Reilu pari viikkoa Lontoon Olympiakisoja on nyt pala historiaa. Enemmän ja vähemmän tiiviisti tuli seurattua kisoja. Yleisurheilun iltakisat lähes kaikki, samoin pyöräilyt, osin uinnin finaaleja ja sitten valikoiden kaikkea muuta, sillä on huippu-urheilu tuolla tasolla lajista riippumatta hienoa katseltavaa. Mutta se lapsuudessa koettu kisojen tarunhohtoisuus ja Niki Juuselan usein selostuksissaan mainostama taianomainen tunnelma jää nyt jo tässä iässä ja kotikatsomoissa kokematta.
Minulla on jotain hämärää muistikuvaa vuoden 1972 Olympialaisista etenkin Munchenistä. Sitten Innsbruckin kisoja -76 katseltiin ala-asteella ja kesäkisoista Montrealista muistan jo selvästi esim. Virenin voitot. Niistä kisoista Juoksija-lehden tekemä Olympiakirja on muuten minun varmasti eniten lukemani urheilukirja. Muistan edelleenkin kuta kuinkin kaikkien yleisurheilulajien mitalistit ulkoa ja osan tuloksistakin. Oman urheilufaniuteni ja penkkiurheilun voi sanoa alkaneen viimeistään silloin, jos ei jo vuoden -74 Rooman EM-kisoista, jolloin aloin keräämään urheiluun liittyviä lehtileikkeitäkin.
Sitten vuoden -80 talvikisat Lake Placidissa tulivat aikaeron vuoksi onneksi pääosin iltapäivällä ja illalla, joten näin ne kutakuinkin kaikki. Sieltä on lähinnä mielessä pettymys ja oma itkuni Mietaan sadasosan tappion jälkeen. Moskovan kisat tulivat kesälomalla, joten ne seurattiin viimoisen päälle. Vuonna -84 Sarajevon kisojen aikaan olin jo lukiossa ja eniten harmitti tietysti ne muutamat mitäänmistäänymmärtämättömät opettajat, jotka eivät kaikki antaneet katsoa kisoja tuntiensa aikana. Kesällä Los Angelesin kisojen en ollut enää kesätöissä (kisojen takia), joten yöt katselin kisoja ja päivät nukuin ja treenasin.
Sitten Calgaryn talvikisoihin -88 liittyy vielä sellainen fanaattisuus, että katsoin kaiken ja edelleenkin kisoista on tallessa puolenkymmentä VHS-nauhaa tallennettuja hiihtoja. Soulin kisojen seuraamista haittasi jo sitten opiskelu ja perverssit aikaerot eli pakko oli himmata seuraamista. Silloin ehkä kisoissa ei ollut myöskään enää samaa tarunhohtoisuutta kuin vielä 70-luvulla; olin siis tulossa jo vanhemmaksi :)
1992 Albertvillestä jäi mieleen Isometsän loppukirivoitto Mogrenista, Toni Niemisen voitot, Kari Männyn omaperäiset haastattelut ja Marja-Liisan tyrkkääminen pois kesken haastattelun sekä Ulvang ja Däehlie... Kesäkisat Barcelonassa tulivat ja menivät. Lillehammerin talvikisat -94 seurasin etenkin hiihtojen puolesta todella tarkkaan ja sitä helpotti jo sekin, että toimin jo silloin ammatinharjoittajana ja sain/pystyin säätelemmän työntekoni niin, että näin kaiken tarvittavan. Atlantasta 1996 piti taas aikaeron takia valikoida tärkeimmät tapahtumat. Samoin Naganossa -98, josta mieleenpainuvimpana tietysti Myllylän Olympiakulta.
Vuosi 2000 ja Sydney tekivät mm. Arsi Harjusta Olympiavoittajan. Sitten Salt Lake Cityn kisat 2002 ovat jääneet omalla kohdalla mieleen todella vaisuina huolimatta Lajusen voitoista. Mutta ehkä silloin kaikkeen vaikutti vielä Lahden käryt. Ja kaikkihan näkivät jo silloin kisojen aikana, että eihän joku Muhlegg voi vetää noin kovaa muka puhtaana ja pianhan sekin sitten jo varmistui. Mieshän hiihti esim. Elofssonilta niin jalat alta, että ruottalaisen ura käytännössä loppui siihen.
Sen jälkeen Ateena, Torino, Peking ja Vancouver. Niistä ei mitään ihmeellistä, seurasin niitä sillä tarkkuudella, että tiesin missä mennään ja ne kiinostavimmat kisat seurasin tietysti tiiviistikin. Mutta se suurin fanaattisuus oli kadonnut 2000-luvun aikana. Sama jatkui siis näissä kisoissa. Huippu-urheilu parhaimmillaan on jotain todella hienoa seurattavaa, mutta jotain siitä nyt omalla kohdalla Olympialaissa puuttuu...se on varmaan juuri se taianomaisuus ja tarunhohtoisuus, joka kisojen seuraamiseen nuorempana liittyi.
Ja mitä siis jäi mieleen näistä kisoista: David Rudisha, Usain Bolt, Mo Farah, Bradley Wiggins, Aleksandr Vinokourov, Michael Phelpsin tappiot ja sitten voitot, täysi YU-stadion joka päivä aamusta iltaan ja ehkä vielä jotain muuta... Sotshia ja Rio de Janeiroa odotellessa; onneksi Olympiakisat edelleen järjestetään riittävän harvoin, se tekee niistä kuitenkin Ne Isot Kisat; suurimmat ja kauneimmat!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti