Perjantain (sekavaa) ajatuksenjuoksua

Tuossa Olympialaisten jälkeen parissa lehdessä ja sosiaalisessa mediassakin kiersi Noora Toivon sinänsä ansiokas blogikirjoitus hänen omasta urheilemisestaan ja huippu-urheilijoiden julkisesta lynkkauksesta epäonnistumisten jälkeen. Lisäksi hän kirjoitti omista tavoitteistaan ja siitä uskaltaako sitä unelmaansa enää tavoitella, jos urheilu-ura arvoidaan ja mahdollisesti lynkataan yhden kisan perusteella. Hän kuvaili myös kauniisti omaa urheilemistaan ja miksi se on niin hienoa.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että järjetön ja henkilökohtaisuuksiin menevä haukkuminen urheilijan epäonnistuessa on tuomittavaa. Mutta jos huippu-urheilija on sillä tasolla, että pääsee kilpailemaan Olympialaisiin, niin hän on todennäköisesti saanut sponsoritukea, liiton tukea ja mahdollisesti ollut jopa valtion urheilijapalkalla. Silloin hänen suorituksiaan tulee kuitenkin arvostella suoraan, rehelliesti ja kaunistelematta menemättä kuitenkin suoranaiseen henkilökohtaiseen haukkumiseen. Onnistumisia tulee kehua ja epäonnistumisen hetkellä suoritusta pitää arvoida sen mukaan miten se meni. Jos meni penkin alle niin meni penkin alle, jos alisuoritti niin silloin alisuoritti. Jos olet huippu-urheilija niin siihen sinun tulee olla valmis; se on kyllä totta, että urheilija tietää sen itsekin ja on oman itsensä kovin ruoskija. Mutta esim. kommentaattorin tehtävä on arvioida suoritusta rehelliesti ja tuoda se myös katsojalle esille. Tätä toteutti Olympialaisissa loistavasti esim. kommentaattori Mika Lehtimäki. Urheilijaa siis arvioitakoon rehelliesti, mutta nöyryyttämättä. Mitä kovemman tason urheilija sitä enemmän hänen tulee kestää myös suoritustensa julkista arviointia. Kyllä mun mielestä myös meidän veteraani/kuntourheilijoiden, jotka käymme esim. kansallisissa kisoissa tulee kestää se, että kaveri sanoo suoraan, että nyt meni huonosti, jos meni huonosti. Mukavanpaa se on kuin turha hyssyttely. Vellihousuksi on kuitenkin turha haukkua. Vellihousuksi itsekin olen haukkunut lähinnä tämän päivän nuorta sukupolvea, en ketään tiettyä urheilijaa. Paitsi, jos norjalaisia hiihtäjiä haukkuisin, niin sitä ei tietenkään lasketa :)

Noora Toivo tavoittelee/unelmoi välierä- tai jopa finaalipaikkaa Rion Olympialaisissa 2016. Mitalia hän ei omien sanojensa mukaan tulee saavuttamaan ja se on rehellistä realismiä.Suomestahan ei yleensäottaenkaan voi neljässä vuodessa kehittyä sen tason 400 m:n aitajuoksijaa; se on fakta. Joku arvostelee sitä, että mitä järkeä on tavoitella välieräpaikkaa. Minusta siinä on järkeä, sillä mitä järkeä on tavoitella jotain saavuttamatonta. Kyllähän tavoitteen tulee olla sellainen, johon onnistuessaan on edes jonkinlaiset mahdollisuudet ja siihen pitää ennenkaikkea uskoa. Kirjoittajalla tuntui olevan myös välitavoitteita ja hyvä niin. Tuskin suuri yleisökään kumminkaan arvioi urheilijan koko uraa yhden kisan perusteella, vaikka niin välillä tuntuukin. Niin ei kannata tehdä myös itse urheilijankaan. Suomalaisen juoksijan uran päätavoite voi olla myös EM-kisa, koska nykypäivänä siellä pärjääminen on jo paljon realistisempaa. Kirjoittaja elää omaa hienoa elämäänsä ja tavoittelee omaa unelmaansa; se on kovaa elämää, vaatii paljon kieltäytymisä, mutta uskoakseni se elämä antaa kuitenkin niin paljon ja enemmän. Toivottavasti hän onnistuu urheilussaan ja elämässään; blogissa on ainakin hienoja ajatuksia.

Itse elän omaa kilpakuntoilijan elämääni. Treenaan parhaimmillaan kymmenkunta tuntia viikossa, teen töitä 45 tuntia viikossa. Treenaamisen suhteen pyrin tekemään asioita hyvin, mutta aina voisi tehdä lite bättre. En ole kuitenkaan huippu-urheilija vaan kilpakuntoilija, joten voin katsoa valioliigaa tai timanttiliigaa puolilleöin ja ottaa siinä jopa yhden tai kaksi olutta; joskus jopa yömyssyn laatuviskiä. Voisin syödä monipuolisemmin, huoltaa lihaksistoani paremmin jne. Syön karkkia, mutta vain lauantaisn, koska pitää olla samat säännöt kuin lapsillani. Minullakin on kuitenkin myös tavoitteita, haluan voittaa SM-mitalin pyöräilyn aika-ajossa aikanaan, kun pääsen viiskymppisten sarjaan. Minulla on tosin viitenä vuotena aikaa ottaa se eli en ole yhden kisan varassa. Ja vaikka olisinkin niin en arvioi tekemisiäni yhden kisan mukaan. Jokainen kisa on juhlapäivä ja onnistumiset niissä antavat tyydytystä. Samoin jokainen onnistunut harjoitus, oli se sitten palauttava tai kehittävä, sillä liikunta itsessään on sitä Jotain. Minä elän omaa elämääni ja tavoittelen omia tavoitteitani. Jos onnistun niin se on hienoa ja se tuntuu hyvältä, jos epäonnistun niin vituttaahan se hetken, mutta mitäs sen väliä, sillä uusia kisoja tulee. Eikä sen niin väliä, täähän on vain elämää, kilpakuntoilijan elämää...

Viikkotempoa maantiepyörällä

Suunnitelmani mukaan kävin vetämässä viikkotempon maantiepyörällä ja muutenkin maantievermeillä ilman tempokypärää ym; sen verran kiireellä kyllä lähdin töistä kotiin ja samantien Säijään, että hyvä että tuli edes nämä vehkeet mukaan :) Aikalailla vaikeaa oli ja kyllähän sen huomasi, että maantiepyörällä on tänä kesänä tullut vedettyä vain ehkä yksi kovempi veto. Mutta nytpä tuli vedettyä; aika oli 29.38 eli kolmisen minuuttia jäin ennätysajasta. Viime viikolla ajoin 27.20 tuntumaan, joten ehkä se aika on parhaiten vertailtavissa tähän päivään, tosin fyysisesti ehkä hieman huonompi vire oli tänään kuin silloin ja myös se viimeisen päälle runttaus ja yritys puuttui nyt. Mutta kaikesta huolimatta parin minuutin luokkaa oli nyt ero tempovehkeiden ja maantievehkeiden välillä. Se Säijän kumpuileva välitie oli aika mukava vetää maantiepyörällä, kun ne muutamat töyssyt sai vetää putkelta. Sitten taas niillä parilla pitkällä suoralla takaa lähteneet levykiekkomiehet pyyhälsivät komiasti ohi. Mutta ihan mukava oli vetää ja oli varmasti ihan hyvä veto TdH:a ajatellen. Näin tänään...

Olipahan taas otsikointi päin persettä

Eilen aamupalaa syödessä ja Aamulehteä lukiessa meinasi mennä myslit, alproot ja marjat väärään kurkkun, kun huomasi otsikon: "Näpit irti kahvakuulasta, himokuntoilija!" Siis mitä helvettiä ja vielä lehdessä, joka ei ole mikään iltapäivälehti ja jota olen pitänyt jonkinlaisessa arvossa. Sinällään juttu oli STT:n tekemä ja oli ilmeisesti ollut suurimmissa päivälehdissä ympäri Suomen eli pieni synninpäästö Aamulehdelle :) No mutta, mikäs se juttu oli ja sehän selvisi vain jutun lukemalla.

Jutun pointti oli lähinnä siinä, että moni kuntoliikkuja treenaa liian usein ja liian kovilla tehoilla. Sopivaa määrää ei tiedetä eikä tunneta ja samalla ei myöskään huomata merkkejä ylirasituksesta. Samalla myös kohtuullinenkin kuntoilumäärä voi olla liikaa, jos mukana on myös stressiä, valvomista, huonoa syömistä ym. Suuri riski voi olla myös treenaajilla, jotka päivittäin tekevät kovatehoisia harjoituksia esim. crossfitissä ja kahvakuulalla. Tuohon voidaan palata vielä tarkemmin. Mutta tosiaan ihan ok pointteja, mutta jutun otsikointi  harhauttaa aika lailla.

Nykyään puhutaan paljon esim. kovatehoisesta crossfit-harjoittelusta, liikunta-alan lehdissä kirjoitetaan paljon intervalliharjoittelusta ja kehotetaan tekemään myös sitä ja kerrotaan, että lyhytkin treeni kehittää. Totta kai kehittää ja kovilla tehoillakin pitää tehdä, mutta eihän jatkuvasti tai pelkästään voi treenata lyhyesti ja kovaa; eihän sitä kestä saatika pelkästään sillä kehity edes huippu-urheilija. Itse olen täysin kädetön mies talonrakennushommissa enkä niistä pysty sen kummemmin puhumaan, mutta sen luulen tietäväni, että jopa noissa kädettömienmiestenavaimetkäteentalopaketeissakin tehdään pohjat ensin ja sen päälle kootaan talo. Ensimmäistäkään taloa en ole nähnyt, että tehtäisiin ensin seinät ja katto ja vasta sitten kivijalka. Samahan se on liikunnassa ensin pohjat kuntoon ja sitten hiljalleen tehoja. Nyt, kun lehdet kirjoittelee lyhytkestoisista intervallitreeneistä niin kyllähän siinä peruskuntoilijakin menee sekaisin ja hairahtuu pelkkään kovatehoiseen intervallitreeniin ja jossain vaiheessa alkaa ihmettelemään rasitusoireiden, vammojen tai kehityksen pysähtymisen kanssa.

Itse olen aina pyrkinyt toteuttamaan monipuolista harjoittelua ja monipuolista ärsykevaihtelua kaikkia teho-alueita treenaamalla ja harjoittamalla niin kestävyyttä, lihaskestävyyttä, nopeutta kuin liikkuvuuttakin. Ja nykyään myös eri osa-alueita yhdistelemällä eli hienosti sanottuna tekemällä toiminnallista harjoittelua. Sitä suosittelen kyllä kaikille, pk-harjoittelu on kaiken perusta ja sen päälle sopivassa suhteessa tehoharjoittelua, lihasvoimaa, koordinaatiota, liikkuvuutta jne. Ääripäitäkin siis kuormittamalla, mutta ei kuormittamalla pelkkiä ääripäitä.

Se mitä tuolla mainittiin kovatehoisista harjoituksista crossfitissä ja kahvakuulalla, niin tietty crossfitin treenit ovat kovatehoisia ja eihän niitä voi jatkuvasti tehdä. Kahvakuulalla tehdyt harjoitukset ovat usein hyvin toiminnallisia ja monipuolisia ja saattavat olla myös kuormittavia, mutta toisaalta ne voivat olla hyvinkin huoltavia, aerobista lihaskestävyyttä kehittäviä, anaerobista voimakestävyyttä kehittäviä, tasapainoa kehittäviä; siis mättötreenistä huoltavaan ja kaikkea siltä väliltä. Siksi se onkin minun mielestäni se ihan paras väline ainakin minun kohdalla, mutta ei minullakaan se ainoa väline. Ja siksi ottaa myös päähän tuollaiset provosoivat, täysin perseestä olevat otsikot sinällään suht ok jutussa.

Tähän loppuun vielä meidän eilinen kahvakuulatreeni, joka ei ollut tällä kertaa ainakaan tehollisesti kovinkaan kuormittava; sykkeet pysyivät siellä pk-alueella eli mukava ja monipuolinen aerobinen lihaskestävyysharjoitus:
1. etuheilautus
2. Kuulan vienti korvalta korvalle
3. Askelkyykky käsi ylhäällä
4. Roosanauha
5. Tempaus käden vaihdolla
6. Pysätetty kasi askelella eteen
7. Kyykky+pystysoutu
8. Etuheilautus sivulta+suunnan vaihto
9. Vauhtipunnerrus
10. Flippi
Kiertoharjoituksena; ekalla kierroksella 40x/liike, toisella kierroksella 30x/liike ja kolmannella 20x/liike.Liikkeiden välillä ihan snadi palautus ja kierrosten välillä 3 min. palautus.

Kahvakuulatapahtuman kuulapatterit

Mouhijärven perjantaiseen mukavasti onnistuneeseen kahvakuulatapahtumaan suunnittelin 10 erilaista kuulapatteria. Ne teimmekin kuta kuinkin suunnitelmani mukaan ja jokainen niistä toimiin ihan hyvänä yksittäisenäkin harjoituksena. Kuulapatterit olivat seuraavanlaisia:

I Kuulapatteri (3 kierrosta ilamn palautuksia)
- Etuheilautus 1min.
- Kauppakassi 1min.
- Halo 1min.

II Kuulapatteri (3 kierrosta)
- Roosanauha 50sek./10sek. pal.
- Pysäytetty kasi 50sek./10sek. pal.
- Vatsarutistus (seisten kuula pään takaa kasvojen eteen ja samalla toisen polven nosto) 50sek. /10sek. pal.

III Kuulapatteri; pariharjoitukset
- parin kanssa kuulan tarjoaminen parille ja kuula kierto vartalon ympäri
- selin parin kanssa kuulan tarjoaminen kaverille
- halo + kahvakuulasuudelma
- sama kuin ensimmäinen liike, mutta välissä väliliike esim. haara-perushyppy

IV Kuulapatteri; etuheilautussetti
.- 2 käden etuheilautus
- yhden käden etuheilautus, vasen
- yhden käden etuheilautus, oikea
- etuheilautus sivuilta
- etuheilautus askelilla
- etuheilautus rintamasuunnan vaihdolla
- etuheilautus hypyllä eteen
- etuheilautus kyykyllä
- etuheilautus painonsiirrolla
- korkea etuheilautus
Kutakin liikettä 1min ja välissä 15 sek. palautus

V Kuulapatteri; tasapainoharjoitukset
- vartalon kierto yhdellä jalalla seisten
- etuheilautus yhdellä ajalla seisten
- golf-svingi pysäyttäen; jalat rinnakkainen ja myös yhdellä jalalla seisten
- kauppakassi varpaillenousulla
- vauhtipunnerrus yhdellä jalalla

VI Kuulapatteri; "hapotussetti"
- puolikuu 30sek.
- yhden ajlan maastaveto 30sek. + 30sek.
- etuheilautus jalat yhteen hypyllä 30sek.
3 kierrosta ilman palautuksia

VII Kuulapatteri
- opetellaan long cycle
- sitten 3 min. yhteen menoon käden vaihdoilla

VIII Kuulapatteri; "crossFit-setti"
- 10 takakyykkyä
- juoksua 50m.
- 5 kierrosta aikaa vastaan

IX Kuulapatteri ( 3 kierrosta)
- kuula korvalta korvalle 20x
- tuulimylly kuula alhaalla 10x+10x

X kuulapatteri; vauhtipunnerrus-tabata
- vauhtipunnerrus oikella 20sek. + pal. 10 sek. + vasemmalla 20 sek. + pla. 10 sek. jne. yhte 4 min. ajan.

Alle ja päälle luonnollisesti hyvät verryttelyt ja venyttelyt. Alkuverryttelyssä totuttelua kuulan käsittelyyn, vartalon kiertoja, kuulan kantoa ym...

Maantiepyörällä "revittelyä"

Viime viikon torstaina piti olla aluemestaruustempo ja siirsinkin sieltä ilta-asiakkaat tämän viikon torstaille. Mutta sittenpä ko. kisa siirtyikin viikolla tälle torstaille, joten ei ollut enää pokkaa siirtää asiakkaita uudelleen ja samalla am-tempo jäi vetämättä. Ei kai siinä muuten mitään, mutta kuuleman mukaan tuolla Kangasalla oli mukava reitti ja upea pinta, joten olishan siellä ollu hauska vetää. Porukkaakin näytti olleen mukavasti paikalla.

Näin torstaisin olen hoitanut lenkkeilyni tuolla lounasaikaan, niin tänäänkin. Maantiepyörällä pienen verryttelyn jälkeen revittelin hiukan kovempaa ja vedin voisko sitten sanoa perinteisen mettäkisan eli oman tempon. Vammalan tiellä kymppi käännöksellä aikaan 16.09. Ihan ok maantiepyörällä ja keskisykkeellä 158 eli selkeällä VKII-tasolla. Maantiepyörällä en ole juurikaan kovaa ajanut tänä kesänä. Itse asiassa tällä hetkellä tämän kesän kokonaiskilometreistäkin hiukan enemmän olen ajanut tempopyörällä kuin maantiepyörällä. No, se ehtinee kääntyä tässä kesän lopulla toisinpäin. Sinällään meikäläisen kokonaismäärät lienevät siellä naurettavan ja säälittävän rajamailla noihin isoihin poikiin verrattuna :-D

Mutta tosiaan ihan reipasta ja hyväntuntuista menoa oli päivällä, mutta ei onneksi tullut kuitenkaan se kesän paras suoritus omassa mettäkisassa :) Jos ensi tiistaina innostun vielä menemään Säijän viikkotempoon niin vois vetää senkin maantiepyörällä; samalla hiukan kovavauhtista treeniä  sillä pyörällä TdH:ta silmälläpitäen ja kun sillä tosiaan on tullut aika vähän ajettua etenkin reippaampaa tänä kesänä

Huomenna sitä klo 18.00 päräytetään Mouhijärven kahvakuulatapahtuma käyntiin. Parituntinen kattava kattaus kahvakuulaharjoittelua on suunniteltuna, tiedossa on hyvää ja hauskaa reeniä. Toivon ja itse asiassa uskon, että paikalla olisi ainakin se 30-50 ihmistä illan mittaan. Tuli mitä tuli, mutta hauska ilta on tulossa hyvässä seurassa ja ihan parhaan harjoitusvälineen kanssa!!

TdH päättää oman pyöräilykauteni

Ilmoittautumisajan viime hetkille mietin ilmoittautumista tämän vuoden Tour de Helsinkiin ja lopulta päädyin ilmoittautumaan tapahtumaan. Onhan se ihan mukava lopettaa kausi tuollaiseen suomalaisittain isoon tapahtumaan, vaikka en olekaan ollut mikään yhteislähtöjen ystävä ja toissa vuonnakin jouduin ko. tapahtumassa osalliseksi yhteen kasaan. Toisaalta pikkuriikkisen kuitenkin houkuttelee ensi kesänä kokeilla myös maantiekisoja eikä pelkkiä tempoja. Toimiihan tämä myös sitten pienenä siedätyksenä kohti mahdollista askelta yhteislähtöjen maailmaan; paino sanalla mahdollista :) Ja kyllähän tuo toissa vuoden tapahtuma jäi mieleen kuitenkin isona tapahtumana helikoptereineen, isoinen osanottajamäärineen ja hienona reittinä, vaikka siellä sitä sekavaa hörhöilyä olikin. No kuntoajo on aina kuntoajo ja sinne porukkaa mahtuu laidasta laitaan. Sinne siis kuitenkin  2.9 niin kuin niin moni muukin. 

Mastercupin loppupisteissä olin lopulta seitsemäs 32 pisteellä; ihan ok suoritus ensimmäisen vuoden lisenssikuskille ja pelkkiä tempoja ajamalla. Ymmärtääkseni kokeneita pyöräilijöitä kärkipäässä on pääosin. Liekola Hannu, joka ajoi hienosti cupin kakkoseksi, taitaa olla toinen kärkipään ajajista, joka ajoi ensimmäistä vuotta lisenssikuskina. Ihan hyvin siellä siis pistettiin kokeneille gonamiehille kampoihin. Kyllähän tuossa cupissa täytyy aika lailla tempovoittoja ottaakin, jos meinaa cupin pytyille päästä, koska maantiekisoista tulee enemmän bojoja. Mutta ens vuonna taas uudet cupit ja uudet kujeet...

Yleisesti ottaen kesän kilpailuista jäi mieleen hyvät järjestelyt. Yleisesti ottaen kisoissa homma toimi, reitit olivat ok ja netistä löytyi hyvin tiedot kisoista lähtölistoineen, teknisine oppaineen ym. Tulospalvelut toimivat ja mastercupinkin parhaat saivat nopeasti pokaalinsa heti viimeisessä osakilpailussa. Kisoissa oli hyvä meininki ja hyvä henki; itse ainakin nautin jokaisesta hetkestä ja kisasta, vaikka aina kelitkään eivät olleet välttämättä niin nautinnolliset :-D Pyöräilyn kisajärjestelyistä olisi ainakin joidenkin aikaisemmin harrastamieni lajien järjestäjillä oppimista. Semmosia, näillä mennään...

Viikkotempossa sykkeet hukassa

Säijän viikkotempossa ei ollut tänään mitenkään liekehtivä suoritus. Aikaa vierähti 27.21 ja sykkeetkin olivat siellä VK-tasolla, eipä tainnut 165:n yli mennä kuin viimeisellä kilometrillä, kun yritin pysytellä siinä muutaman sekunnin tuntumassa Niemen Jarkkoon. Mutta eipä tuo sinällään mikään ihme, olihan takana kova Laihian tempo ja sen päälle hyvät kahvakuulat; reidet voisko lievästi sanoa kohtuullisen kipiänä :) Olosuhteet olivat myös syyskesäisen koleat ja tuuliset. Porukka jäi järkiään selvästi ennätysajoistaan kunnes tuli Onnelan Hannu ja survas Säijän reittiennätyksen 24.05!!!! Vähintäänkin hätkähdyttävä suoritus. Minkä kesän mies olisi voinutkaan vetää ilman keväistä kolariaan ja siitä seurannutta pitkää taukoa, koska ennen kolariaankin mies oli jo huikeassa kunnossa. Sunnuntaina Laihiallakin pisti jo Rissasenkin tosi tiukille, joten ensi kesän tähti? Sellaista tänään, mukavaa oli...

Kansallinen tempokausi päätökseen Laihialla

Sunnuntaina suunnattiin seuran pösö tuonne Pohojanmaan suuntaan Laihialle. Laihian 20km:n tempo oli samalla myös mastercupin viimeinen osakilpailu, jossa oli jaossa myös tuplapisteet. Keli oli ihan ok, 18 astetta lämmintä ja poutaa, mutta tuulista kuten Pohjanmaalla kuuluukin. Reitti oli Jurvan suuntaan ja pinnaltaan varmasti huonokuntoisinta millä on tänä kesänä kilpaa tullut ajettua. Korkeuskäyrä näytti kääntöpaikalle loivaa nousua; n. 60m; ja sama takaisin, mutta vastatuuleen.

Omalla kohdalla kisa meni siellä ihan hyvällä tasolla, jolla tämän kesän kansalliset on tullut vedettyä. Sijoitus oli hivenen harmittava 4:s ja varsinkin kun kolmosijaan jäi vain reilut 3 sekkaa. Mutta onpa ne sekunnit välillä olleet myös munkin puolella, joten välillä näinkin. Eihän tämä se kesän huippusuoritus ollut, mutta ei siis huonokaan. Tuntemus oli jopa parempi mitä "omega" ja sijoitus näyttivät. Jaksoin puristaa ihan hyvin ja sain kyllä kaiken irti mitä oli saatavissa. Keskisykekin 171 ja maksimit 176. Elkalan Jannelle tuntuu nämä eteläpohjalaiset tempot sopivan, koska otti nytkin selkeän voiton ja samalla myös mastercupin kokonaisvoiton ja Liekolan Hannun ollessa hienosti kakkonen. Onnittelut pojille!

Kisan puoliskot olivat itsellä 14.21 ja 15.00. Keskisyke mennessä 169 ja palatessa 174. Keskikadenssi  mennessä 101 ja tullessa 99. Oli muuten omalla kohdalla kesän kisojen korkein keskikadenssi.Keskari 40,5 km/h. Ihan ok, olen tyytyväinen :) Kuten koko kesän kansallisiin kisoihin kokonaisuudessaan. Lähdin keväällä opettelemaan hommaa ja tuloksena ihan hyviä esityksiä ja tasapäisiä kamppailuja monen kovan äijän kanssa. Ja mitä hienointa nelikymppisten palkintopallilla vaihteli porukkaa ihan mukavasti.Tästä on hyvä jatkaa ja ensi kesän kisoja voi pitkän talven odotella ihan vesi kielellä. Ja ensi kesänä kisat ja reitit ovat sitten jo tuttuja.

Sunnuntai-iltana vedettiin vielä kahvakuulaporukalla mukava reeni ja ihan perinteisenä paikkaharjoituksena sarjojen ollessa 3x1min/30 sekunnin palautuksella. Liikkeet olivat seuraavat:
1. Etuheilautus
2. Rinnalleveto + kyykky käden vaihdolla
3. Roosanauha
4. Maastaveto
5. Long cycle käden vaihdolla
6. Pysäytetty kasi
7. Yhden käden etuheilautus käden vaihdolla
8. Vatsarutistus
9. Korkea etuheilautus sarviotteella
10. Maastaveto+hauis+pystypunnerrus

Ihan mukavasti tuntui etenkin nuo kyykyt noin niin kuin kisan jälkeen :-D Niin ja olipa muuten tänään Vueltassa jo kunnon kilvanajoa. Contador toi heti kunnon säpinää kisaan. Voipi melkein sanoa, että parasta kilvanajoa mitä tämän vuoden suurissa ympäriajoissa on nähty. Mitä onkaan vielä odotettavissa...mahtavaa ja varsinkin kun vuorietappeja on nyt mukava määrä. Tour de France oli tänä vuonna loppujen lopuksi hyvin tylsä; toivottavasti Vuelta antaa jännitystä ja herkullista seurattavaa paljon enemmän, uskon niin...

Valloittavaa CrossFitiä

Tuossa heinäkuun lopulla aloimme rakentelemaan Mouhijärven kuntoradalle pienimuotoista crossFit-paikkaa. Useimmathan tietävät crossfitin, siinähän yhdistellään mm. kestävyys-, nopeus- ja voimaharjoitteita. Yleensä harjoitukset ovat intensiivisiä harjoituksia, joissa liikkeitä tehdään aikaa vastaan. Tuonne kuntoradalle olemme saaneet jo erikokoisia renkaita käänneltäväksi, vedettäväksi ja mm. lekalla hakattavaksi; työntökelkan, levytangon ja painoja, ulkokäyttöön soveltuvia hyppynaruja, muutaman eri korkuisen steppilaudan. Ennestään siellä on jo leuanvetopaikka ja penkki boksihyppelyjä varten. Maasto on tietysti oivallinen myös juoksupätkiä varten. Ongelma on tietysti se, että meillä on vain yksi laite kutakin liikettä varten, joten joudumme isolla ryhmällä miettimään sopivaa harjoituksen toteutusta.

Eilen teimme ensimmäisen yhteistreenin. Paikalla oli mukavasti 14 henkeä. Suunnittelin harjoituksen niin, että porukka jaettiin 3 hengen ryhmiin ja kukin ryhmä suoritti oman wodinsa eli tuon liikepatterinsa. Omaa wodiaan kukin ryhmä teki 5 kierrosta aikaa vastaan. Wodit olivat seuraavat:

I WOD: Levytangolla etukyykky + ylöstyöntö 15x; kelkantyöntö 50m+50m; juoksu n. 400m

II WOD: Etuheilautus kahvakuulalla + steppilaudan ylitys 40x; traktorinrenkaan kääntö 10x +10x; juoksu n. 400m

III WOD:Leuanveto 10x tai maksimit; boksihyppely 20x, juoksu n. 400m

IV WOD: Naruhyppely 100x; korkea etuheilautus sarviotteella 20x; juoksu n. 400m

V WOD: Yleisliike 15x, etunojapunnerrus 15x, juoksu n. 400m

Aivan valloittavaa touhua, porukka oli niiin innoissaan ja niiin tohkeissaan. Näitä lisää ja tuleehan niitä perjantaisin koko syksyn ajan. Hiukan pitää miettiä vielä tuon juoksupätkän mittaa ja joidenkin liikkeiden osalta toistomääriä, jotta harjoitus säilyy riittävän tehokkaana ja intensiivisenä. Nythän joissakin wodeissa harjoitus oli mitaltaan ehkä liian pitkä suhteessa siihen mitä yleensä crossfitissä tehdään. Mutta todellakin loistava alku. Noillahan on myös helppo seurata kehitystä kellottamalla omaa aikaansa kussakin wodissa. Nyt meillä on suunniteltuna 5 valmista harjoitusta. Tästä on hyvä jatkaa J

Mouhijärven kahvakuulatapahtuma

Mouhijärven Urheilijoiden kestävyysurheilujaosto järjestää "maraton" kahvakuulatapahtuman Mouhijärven urheilukentällä perjantaina 24.8. klo 18.00. Harjoituksen kesto on verryttelyineen n. 2,5h. Harjoituksen ohjaa fysioterapeutti, kahvakuulaohjaaja Jari-Pekka Huippula. Harjoitus koostuu pääosin muutaman liikkeen kuulapattereista ja harjoitukseen voi osallistua myös osan aikaa. Omat kuulat mukaan ja tapahtuma sopii niin aloittelijoille kuin kokeneemmille harrastajillekin. Osallistumismaksu 5€ ja tuotot käytetään Mouhijärven Urheilijoiden kestävyysurheilujaoston junioritoimintaan. Osanottajien kesken arvotaan JPH Fysion lahjoittama kahvakuula. Paikalla mehutarjoilu. Tervetuloa kaikki iloiseen kahvakuulatapahtumaan Mouhijärvelle.

Bontit pitkästä aikaa hetken jalassa

Vaihtelin tuossa illalla jarrupaloja maantiepyörään ja sieltä autotallin hyllystähän putkahti vastaa mun bornonbunaiset Bontit :) Edellisen kerran mulla oli rullaluistimet jalassa 24.7.2011 eli lähes 13 kuukautta sitten. Pakkohan ne oli lyödä jalkaan ja käydä tekeen muutamat puristukset. No, pari kilometriä riitti eikä tullut ainakaan heti mitään ainutlaatuista jälleennäkemisen riemua saatika kicksejä, että vitsit tää on hauskaa. Luistimet puristi ja jalat väsyi eikä päässy edes kovaa :-D Mutta eipä siinä, kunnianosoitus vaan mun vanhoille rullaluistelumuistoille ja samalla hiljainen hetki Forssan Suvi-illan päätökselle lopettaa rullaluistelu tapahtumassaan.

Suvi-illasta tosiaan puheenollen en  millään muotoa ole vahingoniloinen, että rullaluistelu siellä loppuu. Mutta kyllä rullaluisteluväki kokonaisuudessaan voi syyttää itseään. Osanottajamäärät hiipuivat vuosi vuodelta jopa nopeampaan tahtiin kuin asfaltin laatu. Rullaluistelu oli vuosia suvi-illalle hyvä rahasampo, jonka käytännön toteutuksen Luisteluliitto hoiti. Kyllähän uuden reitin olisi voinut etsiä, jos haluja olisi, mutta mitäpä sitä rullaluistelun suosion hiipuessa. Uutena lajina suvi-iltaan mukaan tulee pyöräily; laji, joka on todellisessa nosteessa. Eli voidaan sanoa, että suvi-ilta elää ajan hermolla. Rullaluisteluväki varmaan kyllästyi isoihin osanottomaksuihin, huonoon asfalttiin, kaavoihin kangistumiseen ja yleisesti ottaen rullaluistelun suosiohan alkoi hiipumaan. Ja kyllähän siinä alkoi hieman näkyä, että homma hoidettiin ns. vasemmalla kädellä. Itselläni suvi-ilta lakkasi olemasta suosikkilistalla erään vuosien takaisen palkintoselkkauksen ja sen jälkeisen ylimielisen ja huonon hoidon takia, mutta siitä ei sen enempää. Luisteluliiton kisojen järjestämiseen ja yleiseen kilpailutoimintaan en puutu tällä kertaa sen enempää, sillä siitä olen sanottavani jo sanonut monta kertaa tässäkin blogissa.

Eilen kävin ajamassa Säijän viikkotempon. Ennätysputki meni nyt poikki, sillä jäin ajalla 26.49,5 reilut 16 sekkaa ennätyksestä. En ollut ihan ennätysliekeissä ja tein pieniä kokeiluja lähinnä alkuvauhdin ja kadenssin suhteen. Ihan tarkoituksella yritin aloittaa rauhallisesti ja vetää eka mäen tosi rauhassa ja korkealla kadenssilla. Eka neljä kilsaa olikin n. 20 sekkaa hitaampi kuin parhaimmillaan ja keskikadenssi 101. Sitten olikin aikalailla vastatuulta ja etenkin hitaalla välitiellä oli aikamoinen vastatuuli verrattuna esim. viime viikkoon ja se pätkä menikin 45 sekuntia hitammin kuin viimeksi. Loppu taas hieman nopeammin. Meno oli nyt suht vahvaa, muta jotain siitä vaan puuttui. Tuon alkuvauhdin suhteen täytyy sanoa, että kyllä mun täytyy lähteä todella kovaa, että pääsen "kisatunnelmaan" ja hyvänä päivänä kestän sen ja huonompana pitää vaan taiteilla sopivan vauhdin kanssa. Kaikkinensa keskikadenssi 97 ja keskisyke 168. Ihan ok. Harmi vaan, kun torstain aluemestaruustempo siirtyi viikolla eteenpäin, joten torstaiksi pitää kehitellä oma, kova harjoitus.

Loppukesän tunnelmat alkaa olla ja vaikka kilpaileminen on jotain todella hauskaa niin pikku hiljaa on mielessä jo monia harjoituksellisia juttuja, joita haluaa ja odottaa jo pääsevänsä tulevan syksyn ja talven treeneissä toteuttamaan. Mutta on tässä kuitenkin vielä Laihia ja jokuset viikkotempot ja ehkäpä myös Tour de Helsinki...

Luetuin urheilukirjani

Siinäpä kuva siitä eilen mainitsemastani urheilukirjasta, jota varmaankin olen lukenut kaikista eniten :) ja sen kyllä kirjan kuluneisuudesta huomaa.

Olympialainen henki ei ole entisensä

Reilu pari viikkoa Lontoon Olympiakisoja on nyt pala historiaa. Enemmän ja vähemmän tiiviisti tuli seurattua kisoja. Yleisurheilun iltakisat lähes kaikki, samoin pyöräilyt, osin uinnin finaaleja ja sitten valikoiden kaikkea muuta, sillä on huippu-urheilu tuolla tasolla lajista riippumatta hienoa katseltavaa. Mutta se lapsuudessa koettu kisojen tarunhohtoisuus ja Niki Juuselan usein selostuksissaan mainostama taianomainen tunnelma jää nyt jo tässä iässä ja kotikatsomoissa kokematta.

Minulla on jotain hämärää muistikuvaa vuoden 1972 Olympialaisista etenkin Munchenistä. Sitten Innsbruckin kisoja -76 katseltiin ala-asteella ja kesäkisoista Montrealista muistan jo selvästi esim. Virenin voitot. Niistä kisoista Juoksija-lehden tekemä Olympiakirja on muuten minun varmasti eniten lukemani urheilukirja. Muistan edelleenkin kuta kuinkin kaikkien yleisurheilulajien mitalistit ulkoa ja osan tuloksistakin. Oman urheilufaniuteni ja penkkiurheilun voi sanoa alkaneen viimeistään silloin, jos ei jo vuoden -74 Rooman EM-kisoista, jolloin aloin keräämään urheiluun liittyviä lehtileikkeitäkin.

Sitten vuoden -80 talvikisat Lake Placidissa tulivat aikaeron vuoksi onneksi pääosin iltapäivällä ja illalla, joten näin ne kutakuinkin kaikki. Sieltä on lähinnä mielessä pettymys ja oma itkuni Mietaan sadasosan tappion jälkeen. Moskovan kisat tulivat kesälomalla, joten ne seurattiin viimoisen päälle. Vuonna -84 Sarajevon kisojen aikaan olin jo lukiossa ja eniten harmitti tietysti ne muutamat mitäänmistäänymmärtämättömät opettajat, jotka eivät kaikki antaneet katsoa kisoja tuntiensa aikana. Kesällä Los Angelesin kisojen en ollut enää kesätöissä (kisojen takia), joten yöt katselin kisoja ja päivät nukuin ja treenasin.

Sitten Calgaryn talvikisoihin -88 liittyy vielä sellainen fanaattisuus, että katsoin kaiken ja edelleenkin kisoista on tallessa puolenkymmentä VHS-nauhaa tallennettuja hiihtoja. Soulin kisojen seuraamista haittasi jo sitten opiskelu ja perverssit aikaerot eli pakko oli himmata seuraamista. Silloin ehkä kisoissa ei ollut myöskään enää samaa tarunhohtoisuutta kuin vielä 70-luvulla; olin siis tulossa jo vanhemmaksi :)

1992 Albertvillestä jäi mieleen Isometsän loppukirivoitto Mogrenista, Toni Niemisen voitot, Kari Männyn omaperäiset haastattelut ja Marja-Liisan tyrkkääminen pois kesken haastattelun sekä Ulvang ja Däehlie... Kesäkisat Barcelonassa tulivat ja menivät. Lillehammerin talvikisat -94 seurasin etenkin hiihtojen puolesta todella tarkkaan ja sitä helpotti jo sekin, että toimin jo silloin ammatinharjoittajana ja sain/pystyin säätelemmän työntekoni niin, että näin kaiken tarvittavan. Atlantasta 1996 piti taas aikaeron takia valikoida tärkeimmät tapahtumat. Samoin Naganossa -98, josta mieleenpainuvimpana tietysti Myllylän Olympiakulta.

Vuosi 2000 ja Sydney tekivät mm. Arsi Harjusta Olympiavoittajan. Sitten Salt Lake Cityn kisat 2002 ovat jääneet omalla kohdalla mieleen todella vaisuina huolimatta Lajusen voitoista. Mutta ehkä silloin kaikkeen vaikutti vielä Lahden käryt. Ja kaikkihan näkivät jo silloin kisojen aikana, että eihän joku Muhlegg voi vetää noin kovaa muka puhtaana ja pianhan sekin sitten jo varmistui. Mieshän hiihti esim. Elofssonilta niin jalat alta, että ruottalaisen ura käytännössä loppui siihen.

Sen jälkeen Ateena, Torino, Peking ja Vancouver. Niistä ei mitään ihmeellistä, seurasin niitä sillä tarkkuudella, että tiesin missä mennään ja ne kiinostavimmat kisat seurasin tietysti tiiviistikin. Mutta se suurin fanaattisuus oli kadonnut 2000-luvun aikana. Sama jatkui siis näissä kisoissa. Huippu-urheilu parhaimmillaan on jotain todella hienoa seurattavaa, mutta jotain siitä nyt omalla kohdalla Olympialaissa puuttuu...se on varmaan juuri se taianomaisuus ja tarunhohtoisuus, joka kisojen seuraamiseen nuorempana liittyi.

Ja mitä siis jäi mieleen näistä kisoista: David Rudisha, Usain Bolt, Mo Farah, Bradley Wiggins,  Aleksandr Vinokourov, Michael Phelpsin tappiot ja sitten voitot, täysi YU-stadion joka päivä aamusta iltaan ja ehkä vielä jotain muuta... Sotshia ja Rio de Janeiroa odotellessa; onneksi Olympiakisat edelleen järjestetään riittävän harvoin, se tekee niistä kuitenkin Ne Isot Kisat; suurimmat ja kauneimmat!!

Hyvän ja vähän huonomman päivän ero

ISM-tempo 11.08.2012 13:42

Eilen ajettiin iläluokkien Suomen mestaruuksista aika-ajossa Vantaan Seutulassa. Nyt pääsi kunnolla näkemään mikä se oma taso on, kun mukana on nelikymppisten elite-kuskejakin. Viikko sitten Ruskossa kulki ihan hyvin ja nytkin jalat tuntuivat ihan hyviltä. Mutta itse kisa ei kuitenkaan ollut sitä kesän parasta. Reitti oli 32 km:n kierros ja maastoltaan yllättävänkin raskas. Nousuja piisasi ja varsinkin ekalla kympillä sormi sai olla vaihdevivulla lähes koko ajan. Puolimatkan jälkeen pahimmat nousut olivat takana, mutta kyllä lopussakin ainakin entisen pohjanmaan miehen mittapuun mukaan korkeuseroja piisasi.

Oma kisa ei ollut helppo. Ainahan se on pieni arvoitus miten kisa lähtee käyntiin. Nyt ei ollut meno semmosta rennon helppoa. Aloitin meikäläiseksi suht varovaisesti ja se oli tietty nyt fiksua. Sykkeet pyöri siinä 170 tienoissa ja lopulta keskisyke olikin 170 ja maksimit lopussa 176. Tasaiset kulkivat suht ok, mutta nousuissa oli selvästi vaikeampaa. Sen näki hyvin myös siinä, kun Sami Hiltunen meni ohi parinkympin kohdalla ja sen jälkeen tasaisella pätkällä pysyin kohtuullisen lähellä, mutta heti eka nousussa mies katosi horisonttiin. No, lopussa tuli sitten taas pitkästä aikaa kunnon kramppi oikeaan pohkeeseen. Eli sinne muutaman vuoden takaisen pullistumapuolen pohkeeseen ja jonne se kramppi yleensä tulee. Sille pitää keksiä jotain tulevaisuudessa. Ja tuolta nousuista ja niiden ajamisen kehittämisestä löytyy kyllä paljon parantamista.

Tuloksena siis 16:s sija ja aika oli 46.32. Kärkeen 4 minuuttia ja pronssille 3 minuuttia. Nämä tutummat kaverit, joiden kanssa tässä on kesä kisailtu olivat pääosin siinä 10-20 sijan välimaastossa. Itse jäin varmaan minuutin verran semmoisesta tämän kesän parhaimmasta tasosta ja esim. siitä tasosta, mitä pystyin esittämään Ruskossa viikko takaperin. Eli voi sanoa, että ihan hyvä kisa, mutta ei todellakaan sitä kesän parasta; valitettavasti vaikka periaatteessa oli se kesän pääkisa. Voi myös sanoa, että sen hyvän ja vähän huonomman päivän ero ajassa kolmenkympin tempossa on se minuutti. Nyt hirmurutistuksella olisi ne pari sijaa ollut ehkä parannettavissa, mutta eilisen päivän kunnolla ei sen enempää. Mutta eipä siinä ens vuonna uudelleen ja jos sais silloin puristettua vaikka sen minuutin lähemmäs kärkeä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Olihan se senkin puolesta kova veto ja kova kisa eilen, että tänään on huomannut jaloissa eilisen rasitukset. Pikkukipua takareisissa ja jaloissa väsymystä. Mutta nyt rennosti palautellen, tiistaina viikkotempo, torstaina aluemestaruustempo ja sunnuntaina Laihian tempo. Näillä mennään.

Häijään hölkän tulokset 4.8.2012

Viime viikon lauantaina olimme Hannelen kanssa vahvasti mukana Häijään hölkän järjestelyissä. Osanottajamäärä yli tuplaantui ja tapahtuma onnistui hienosti. Laitan nämä hölkän tulokset myös tänne, koska niitä on ilmeisesti jo etsitty. Tulevat kyllä olemaan piakkoin myös juoksukalenterin kautta luettavissa.

Häijään hölkkä 4.8.2012

Miehet 13,2km

1.      Tomi Halme, FMR                       48.41

2.      Antti Perälä, Pori                        52.47

3.      Luis Saiz, Gilet Team                  54.52

4.      Sami Nikkilä, Sastamala             56.55

5.      Timo Saari, Liikuttavat               59.54

6.      Harri Marila, Liikuttavat            1.02.26

7.      Jyri Eskelinen, Sastamala           1.02.27

8.      Juha Lehtimäki, Liikuttavat        1.02.34

9.      Kari Koskinen, Liikuttavat         1.06.04

10.  Harri Huhtala, Saikkala              1.08.32

11.  Brett Young, Kanada                  1.09.11

12.  Harri Honko, Äetsän Kunto       1.09.16

13.  Tapio Aalto, Tre                         1.09.16

14.  Jari Rajala, AC Beduins              1.09.46

15.  Saku Virtanen, AC Beduins        1.10.12

16.  Heimo Honkala, MoU                 1.12.20

17.  Unto Peltoniemi, Liikuttavat      1.14.00

Naiset 13,2km

1.      Hele Haapaniemi, Espoon Tapiot                   1.02.59

2.      Emma Pihlajamäki, Rovaniemi                        1.03.34

3.      Sari Känkänen, FMR                                        1.10.07
4.      Outi Ojala, Team Rahola                                  1.14.00

5.      Hannaleena Piippo, MoU                                 1.23.13

6.      Leena Rantala, Häijää                                      1.23.13

Miehet 8,5km

1.      Antti Parkkinen, Ylöjärvi            33.50

2.      Aimo Tuoriniemi                        38.00

3.      Juha Pakkanen, Nokia                38.05

4.      Hannu Haake, Tepe-Racing       43.32

5.      Tomi Vuorinen, Tepe-Racing    46.05

6.      Heikki Riipi, Suodenniemi          58.19

7.      Sami Taukojärvi, Tepe-Racing  1.01.42

8.      Mikko Niini, Tepe-Racing           1.06.33

9.      Teemu Aho, Tepe-Racing          1.07.54

Naiset 8,5km

1.      Tuula Kero, Ypäjä                                            42.38

2.      Terhi Ojansivu, Ylöjärven Ryhti                      45.19

3.      Riikka Nurminen, Häijää                                  47.44

4.      Karoliina Mäkinen, Kiikan Riento                   50.23

5.      Nina Alkava, Seinäjoki                                     54.11

6.      Marika Heikkilä, Espoo                                    54.12

7.      Maria Pietilä, Näätä RC                                    55.40

8.      Marja Haake, Tepe-Racing                              56.46

9.      Minna Ritvonen, Kokemäki                             1.01.04

10.   Sanni Haake, Tepe-Racing                              1.01.04

11.  Jaana Haapanen, MoU                                     1.01.41

12.  Leena Mikkonen-Young, Hki                           1.06.13

13.  Marika Jääskeläinen, Tepe-Racing                 1.07.15

14.  Katri Mäkinen, Tepe-Racing                            1.10.59

       15.  Susanne Heikkinen, MoU                                 1.06.46
       16.  Tessa Lauri, Hyynilän Haka                            1.16.47
      17.Anna-Mari Vuorinen, Tepe-Racing                 1.18.55

Päivän kuva

Viime yö taisi olla sen verran viileä, että voi laittaa tuollaisen hieman kylmän ja kalsean kuvan tänne. Tänään ei muuoin mitään ihmeellistä. Vajaa tunnin lenkki tempopyörällä ja lenkki sisälsi parikymmentä avaavaa kymmensekuntista. Ihan terävänoloisia nykyjä ja nyt vain kuunnellaan sitä pientä kohinaa, joka kuuluu, kun kunto nousee :-D

Tempomies

Mä olen aina sanonut, että lenkillä tulee kyllä mietittyä asoita laidasta laitaan ja joskus jopa väänneltyä laulujen sanoja. Heh, aika säälittävää ajatuksenjuoksua, mutta niin paljon mä nykyään rakastan tätä pyöräilyn aika-ajoa, että laitan väännökseni tuohon alle. Eli uudelleensanoitus Rekkamiehestä...kiitos ja anteeksi :)))

Mä oon tempomies, yltäpäältä hies
Tunteja takana, Bianchi alla
Ny nelivitosena päätin, mä oon tempomies
Vaikka peesissä pääsee helpommalla

Mä oon tempomies, oon hitto soikoon
Ei tullu rullailijaa, ei peesimiestä
Kulkeva Bianchi on tempomiehen unelma
Ja watit revittävä irti tiestä

Tuhansia watteja, veivattuja kampia
Tunteja tiellä, saan happea niellä
Reisiä painaa, ei tie anna lainaa
Hei tempomies, mikä pitää miehen tiellä

Mä oon tempomies, aina tien päällä
Joskus ylikuntoo en kiellä
Kiusana tuuli ja maitohappo
ja autoilijoiden oikut pakko niellä

Mä oon rekkamies, maaliin kiire!!!

Bubkamaista parantelua

Säijän viikkotempo oli taas neljän viikon tauon jälkeen ohjelmassa tänään. Keli oli jo voisko sanoa syksyinen eli tihkua ja tuulta, lämpöä kuitenkin 17 astetta. Tuloksena kuitenkin ennätykseen lievä parannus ja aika 26.33,5 eli 2,3 sekunnin parannus. Eikös nämä seiväshyppääjät Bubka ja Isinbajeva aikanaan parantaneet ME:tä sentin kerrallaan. He taisivat tosin kuitata parannuksistaan aina kohtuullisen rahasumman. Omista viikotempoennätyksistä ei tule muuta kuin hyvä mieli, mutta onhan se kivaa saada hyvä mieli usein, joten ennätystä kannattaa siis parantaa pari sekkaa kerrallaan :-D

No leikki leikkinä, mutta aika tosiaan 26.33. Ei ollut helppoa tänään. Jaloissa painoi varmaan jonkin verran sunnuntain kova kisa ja nytkin alun vastaiseen tuli varmaan tuupattua eka neljä kilsaa kymmenkunta sekuntia liian kovaa ja sitten sivuvastaisella pätkällä olikin jo aika vaikeaa. Onneksi minuuttia aikaisemmin lähteneen Paten selkä hiljalleen läheni ja Pate oli selkeästi omassa ennätysvauhdissaan. Niinpä tuli reviteltyä irti mitä tänään oli saatavissa. Tuli ihan hyvä viimeistely tulevan viikonlopun ISM-kisoihin ja nyt pittää vaan leppäillä...

Alla vielä kuva Häijään hölkän kuuluttajasta ja jotensakin tyylikkäästä kuulutusasennosta :))

Levin treenit

Lupasin tuossa jonain päivänä kirjoittaa millaisia treenejä tein Levillä; no niissäpä ei mitään ihmeellistä. Määrää tuli selvästi enemmän kuin normiviikoillani (tuplaten), mutta aikaahan oli touhuta. Tunteja kertyi 15 ja niistä 12,5 tuntia maastopyörän selässä ja 2,5 tuntia kahvakuulan kanssa heilumista.

 Pari ensimmäistä maastopyörälenkkiä olivat selkeitä pk-lenkkejä, mutta molemmissa kävin pari kertaa Levin huipulla. Yleensä niin, että toinen nousu eturinteiden puolelta Tuikun ohi huipulla ja toinen asfalttia pitkin. Kolmantena päivänä nousin tietä pitkin kolme kertaa Levin huipulle. Korkeuseroa taitaa olla jotain 320m, matkaa 4,5km ja aikaa meni 23 minuutin luokkaa. Sitten lasku alas, johon kului vajaa 7 minuuttia ja nopeus parhaimmillaan jotain 75 km/h luokkaa. Ihan mukava noita nousuja on vetää polkujakin pitkin, mutta ajattelin, että mun on järkevämpi tehdä nämä voimaharjoitukset tietä pitkin, jolloin pyöritys säilyy teknisesti parempana ja sykkeetkin kurissa, koska tavoitteena oli kuitenkin lajivoima eikä VO2Max. Maastossahan pyörittämisestä saattaa tulla liian pumppaavaa eli enemmän semmosta harmoonin polkemista. Mutta kaikkinensa tämä oli tosi mukava reeni, nousuaikaa lähes 1.10h. ja koko harjoitus reilu pari tuntia.

 Sitten seuraava päivä piti olla hieman lyhyempi, mutta Kätkän kierroksella erehdyin hieman väärälle metsäautotielle ja lenkistä tulikin ihan ok pk-lenkki; 3h ja 50km :)Sitten seuraava päivä olikin palauttavampi päivä, vain tunti ajoa. Iltapäivällä tosin alamäkiajoa, joka oli luonnollisesti ihan sikasiistiä :-D

 Sitten sisällytin viikkoon yhden VK-treenin. Siinä ajoin 12min, 10min ja 8min. VKII-vedot n. 5 min palautuksilla. Viikon viimeisenä lenkkinä ajelin vielä pari tuntia kevyttä PK:ta sisällyttäen lenkkiin pari kertaa Utsuvaaran nousut.

 Mulla oli omana lomahaasteena tehdä 2 viikon aikana kahvakuulalla 10000 etuheilautusta. Levin viikon aikana pysyin hyvin tahdissa, sillä eka lomaviikolla tuli 5000 etuheilautusta. Sitten otin kuitenkin järjen käteen. Pyöräilyä ja etenkin nousukilometrejä tuli aika paljon ja siihen vielä tiukasti kahvakuulaa, joten perse rupes olemaan aika jumissa. Niinpä jätin homman puoleen eli tein siis viikossa 5000 etuheilautusta. Ehkä se oli myös aika järkevää, koska Ruskon tempossa oli jo kohtuullisen kevyt jalka eikä persekään niin jumissa :) Semmosia reenejä Levillä, maastopyöräilyä tuli ainakin näin yhtäkkiä Kohtuuuullisen paljon... Mutta hienoa oli, mutta olipa hienoa päästä sitten ajamaan jo tempopyörälläkin.

Ruskon tempo

Tänään oli ohjelmassa Ruskon tempo tuolla Turun kupeessa. Itselle oli aikalailla täydellinen arvoitus kuinka tulisi kulkemaan; tai niin se taitaa itse asiassa aina olla :) Mutta nyt oli tosiaan kolmisen viikkoa edellisestä viikkotempostakin ja edellinen kansallinen kisa oli kesäkuun lopulla Kauhajoen tempo. Mutta loppujen lopuksi tulos oli erittäin hyvä eli pääsin podiumille pokkaamaan kolmospytyn.

Tällä kertaa otin reissuun mukaan myös toisen pyörän ja trainerin ja alkuverryttelyn tein trainerilla. Ruskossa oli eka kymppi mukavaa myötätuulta, kuten se kuulemma aina siellä on. Itse asiassa tie olin osin tuttukin, koska aikanaa siellä luisteltiin Raison rullaluistelutapahtumaa muutama vuosi sitten. Mutta kisa lähti lähti mukavasti käyntiin, myötäiseen pääsi vetämään rennon kovaa enkä itsekään vetänyt tällä kertaa yliyrittämisen kautta eka kympillä megahapoille. Nopeudet pyöri siellä viidenkympin hujakoilla. Kääntöpaikan lähellä oli  sitten jo vastaistakin, mutta mukavan jouhevaa tietä ajaa, tosin aika huonopintaista. Puolimatkaan ajassa 20.27 ja oli varmasti hyvin lähellä, että olin jopa hienoisessa johdossa puolimatkassa. Paluumatka olikin sitten paikka paikoin aikamoista vastatuulta etenkin siellä parilla peltoalueella. Mutta kokonaisuutena vastatuuli ei ehkä ollut niin paha kuin menomatkalla pelkäsin. Mutta muuten pahaltahan se meno lopussa jo tuntui niinkuin pitääkin. Loppuaika 42.36,4.

Liekolan Hannu on ollut koko kauden huikean hyvässä kunnossa ja otti nyt viikonlopun tempokisoista tuplavoiton eli oli ykkönen sekä Liedossa että Ruskossa. Nytkin Hanski tuli loppuun saakka todella kovaa ja voitti minua n. 26 sekuntia. Kakkoseksi nousi Pihkoluoma voittaen mua kuutisen sekuntia. Taistelussa kolmossijasta kymmenykset olivat tällä kertaa mun puolella, sillä Elkalan Janne hävi minulle 0,8sek. Muut jäivät jo sitten hieman enemmän. Omalla kohdalla oli loppujen lopuksi niitä kesän parhaimpia esityksiä Louskun tempon ohella. Tuntemusten perusteella en olis etukäteen osannut odottaa, mutta näin se aina välillä menee. Niin ja kyllä kai se oikea pöljä päiväkin sieltä joskus tulee. Ja se täytyy vielä sanoa, että vastatuulipätkät kulkivat omalta osalta ihan eri malliin ja eri tuntuisesti kuin esim. Kauhajoen "myrskyissä" kesäkuussa. Joten pittääkö jälleen kerran sanoa, kuten suomalainen potkupallovalmentaja, että eteenpäin on menty :D

Keskisyke oli tämän päivän ajossa 170 ja maksimit kävivät 175:ssä. Keskikadenssi oli 96. Keskinopeus oli mun mittarin mukaan 41,5 km/h, koska mun mittari sai matkaksi 29,4km. Maksiminopeus oli ollut 55,1 km/h. Kelihän oli muutoin oikein mukava ja Polar näytti keskilämpötilaksi 24 astetta. Eli siinäpä niitä lukemia mittarista. Hyvä meininki ja hyvät fiilikset; alla muutama kuva päivän kisasta:

Mitä ihmettä?

Aktiivilomailua Levillä

Viime viikon vietimme perheen kanssa Levillä. Kesäinen Levi alkaa olla aktiivista lomaa haluavan paratiisi. Siellä on panostettu ohjelmapalveluihin laidasta laitaan. Lapsille on päivittäin ilmaisia aktiviteetteja ja aikuisille myös päivittäin tekemistä omin päin tai ohjatusti. Vaellusreissulle menisin muualle Lappiin, mutta kaikkea muuta varten Levi on kyllä ykkösmesta.

 Lasten kanssa harrastimme ainakin omien makkaranpaistoretkien ja maisemakatselureissujen ohella tennistä, frisbeegolfia, keilausta ja maastopyöräilyä. Lisäksi kävimme upeassa elämyskylpylässä, liikennepuistossa päivittäin, Kasperi kävi seikkailupuistossa, laskimme kesäkelkkaradalla ja tietty gondolihissit tuli käytyä. Itse vedin maastopyörällä toistakymmentä tuntia ja nousumetrejä tuli jopa enemmän kuin kohtalaisesti. Upea juttu oli käydä ajamassa alamäkiajoa oikein ohjatusti oppaan kanssa; oppi muutamalla niksillä ajamaan droppeja, permeitä ym. jo paljon hallitummin; se oli sikasiisti kolmen tunnin setti. Lisäksi tuli väännettyä puolet lomatavoitteesta eli 5000 etuheilautusta kahvakuulalla. Tottahan toki siinä ehdittiin myös lepäillä, lueskella, syödä hyvin ja ottaa muutama yömyssy... Oikein loistava ja rentouttava viikko ja vielä kun ilmat oli mukavan poutaisia eikä liian kuumia niin mikäs tässä :) Paljon tekemistä ja retkiä jäi odottamaan myös seuraavaa kertaa eli toivottavasti jo ensi kesää...

 Palatessa vietimme vielä päivän mun mielestä Suomen parhaassa ja siisteimmässä huvipuistossa eli Power Parkissa. Loistava päivä, upeita laitteita ja hyvää meininkiä. Mutta ilo oli myös palata välillä taas kotio. Huomenissa vaikka tarkemmin viime viikon treeneistä ja alla muutama kuva reissulta.