Äitienpäivän päätteeksi viikon kuulumisia. Maanataina kävin ajamassa tunnin verran PK-pyörittelyä. Tiistaina oli Säijässä viikkotempo, joka siellä on 18km tai ainakin mun mittarin mukaan 18,2km. Eli vedämme siellä Louskun temporeitillä yhden kierroksen. Tiistaina oli ihan ok kierros, ei mikään super eivätkä sykkeetkään edelleenkään nousseet kovinkaan ylös. Aika oli 27.14, keskari 40,2km/h, keskisyke 160 ja maksimit 166. Vahvahkoa, mutta tasapaksua menoa; kierroksia siis puuttuu ja mies hieman jumissa, mutta väsymystä ei tuntunut.
Keskiviikkona oli erittäin kevyt kuntopiiri ja hyvät venyttelyt. Torstaina oli todella kova työpäivä, joten lenkkeilyt jätin silloin kokonaan väliin. Perjantaina pyörittelin trainerilla 30 min kevyesti lähinnä hapettava verryttely lauantain Mustion tempoa varten.
Lauantaina siis kohti Karjaata ja LUP-tempoa. matkahan siellä on jo aika miehevä eli 50km, maasto hyvin vaihteleva, ehkä jopa raskas. Lisämausteen toi todella navakka, puuskittainen tuuli, mutta onneksi kuitenkin sade loppui kisaan mennessä. Ja mitäpä oli tuloksena...ei sitten mitään. Todella surkea esitys ja sanoinkin, että kokemuksena tämä menee mun urheilujen karmeustilastossa TOP3-een ja sitä urheilua on tässä vuosien kuluessakin ehkä jonkun verran tullut. Hyydyin siis täysin, oikea pohje kramppaili ja pahimpana se, että selkä meni täysin juntturaan. Viimeiset 15km olivat selän puolesta sitä, että nousut piti vetää seisaaltaan, että vähän helpotti selässä ja alamäetkin suurin piirtein polkematta ja samalla sain hieman venytettyä selkääni. Siispä täydellinen selviytymistaistelu. En todellakaan ole mikään keskeyttäjätyyppi, mutta jos olisi ollut kyseessä esim. kahden kierroksen kisa niin puolimatkassa keskeyttäminen olisi ollut lähellä, mutta nyt esestakaisella reitillä olikuitenkin pakko tulla poiskin, edes hitaasti :)
Mikä sitten meni vikaan. Menomatka oli hurjaa vastatuulta ja maasto hyvin raskas. Lähdin varovasti, mutta ehkä kuitenkin liian lujaa. Reilun kympin jälkeen olin kärjestä 45 sekuntia. Pian sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Ensin pohje ja sitten selkä. Missähän lie sitten vika? Aika-ajopyörällä ajamisesta mulla on kokonaisuudessa edelleen aika vähän kokemusta. Pitempiäkin lenkkejä olen sillä ajanut jokusen, mutta hitaasti eli minulta puuttuu kokemusta ajaa sillä pitkiä siivuja kovaa ja nyt se otti sitten lihaksistosta vastaan. Lyhyemmät tempot vielä menee kovaakin, mutta ei näin pitkä. Ehkä myös vaan hieman heikompi päivä, rajut olosuhteet, kova maasto ja ehkä kuitenkin liian kova alkuvauhti. Lisäksi rohkeammin olisi vaan pitänyt vetää alkumatkan nousut pikkukeskiöllä. Nyt se meni hieman väkisin vääntämiseksi ja sitä kautta hapoille jo alkumatkasta ja sitten alkoi lihasongelmat. Ja tuntuu, että sitä happoa ei nyt tunnu kestävän tarpeeksi. Loppuhan olikin jo sitten selvitymistaistelua ja ajelua maaliin. Maksimisyke 171 on ollut jossain 25 minuutin kohdalla ja 50 minuutin jälkeen syke ei ole juuri yli 160 enää käynytkään. Keskisyke koko reissulla on ollut 162. Täytynee siis sanoa niinkuin ennen vanhaan, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.
Mutta näistähän sitä oppii. Huonona päivänä ei paljon tarvii mennä vikaan, kun sitten menee vikaa oikein kunnolla. Odotukset olivat kuitenkin kovemmat ja yleensä olen kuitenkin ollut pitkien matkojen mies, mutta en näköjään vielä pitkissä tempoissa. Mies on myös ehkä hieman jumissa ja maitohapon sieto ei ole huipussaan. Mutta kyllä se kunto siellä on, ei siis kannata panikoida. Jotain muutakin oli mielessä, mutta livahtipa ajatuksista, joten katellaas taas huomenna ja suunnitellaan tulevaa... tämmönen pika-analyysi tänään, tai ei nyt niin pikainenkaan tainnu tulla, heheh, mutta ainakin selityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti