoittelu korostuu suhteessa pitkien maantiekisojen kuskeihin verrattuna. Nämä, kun suhteuttaa sitten tuonne masters-ikäisten treeniin niin hyvä tulllee.

Tuossa kommenteissa päivänä eräänä oli juttua, että on mukava lukea mun monipuolisesta harjoittelusta. Itse olen pohtinut aina välillä, että onko se riittävän monipuolista. Aikoinaan hiihdon treenaamisessa ei ollut sitä ongelmaa. Kesäharjoittelu oli ainakin lajien puolesta monipuolista; oli rullahiihto, juoksu, juoksu-kävely, vaellus, sauvakävely, sauvarinne, soutu, melonta, pyöräily, voimaharjoittelu, vetolaitteet, renkaanveto (!?!), loikat... Nyt, kun päälaji tässä kilpakuntoilussa on vaihtunut pyöräilyksi niin lajina pyöräilyä täytyy tehdä paljon tullakseen paremmaksi pyöräilijäksi. Mutta mistä löytyy se monipuolisuus. Voimaharjoittelua olen pitänyt ja pidän ohjelmassa läpi vuoden. Palauttavaa juoksua voisin tehdä enemmän ja jos sitä ei pidä ohjelmassa koko ajan niin lihaksisto ei pidä silloin tällöin juoksentelusta vaan kipeytyy vaan turhaan. Eli se monipuolisuus löytyy monipuolisista pyöräilyharjoitteista ja eri rasitustasojen harjoittamisesta riittävän monipuolisesti. Ja sieltä tehoharjoittelusta ja hyvästä harjoittelun rytmittämisestä ja järjenkäytöstä ja palautumisesta huolehtimisesta.Olisko näin...

Popartia aamun ajankuluksi

Viikkotempoa ja kahvakuulakurssia

Eilisen ohjelmassa oli Sorilan tempo. Keli oli aika jäätävä, erittäin kylmä ja kolkko tuuli sävytti iltaa ja ajat olivat sen mukaisia. Itse pystyin vetämään ihan kohtalaisen siivun. Aika oli 15.07. Niemen Jarkko veti noissa olosuhteissa hienosti 13.42 ja Lensun Tuomaskin 14.23. Tulokset http://www.kotiposti.net/xkarim Kaikkiaan 11 ajajaa oli eilen paikalla. Harmi vaan, kun kiireessä sykemittarin lähetin jäi kotiin, joten sykeseurantaa ei nyt ollut. Tunne kuitenkin oli, että jo hieman korkeammalle sain sykettä hilattua. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä tunne ja hyvä suunta.

Tämän päivän olin sitten Eerikkilän Urheiluopistolla kahvakuulan ohjaajakurssilla eli tämä oli aikaisemmin käymäni kahvakuulakoulun jatko-osa. Erittäin hyvä päivä, jossa käytiin läpi itse ohjaamista, hinnoittelua ja erilaisia liikepattereita. Mieleen jäi paljon uusia ideoita ja ajatuksia miten kahvakuulatoimintaa voi täälläkin kehittää ja soveltaa vielä enemmän esim. fysioterapiassa. Kahvakuulailun osalta seuraava odotettu tapahtuma tulee myös olemaan Kuulahullu 2012 -tapahtuma Vuokatissa. Odotettavissa on hieno viikonloppu, jota suosittelen kaikille kahvakuulaharjoitelusta hullantuneille.

Paikkojen aukaisua

Eilen pitkään ja hitaasti; tänään lyhyemmin ja terävämmin... ja nythän on kyse siis pyöräilystä. Eilen kolmen tunnin PKI. Tänään tempopyörällä liikenteeseen ja 30 minuuttia verryttelyä ja sitten 7 minuuttia VKII/ päälle palautus 6 min. sekä sitten 5x1 min. rennon kovaa täydellisellä eli 6 minuutin palautuksella. Loppuun parikymmentä minsaa kevyesti. Yhteensä siis hiukan alle 1.30h ja 44,1km.

Pyöräily 01.05.2012 13:58