Olen lukenut lähiaikoina Janne Holmenin Juoksukirjaa. Kirja on koottu lähinnä miehen Juoksija-lehteen kirjoittamista kolumneistaan. En ole ihan loppuun saakka ehtinyt kirjaa kahlaamaan, mutta muutama hyvä pointti on jo tullut esiin. Kokonaisuutena tietysti se riittävän kova harjoittelu ja huippu-urheilijan asenne. "On kuitenkin jotakin mitä ei pidä välttää - kovaa harjoittelua. Ilman riskinottoa ei ole mahdollista menestyä."
Eräskin mielenkiintoinen asia oli, kun Holmen pääsi Suomen Urheiluliiton Kestävyys 2000-projektiin ja sitä kautta liiton valmennusryhmiin. Vuonna 1999 mies pääsi ensimmäiselle etelän leirilleen yhdessä muiden valmennettavien kanssa. Liiton valmennusjohdon yleinen teema oli varoitella liikaharjoittelusta. Kyseistä leiriä varten käskettiin porukoita löysäämään harjoittelua ennen leiriä ja itse leirillä piti harjoitella ensimmäinen viikko kevyesti, jottaa tottuu olosuhteisiin. Sitten leirin viimeisellä viikolla harjoittelua piti keventää rasittavaa kotimatkaa varten. Kokemattomina he päättivät totella valmennusjohtoa, mutta toisin kuitenkin kävi. Heti leirin ensimmäisenä päivänä Holmen veti paikallisen kaverin peesissä 8x3 minuutin vetoharjoituksen eli se siitä kevyestä ekasta viikosta. No, eihän siinä mennyt kuin pari kolme vuotta, kun mies oli jo Euroopan mestari. Yleisesti ottaen mies oli hyvin tarkka kaikessa urheiluun ja harjoitteluun liittyvässä, mutta ylivarovaisuuteen harjoittelun suhteen hän ei syyllistynyt.
Lisäksi Holmen haki koko ajan kovavauhtisiin harjoituksiin kovatasoisia harjoittelukavereita ja niitähän ulkomailta löytyi. Ihmetteli myös sitä, että suomalaisia samalla leirillä ei kiinnostanut tai motivoinut vetää kovia harjoituksia hänen peesissään; niiden olisi lullut kehittävän. Lieneekö muun porukan asenteessa ollut vikaa... niin ja tuloksistahan sitä voi tsekata :) Kyllähän itseään kovemman kaverin kanssa treenaaminen yleensä kehittää, niin ja myös teknisesti. Missäs se Ruotsin Daniel Rickardsson oppi vapaan hiihtotavan tekniikan... joo-o lenkillä Marcus Hellnerin peesissä.
Kaikin puolin Holmenin harjoittelussa ei ole mitään ihmeellistä. Yksinkertaista ja määrällisesti ja laadullisesti riittävän kovaa. Esimerkki oli joltain 19 päivän leiriltä, jossa oli ohjelmassa joka toinen päivä pitkää lenkkiä ja joka toinen päivä rataharjoitus piikkareilla. Näissä rataharjoituksissa joka toinen harjoitus pitkiä toistoja ja joka toinen lyhyitä. Esimerkiksi 20x200m 60 sekunnin palautuksella tai 8x1000m keskiarvolla 2.57 ja 2.30min palautuksella.
Lukee kenen hyvänsä menestyvän huippu-urheilijan tarinoita niin kyllä siellä vaan ne samat asiat lainalaisuudet toistuvat. Urheilijan harjoittelu on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista kunhan se on riittävän kovaa ja elämä karua ja ankaraa, mutta parhaimmillaan ah niin palkitsevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti