Jottei porukoilta unohdu mikä on komiaa touhua, niin laitanpa tuohon alle meidän perjantain kahvakuutreenin sisällön. Pidettiin meidän kahvakuulajengin kesäkauden päättäjäisiä ja aloitettiin ilta ihan hyvällä setillä. Sen pohjana on kahvakuulamiehen tonni -niminen harjoitus, johon tehtiin pieni muutos ottamalla tempaus mukaan ja tekemällä harjoitus 4 kierrosta:
Etuheilautus 50x
Takakyykky 25x
Rinnalleveto 25/25x
Yhden käden etuheilautus käden vaihdolla 50x
Etukyykky 25x
Tempaus 25/25x
4 kierrosta, kierrosten välissä n. 3 min palautus, liikkeiden välissä ei palautuksia. Kaikkiaan siis 1000 toistoa! Itse tein tuon 16 kg kuulalla ja ihan mukavalta tuntui ja viimeisen kierroksen tempaukset pistivät jo hiukan ähkimäänkin :)
Pari viikkoa sitten tein myös omat päätelmäni pyöräilyn viimeaikaisista doping-skandaaleista ja poistin Armstrongin Youtube-videoklipit tuolta sivupalkista. Mutta nyt tulin toisiin ajatuksiin, koska tuo vastenmielisyydessään jo iljettävyyden rajat saavuttava yhden miehen ajojahti tuntuu jo niin ikävältä. Niinpä lisäsin sinne takaisin ja oikein tuplaten klipit Lance Armstrongin aika-ajoista ja "hyökkäyksistä" vuorilla. Kaikesta huolimatta niin monta kertaa mies oli se kovista kovin. Jotainhan se osoittaa, että niiden seitsemän Tourin voittajaksi ei nosteta ketään muuta, koska kuta kuinkin jokainen takana tulijakin on jossain määrin ryvettynyt. Hiihdonkin puolella 90-luku oli varmasti sitä mitä oli, mutta Mikan tunnustuksista huolimatta mun kategoriassa 90-luvun kovimpia hiihtäjiä olivat Mika Myllylä, Björn Daehlie, Vladimir Smirnov ja Vegard Ulvang; ei siitä mihinkään pääse ja vaikka en nätisti sanottuna turskista tykkääkkään oli pakko niitäkin pari mainita. Olkoon nämä viimeiset doping-kirjoitukset piiiitkiiin aikoihin ja keskityään siihen olennaiseen eli itse urheilun kauneuteen.
Jääköön Lancen perinnöksi kaikille se hänen lausumansa motto: "kipu on väliaikaista, luovuttaminen on elinikäistä!"
maanantai 29. lokakuuta 2012
Ensimmäiset hiihdot
Hiihto Jämin putkessa 28.10.2012 09:48
Eilen sunnuntaina tuli käytyä kokeilemassa hiihtoa Jämin putkessa. Semiruuhkaa oli, mutta ihan ok lenkki. Mukavasti pysyi siellä PKI-tasolla kuten oli tarkoituskin. Karhun Optigripillä vetelin ja suksi toimi ihan hyvin, mutta eihän se mikään liukas ole, mutta menihän se eteenpäin. Jos hakemalla hakee jotain negatiivistä niin side hajos loppuvaiheessa eli siitä Salomonista hajos se kumipala. Näin ollen lopussa toinen suksi oli vähän lerppu ja kävi vähän nilkan päälle. Mutta mukavaa siis oli ja Levin reissua odotellessa, tuskin maltan odottaa...
Eilen sunnuntaina tuli käytyä kokeilemassa hiihtoa Jämin putkessa. Semiruuhkaa oli, mutta ihan ok lenkki. Mukavasti pysyi siellä PKI-tasolla kuten oli tarkoituskin. Karhun Optigripillä vetelin ja suksi toimi ihan hyvin, mutta eihän se mikään liukas ole, mutta menihän se eteenpäin. Jos hakemalla hakee jotain negatiivistä niin side hajos loppuvaiheessa eli siitä Salomonista hajos se kumipala. Näin ollen lopussa toinen suksi oli vähän lerppu ja kävi vähän nilkan päälle. Mutta mukavaa siis oli ja Levin reissua odotellessa, tuskin maltan odottaa...
torstai 25. lokakuuta 2012
Muutamia numeroita testistä
Viime viikolla ajoin tosiaan tuolla Voimarinteellä Karkussa kynnystestin Wattbikellä. Tilanne näin harjoituskauden alussa on aivan hyvä. Testissä maitohapot otettiin 3 minuutin välein. En ala kopioimaan pitkää listaa happoja ja watteja tähän, sillä testihän kesti 48 min, mutta seuraavanlaiset kynnykset sieltä saatiin:
aerobinen kynnys 130-135; 200-225W
anaerobinen kynnys 145-150, 265-275W
VO2Max 181; 359W
Harjoitusalueet:
PKI syke 100-120; 150-175W
PKII syke 120-130; 175-200W
VKI syke 135-140; 225-245W
VKII syke 140-145; 245-265W
Juostessa sykkeitä nostetaan 5-7 pykälää ja hiihdossä 8-10 pykälää. Jatkossa tietty puhdasta PKI-harjoittelua ja harjoittelua aerobisella kynnyksellä. Tavoitteena ainakin saada ana-kynnys keväällä tuonne 300 watin tienoisiin ja samalla saataisiin yksi näyte lisää tuonne VK-alueelle. Kaikkinensa PK-alue on ihan ok, VK-alue vielä vahvemmaksi ja sitten tietysti lisää vääntöä tuonne MK-alueelle. Sinällään tälläiselle kilpakuntoilijalle ihan ok testitulos, tästä on hyvä jatkaa... Näillä mennään...
aerobinen kynnys 130-135; 200-225W
anaerobinen kynnys 145-150, 265-275W
VO2Max 181; 359W
Harjoitusalueet:
PKI syke 100-120; 150-175W
PKII syke 120-130; 175-200W
VKI syke 135-140; 225-245W
VKII syke 140-145; 245-265W
Juostessa sykkeitä nostetaan 5-7 pykälää ja hiihdossä 8-10 pykälää. Jatkossa tietty puhdasta PKI-harjoittelua ja harjoittelua aerobisella kynnyksellä. Tavoitteena ainakin saada ana-kynnys keväällä tuonne 300 watin tienoisiin ja samalla saataisiin yksi näyte lisää tuonne VK-alueelle. Kaikkinensa PK-alue on ihan ok, VK-alue vielä vahvemmaksi ja sitten tietysti lisää vääntöä tuonne MK-alueelle. Sinällään tälläiselle kilpakuntoilijalle ihan ok testitulos, tästä on hyvä jatkaa... Näillä mennään...
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Koukuttava pätkä dopingista
Kävin tuossa torstaina katsomassa tuon jossain määrin kohutun Sinivalkoinen valhe -leffan. Se oli rohkeasti tehty elokuva etenkin suomalaisen hiihdon doping-menneisyydestä. Elokuva oli omalla tavallaan hyvin ja mielenkiintoisesti rakennettu kokonaisuus, jossa jopa "hengästyttävällä" tahdilla tuodaan esiin todisteita ja näyttöjä dopingin käytöstä. Juoni rakentuu vuoden 2001 helmikuisten päivien ympärille ja sieltä mennään välillä 70-luvun tai 80-luvun tapahtumiin, STT-oikeudenkäyntiin, Italiaan ja jopa pikkupistoon Norjaan ja aina kuitenkin palaten Lahden tapahtumiin. Töitä on elokuvan eteen tehty ja paljon on saatu haastatteluja ja vähintäänkin yhtä vaikuttava on haastatteluista kieltäytyneiden lista, joka osoittaa tietysti näihin asioihin liittyvän salailun, pelon, kieltämisen ynnä muun.
Sinällään juuri mitään uutta elokuva ei hirveästi paljasta ja sehän nyt ei liene edes vähemmänkin urheilua seuranneille mikään yllätys, että ihan puhtaasti ei ole menty. Suomi teki sen mitä kaikki muutkin huippumaat. Omansa saa myös FIS ja sen toimet oikeasti puuttua epäilyttäviin asioihin. Italiasta tulee muutama mielenkiintoinen juttu. Niin ja Maurilion mukaan veriarvot eivät ole nousseet punaviinillä, mutta eivät epollakaan :) Toivottavasti joku joskus tekee yhtä suurella tarmolla ja intohimolla vastaavanlaisen erään toisen pohjoismaan doping-asioista ja heidän niin, niin lahjakkaista urheilijoistaan, sitä odotellessa.
Se nyt sitten on toinen asia, että pitikö tämä elokuva tehdä ja kaivaa vielä vanhoja juttuja taas kerran esille ja myös asioita ajalta, jolloin tietyt aineet ja keinot eivät olleet edes kiellettyjä kuin korkeintaan eettisesti. En tiedä. Mutta elokuva piti kuitenkin otteessaan koko ajan. Ja tuli kyllä myös surullinen olo siitä millaisia ihmiskohtaloita doping tuo tullessaan. Yksi kenties Suomen lahjakkain hiihtäjä ikinä on jo kuollut nuorehkona miehenä ja kuinka kärsineen näköisiä ne Räsänen, Leppävuori ja Vähäsöyrinkikin ovat, surullista. Eikä se helppoa ole Kyrönkään elämä ollut. Kuten hän elokuvassa sanoo, että joko olet syyllinen kaikesta ja pidät kaiken paskan sisälläsi tai sitten käräytät vanhoja, hyviä työkavereitasi. Valitse siinä sitten. Kaiken kaikkiaan elokuvan nähtyään ainakin minä sanon, että mitään niin tavoittelemisen arvoista ei voi olla, että dopingiin kannattaisi sotkeutua; valitettavasti kaikki eivät vaan ajattele niin.
Kuten joskus kirjoitin, että sitten, kun joku oikeasti iso turska kärvähtää, niin meikäläinen marssii Sastamalan alkoon ja ostaa kalleimman viskipullon mitä puljusta löytyy ja pistää juhlat pystyyn. Taisinpa vielä sanoa, että ajan Lahteen ja tarjoan sitä laatuviskiä oikein kunnolla myös Esalle :) Ja siis oikeasti iso turska eikä mikään piiritason kävelijä. No, tuleekohan sitäkään päivää koskaan...
Sinällään juuri mitään uutta elokuva ei hirveästi paljasta ja sehän nyt ei liene edes vähemmänkin urheilua seuranneille mikään yllätys, että ihan puhtaasti ei ole menty. Suomi teki sen mitä kaikki muutkin huippumaat. Omansa saa myös FIS ja sen toimet oikeasti puuttua epäilyttäviin asioihin. Italiasta tulee muutama mielenkiintoinen juttu. Niin ja Maurilion mukaan veriarvot eivät ole nousseet punaviinillä, mutta eivät epollakaan :) Toivottavasti joku joskus tekee yhtä suurella tarmolla ja intohimolla vastaavanlaisen erään toisen pohjoismaan doping-asioista ja heidän niin, niin lahjakkaista urheilijoistaan, sitä odotellessa.
Se nyt sitten on toinen asia, että pitikö tämä elokuva tehdä ja kaivaa vielä vanhoja juttuja taas kerran esille ja myös asioita ajalta, jolloin tietyt aineet ja keinot eivät olleet edes kiellettyjä kuin korkeintaan eettisesti. En tiedä. Mutta elokuva piti kuitenkin otteessaan koko ajan. Ja tuli kyllä myös surullinen olo siitä millaisia ihmiskohtaloita doping tuo tullessaan. Yksi kenties Suomen lahjakkain hiihtäjä ikinä on jo kuollut nuorehkona miehenä ja kuinka kärsineen näköisiä ne Räsänen, Leppävuori ja Vähäsöyrinkikin ovat, surullista. Eikä se helppoa ole Kyrönkään elämä ollut. Kuten hän elokuvassa sanoo, että joko olet syyllinen kaikesta ja pidät kaiken paskan sisälläsi tai sitten käräytät vanhoja, hyviä työkavereitasi. Valitse siinä sitten. Kaiken kaikkiaan elokuvan nähtyään ainakin minä sanon, että mitään niin tavoittelemisen arvoista ei voi olla, että dopingiin kannattaisi sotkeutua; valitettavasti kaikki eivät vaan ajattele niin.
Kuten joskus kirjoitin, että sitten, kun joku oikeasti iso turska kärvähtää, niin meikäläinen marssii Sastamalan alkoon ja ostaa kalleimman viskipullon mitä puljusta löytyy ja pistää juhlat pystyyn. Taisinpa vielä sanoa, että ajan Lahteen ja tarjoan sitä laatuviskiä oikein kunnolla myös Esalle :) Ja siis oikeasti iso turska eikä mikään piiritason kävelijä. No, tuleekohan sitäkään päivää koskaan...
lauantai 20. lokakuuta 2012
Nostalgiapläjäystä kirjojen saralta
Aikanaan70-luvun lopulla ja 80-luvun alkupuolella, kun valmennusoppi ja esim. urheilufysiologia alkoivat kiinnostaa, niin noitakin ylläolevia kirjoja tuli kahlailtua läpi. Eikä ollut esim. tuo Harren valmennusoppi pikkupoitsulle sitä ihan keveintä luettavaa :) Mutta edelleen nuokin legendaariset kirjat löytyvät työpaikkani kirjahyllystä.
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Kuukauden kovimmat hapot ja sykkeet
Tuli käytyä tänään kynnystestissä Voimarinteellä Karkussa Kaitsun ja Tuulin testattavana. Palataan tarkemmin tuloksiin myöhemmin, kun saan myös palautteen testistä. Mutta kaikkinensa jäi tosi hyvä fiilis testin jälkeen. Testin ajoin Wattbikellä ja tuli ainakin loppuun vedettyä ihan ok hapot, sillä olikohan 14,4 mmol/l mitä tuli tuupattua viimeiseen 3 minuutin jaksoon ja keskarikin taisi olla vielä silloin 46 km/h luokkaa. Maksimisykekin lipsahti yli 180:n. Olo oli kieltämättä voisko sanoa voipunut, mutta sen jälkeen koko päivän vähintäänkin euforinen eli taas sitä endorfiinipöhnää. Viimeksi kun tein kynnystestiä, niin se tehtiin rullaluistimilla Esport-arenalla; siis areenalla, jossa aikanaan sai myös rullaluistella; ja silloin maksimihapot olivat 10,9 mmol/l ja syke 185, mutta myös pari vuotta nuorempana :)
Katellaan näitä sitten tarkemmin myöhemmin, mutta äkkiseltään näytti, että PKII -alue tarvii treeni-painotusta. VK-alue oli ihan vahva, kuten hieman olettaa saattoikin, koska sille alueelle on tullut paljon kuormitusta tempokesän aikan, kun taas vähemmän tuli kesällä tuonne PKII-alueelle. Anaerobisen kynnyksen tuntumassa tuli tuutattua testissä ilmeisesti ihan ok wateilla. Sinällään ihan hyvin vedetty testi, sillä olihan taustalla myös hyvin seesteinen ja treeneistä tyhjä syyskuu. Mutta olihan hieno vääntää mahtipyörällä eli Wattbikellä ja yhteistyö mukavien ihmisten kanssa on aina hienoa, kiitos Tuuli ja Kaitsu. Näillä mennään...
Katellaan näitä sitten tarkemmin myöhemmin, mutta äkkiseltään näytti, että PKII -alue tarvii treeni-painotusta. VK-alue oli ihan vahva, kuten hieman olettaa saattoikin, koska sille alueelle on tullut paljon kuormitusta tempokesän aikan, kun taas vähemmän tuli kesällä tuonne PKII-alueelle. Anaerobisen kynnyksen tuntumassa tuli tuutattua testissä ilmeisesti ihan ok wateilla. Sinällään ihan hyvin vedetty testi, sillä olihan taustalla myös hyvin seesteinen ja treeneistä tyhjä syyskuu. Mutta olihan hieno vääntää mahtipyörällä eli Wattbikellä ja yhteistyö mukavien ihmisten kanssa on aina hienoa, kiitos Tuuli ja Kaitsu. Näillä mennään...
tiistai 16. lokakuuta 2012
Tavoitteena 400 tunnin vuosi
Olen tässä viime vuosina tavoitellut sitä keskiarvona tunti päivässä läpi vuoden harjoitusmääriä. En ole aivan siihen päässyt ja monta vuotta oli niitä n. 320 tunnin vuosia. Nyt kertyi kuitenkin n. 350h. eli hieman enemmän kuin viime vuosina keskimäärin. Pyöräilyä oli nyt pyöreästi 200h ja tässä määrässä on ihan kaikki sisäpyöräilyjä myöten. Voimaharjoittelua oli n. 70h. ja loppu meneekin sitten juoksun, hiihdon, sauvakävelyn ym. pikkusälän piikkiin. Hiihtoa tuli viime talvena todella vähän ja niin vähän hiihtoa tuli ehkä jonain 90-luvun talvena ja sitä ennen ehkä ihan joskus pikkukossina alta 10-vuotiaana.
Tulevan vuoden harjoitteluni jatkuu suunnilleen samalla sapluunalla kuin aiemminkin. Tottahan toki mennään perhe-elämän ja työn ehdoilla, mutta sitten tuleekin isona asiana tämä rakas harrastus. Harjoitusmäärän suhteen tavoittelen nyt 400 tunnin määrää ja varmaan se suurin lisäys tullee sieltä pitkien pyörälenkkien kautta. Tehoharjoittelua tulen hieman tarkistamaan ja hyväksikokemiani blokkijaksoja tulen myös jatkamaan. Voimaharjoittelua (lähinnä aerobinen lihaskestävyys) vien askelen lajinomaisempaan suuntaan ja toisaalta vielä enemmän myös toiminnallisemman voimaharjoittelun suuntaan ja sitä tietty tulee luonnollisesti määrällisestikin suuren kahvakuulaharjoittelun myötä. Juoksu, sauvakävely, "moufit" tukevat tietysti kokonaisuutta. Rytmityksen tulen muuttamaan varmaankin 2 kovaa - 1 palauttava viikko -tahtiin, koska en ole enää niin nuori ja palautuminen on näilläkin pikkumäärillä hitaampaa. Kaiken kaikkiaan harjoittelun rytmitykseen tulen kiinnittämään enemmän huomiota, samoin lihashuoltoon; luonnollisesti :) Niin ja luonnollisesti kokonaisuuden pyrin pitämään yksinkertaisena. Näillä mennään...
Tulevan vuoden harjoitteluni jatkuu suunnilleen samalla sapluunalla kuin aiemminkin. Tottahan toki mennään perhe-elämän ja työn ehdoilla, mutta sitten tuleekin isona asiana tämä rakas harrastus. Harjoitusmäärän suhteen tavoittelen nyt 400 tunnin määrää ja varmaan se suurin lisäys tullee sieltä pitkien pyörälenkkien kautta. Tehoharjoittelua tulen hieman tarkistamaan ja hyväksikokemiani blokkijaksoja tulen myös jatkamaan. Voimaharjoittelua (lähinnä aerobinen lihaskestävyys) vien askelen lajinomaisempaan suuntaan ja toisaalta vielä enemmän myös toiminnallisemman voimaharjoittelun suuntaan ja sitä tietty tulee luonnollisesti määrällisestikin suuren kahvakuulaharjoittelun myötä. Juoksu, sauvakävely, "moufit" tukevat tietysti kokonaisuutta. Rytmityksen tulen muuttamaan varmaankin 2 kovaa - 1 palauttava viikko -tahtiin, koska en ole enää niin nuori ja palautuminen on näilläkin pikkumäärillä hitaampaa. Kaiken kaikkiaan harjoittelun rytmitykseen tulen kiinnittämään enemmän huomiota, samoin lihashuoltoon; luonnollisesti :) Niin ja luonnollisesti kokonaisuuden pyrin pitämään yksinkertaisena. Näillä mennään...
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Lopulta aika tuloksetonta urheilukeskustelua
Kakkosella oli viime tiistaina A2:n teemaillan aiheena huippu-urheilu. Paljon puhetta riitti, mutta itse asiaan he pääsivät loppujen lopuksi todella vähän. Mielenkiintoa toi lähinnä muutaman keskustelijan väliset skismat ja jännitteet. Keskustelussa yritettiin tonkia vähän liian montaa asiaa ja varsinaisia hyviä ajatuksia Suomen nostamiseksi taas urheilun huipulle ei tullut. Dopingin käsittely vei myös liikaa aikaa. Eikä pelkkä ilon palauttaminen urheiluun auta, vaikka se välillä tuntui olevan se ainoa iso asia mikä tuli esille.
Petteri Sihvosesta ollaan montaa mieltä ja en itsekään jaksa juurikaan enää lukea miehen sepustuksia Urheilulehdestä. Mutta tällä kertaa ärsytti lähinnä muiden naureskelu tilanteessa, jossa Sihvonen sanoi sen illan suurimman totuuden kysymyksen, miksi Suomi on pudonnut huipulta. Hänen vastaushan oli, että 10 % hävitään Nuori Suomi -hömpötyksellä, sitten pysytään suht hyvin matkassa ja lopussa 10% hävitään maailman tiukimmalla dopingtestausjärjestelmällä. Juuri näinhän se on; mitä sitä kiertelemään ja naureskelemaan. Mun mielestä Nuori Suomi toisaalta kasvattanee kokonaisuudessaan pikkuriikkisen terveempää kansaa, mutta vähemmän huippuja ja se lienee kuitenkin kokonaisuudessaan parempi ja toisekseen dopingiin ei tietenkään kannata kajota, joten on meidän on vaan tyytyminen hieman laihempaan menestykseen. Sitä Sihvosen väitettä, että palkintopallille ei pääse ilman dopingia en allekirjoita. Kyllä pääsee hieman tietysti lajista riippuen, mutta tarvitaan monipuolinen huippulahjakkuus, onnistunut harjoittelu ja niin asennetta ja sanotaan nyt se ilokin, josta ne muutamat romantikot siellä puheissaan maalailivat. Kaiken kaikkiaan en ymmärrä tuota kaikissa sosiaalisissa medioissa ilmenevää Sihvosen mustamaalausta, vaikka hän tosiaan muutaman hyvän totuuden illassa sanoi.
Aleksi Valavuoressa on urheilun seuraajana paljon samaa kuin itsessäni. Hänellä kuten minullakin urheilu itsessään on todella hieno ja tunteellinen asia. Ilman tunnetta ja asennetta ei ole menestystä ja sitä tunnetta pitää olla myös katsomossa. Hiukan Valavuori menetti turhaan malttiaan ja liikaakin yritti puolustella koripalloa puhtaana lajina. Suomessa se varmasti sitä on, mutta aivan turha väittää sen puhtautta maailmalla. Eihän Sihvonenkaan puolutellut oman lajinsa NHL-kiekkoilijoita mukamas puhtaina urheilijoina. Mutta Valavuori on ihan ok, vaikka se kovin kestävyysurheilufani hän ei olekaan. Tosin hiukan sitäkin mies tuntuu seuraavan, ainakin twitterin twiittauksiensa perusteella ja hyvä niin.
Ohjaaja Halosessa näen myös paljon itseäni, urheilufanina siis. Ainakin siinä, että itsekin itkin Miedon sadasosan tappion jälkeen; itse tosin lukkiuduin omaan huoneeseeni itkemään silloin helmikuisena sunnuntai-iltana vuonna 1980. Tämä elokuva on vähän kaksipiippuinen juttu ja olisi jopa voinut jäädä tekemättä. Mutta siitä tarkemmin, kunhan olen käynyt sen katsomassa. Mutta se on hyvin sanottu, että huippu-urheilun seuraaminen on sinällään upeaa eikä aina tarvitse voittaa, kahdeksas sijakin voi olla huippujuttu, jos suoritus on muutoin täydellinen. Se on juuri näin ja olen itsekin sanonut monesti, että jo sen seuraaminen, kun joku on jossakin todella hyvä on upeaa katsottavaa. Jotenkin ärsytti todella monen illan keskustelijan lapsellisen nuiva suhtautuminen Haloseen.
Luku sinänsä oli tämä tuleva huippu-urheilujohtaja; puhui paljon sanomatta yhtään mitään ja oli lisäksi todella ylimielinen. Lopun kruunasi suuri virhe mennä sanomaan sormet Isolla kirjalla, että ei ole tietoinen norjalaisen huippu-urheilun doping-kulttuurista. Voi ollakin, että ei tiedä, sillä eihän mäkihyppy olekaan mikään "epo-laji", mutta raamatun sotkeminen tähän on täysin typerää eli alentui samalle tasolle kuin kaikki dopingin kieltäjät. Varmaan doping-sisäpiiri on muissakin maissa yhtä pieni kuin se lienee ollut Suomessakin ja ei niistä varmaan huudella liian isoille piireille. Mutta se näistä, hieman nöyryyttä myös tulevalle huippu-urheilujohtajalle, pliis.
Muusta porukasta jäi mieleen se todella hyvä Fonectan kaveri viisaine ajatuksineen. Myös se jäi mieleen, että Hiihtoliitolla on aika vaisu kaveri johdossaan. Ringa Ropolla oli pari ihan ok ajatusta ja tietysti parhaimpana se, että meillä ei vaan treenata tarpeeksi ja kovaa; ei ole persettä treenata sitä persettä tarpeeksi kovaa...juuri näin! Sittenhän siellä oli muutama kaunis ja nuori urheilijanainen, mutta heidän arvonsa jäi tässä keskustelussa lopulta aika pieneksi eli olisi tarvittu joukkoon vielä joku kunnon suorasanainen karju. Ja jopa managerikin sanoi (liian) hienoin sanankääntein muutaman järkevän jutun. Pekka Seppänen oli hyvä ja hänhän on kunnostautunut myös Radio Suomen ansikkaassa pyöreässä pöydässä keskiviikkoisin. Niin ja se vammaisurheilija Toni Piispanen oli myös äärimmäisen fiksun oloinen kaveri. Ketä muita siellä oli, en muista, mutta kokonaisuus jäi lopulta aika vaisuksi. Ai niin, se psykologi, sillähän oli myös ihan ok ajatuksia ja oli katsonut Halosen leffan :)
Toivottavasti jatkossakin tämmöisiä keskusteluja näytetään, mutta mielellään hieman pienemmällä määrällä keskustelijoita. Tiedän, että olen itsekin kohtuullisen yksin muutaman mielipiteeni kanssa mitä yllä esitin (mm. Sihvosen puolustelun kanssa), mutta hyvä niin; ei tässä olekaan tarkoitus olla pelkkä tasamaan tallaaja :)
Petteri Sihvosesta ollaan montaa mieltä ja en itsekään jaksa juurikaan enää lukea miehen sepustuksia Urheilulehdestä. Mutta tällä kertaa ärsytti lähinnä muiden naureskelu tilanteessa, jossa Sihvonen sanoi sen illan suurimman totuuden kysymyksen, miksi Suomi on pudonnut huipulta. Hänen vastaushan oli, että 10 % hävitään Nuori Suomi -hömpötyksellä, sitten pysytään suht hyvin matkassa ja lopussa 10% hävitään maailman tiukimmalla dopingtestausjärjestelmällä. Juuri näinhän se on; mitä sitä kiertelemään ja naureskelemaan. Mun mielestä Nuori Suomi toisaalta kasvattanee kokonaisuudessaan pikkuriikkisen terveempää kansaa, mutta vähemmän huippuja ja se lienee kuitenkin kokonaisuudessaan parempi ja toisekseen dopingiin ei tietenkään kannata kajota, joten on meidän on vaan tyytyminen hieman laihempaan menestykseen. Sitä Sihvosen väitettä, että palkintopallille ei pääse ilman dopingia en allekirjoita. Kyllä pääsee hieman tietysti lajista riippuen, mutta tarvitaan monipuolinen huippulahjakkuus, onnistunut harjoittelu ja niin asennetta ja sanotaan nyt se ilokin, josta ne muutamat romantikot siellä puheissaan maalailivat. Kaiken kaikkiaan en ymmärrä tuota kaikissa sosiaalisissa medioissa ilmenevää Sihvosen mustamaalausta, vaikka hän tosiaan muutaman hyvän totuuden illassa sanoi.
Aleksi Valavuoressa on urheilun seuraajana paljon samaa kuin itsessäni. Hänellä kuten minullakin urheilu itsessään on todella hieno ja tunteellinen asia. Ilman tunnetta ja asennetta ei ole menestystä ja sitä tunnetta pitää olla myös katsomossa. Hiukan Valavuori menetti turhaan malttiaan ja liikaakin yritti puolustella koripalloa puhtaana lajina. Suomessa se varmasti sitä on, mutta aivan turha väittää sen puhtautta maailmalla. Eihän Sihvonenkaan puolutellut oman lajinsa NHL-kiekkoilijoita mukamas puhtaina urheilijoina. Mutta Valavuori on ihan ok, vaikka se kovin kestävyysurheilufani hän ei olekaan. Tosin hiukan sitäkin mies tuntuu seuraavan, ainakin twitterin twiittauksiensa perusteella ja hyvä niin.
Ohjaaja Halosessa näen myös paljon itseäni, urheilufanina siis. Ainakin siinä, että itsekin itkin Miedon sadasosan tappion jälkeen; itse tosin lukkiuduin omaan huoneeseeni itkemään silloin helmikuisena sunnuntai-iltana vuonna 1980. Tämä elokuva on vähän kaksipiippuinen juttu ja olisi jopa voinut jäädä tekemättä. Mutta siitä tarkemmin, kunhan olen käynyt sen katsomassa. Mutta se on hyvin sanottu, että huippu-urheilun seuraaminen on sinällään upeaa eikä aina tarvitse voittaa, kahdeksas sijakin voi olla huippujuttu, jos suoritus on muutoin täydellinen. Se on juuri näin ja olen itsekin sanonut monesti, että jo sen seuraaminen, kun joku on jossakin todella hyvä on upeaa katsottavaa. Jotenkin ärsytti todella monen illan keskustelijan lapsellisen nuiva suhtautuminen Haloseen.
Luku sinänsä oli tämä tuleva huippu-urheilujohtaja; puhui paljon sanomatta yhtään mitään ja oli lisäksi todella ylimielinen. Lopun kruunasi suuri virhe mennä sanomaan sormet Isolla kirjalla, että ei ole tietoinen norjalaisen huippu-urheilun doping-kulttuurista. Voi ollakin, että ei tiedä, sillä eihän mäkihyppy olekaan mikään "epo-laji", mutta raamatun sotkeminen tähän on täysin typerää eli alentui samalle tasolle kuin kaikki dopingin kieltäjät. Varmaan doping-sisäpiiri on muissakin maissa yhtä pieni kuin se lienee ollut Suomessakin ja ei niistä varmaan huudella liian isoille piireille. Mutta se näistä, hieman nöyryyttä myös tulevalle huippu-urheilujohtajalle, pliis.
Muusta porukasta jäi mieleen se todella hyvä Fonectan kaveri viisaine ajatuksineen. Myös se jäi mieleen, että Hiihtoliitolla on aika vaisu kaveri johdossaan. Ringa Ropolla oli pari ihan ok ajatusta ja tietysti parhaimpana se, että meillä ei vaan treenata tarpeeksi ja kovaa; ei ole persettä treenata sitä persettä tarpeeksi kovaa...juuri näin! Sittenhän siellä oli muutama kaunis ja nuori urheilijanainen, mutta heidän arvonsa jäi tässä keskustelussa lopulta aika pieneksi eli olisi tarvittu joukkoon vielä joku kunnon suorasanainen karju. Ja jopa managerikin sanoi (liian) hienoin sanankääntein muutaman järkevän jutun. Pekka Seppänen oli hyvä ja hänhän on kunnostautunut myös Radio Suomen ansikkaassa pyöreässä pöydässä keskiviikkoisin. Niin ja se vammaisurheilija Toni Piispanen oli myös äärimmäisen fiksun oloinen kaveri. Ketä muita siellä oli, en muista, mutta kokonaisuus jäi lopulta aika vaisuksi. Ai niin, se psykologi, sillähän oli myös ihan ok ajatuksia ja oli katsonut Halosen leffan :)
Toivottavasti jatkossakin tämmöisiä keskusteluja näytetään, mutta mielellään hieman pienemmällä määrällä keskustelijoita. Tiedän, että olen itsekin kohtuullisen yksin muutaman mielipiteeni kanssa mitä yllä esitin (mm. Sihvosen puolustelun kanssa), mutta hyvä niin; ei tässä olekaan tarkoitus olla pelkkä tasamaan tallaaja :)
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Juoksua ja pyöräkauppoja
Eilen lauantaina kävin ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan juoksulenkillä tai hölkkäähän se näillä vauhdeilla on. Kiersin tuon Häijään hölkän lyhyemmän reitin ja matkaa kertyi kotiovelta kotiovelle 9,5km. Aikaa vierähti tasan tunti, mutta mikä tärkeintä koko matkan sujui jotakuinkin hölkkää muistuttavalla liikkumistavalla. Noin kahdeksaan kilsaan saakka sujui suht hyvin, mutta sitten alkoi jo juoksuun tottumattomat lihakset tykkäämään huonoa. Tänään jalat eivät kuitenkaan ole olleet niin kipeänä kuin odottelin hyvä niin. Sen kuitenkin huomasin, että kohentuneen lihaskunnon (lue kahvakuulaharjoittelun) myötä juoksuasennon ja lantion asennon kontrollointi hölkätessä on helpompaa. Eli lantio ylhäällä askel rullaa.
Juoksuharjoittelua meinaan ottaa nyt ohjelmaan mahdollisesti jopa useamman kerran viikossa. Jos sais juoksukuntoa paremmaksi ennen meidän Levin hiihtolenkkejä. Eikös se näin ole vanha totuus, että hyvä juoksukunto = perinteinen kulkee. Jos sitä vaikka sitten pysyi tuon Lahen päällikön peesissä ainakin lenkin pari :)
Eilen tuli saatettua myös loppuun pyöräkaupat. Eli mulla on nyt uusi maantiefillari ja vanha pyöräni on löytänyt myös uuden omistajan. Nyt pitäisi olla sellainen peli, jolla voi ainakin pyörän puolesta lähteä kokeilemaan myös yhteislähtökisoja. Tai ainakin niitä Kohinoor-ajoja. Hyvältä fillari kyllä tuntuu ajaa, on kevyt ja vielä hyvännäköinenkin, ainakin omasta mielestäni ja sehän se tärkeintä. Eikä vanhassakaan todellakaan mitään vikaa ollut, mutta kun tälläinen tilaisuus tuli vastaan päivittää kalustoa vielä kilpailukykyisemmäksi niin mikä ettei; eli ei voinut vastustaa kiusausta :)
Niin ja päivän treenit. Aamulla trainerilla 90 min. PKI-tasolla. Nyt vielä illalla meidän kahvakuularingin treenit, 60 minuuttia tiukkaa kahvakuulatreeniä. Liikeinä ainakin etuheilautus, etukyykky, halo ja rinnalleveto+työntö. Näillä mennään... ja alla vielä kuva uudesta menopelistäni:
Juoksuharjoittelua meinaan ottaa nyt ohjelmaan mahdollisesti jopa useamman kerran viikossa. Jos sais juoksukuntoa paremmaksi ennen meidän Levin hiihtolenkkejä. Eikös se näin ole vanha totuus, että hyvä juoksukunto = perinteinen kulkee. Jos sitä vaikka sitten pysyi tuon Lahen päällikön peesissä ainakin lenkin pari :)
Eilen tuli saatettua myös loppuun pyöräkaupat. Eli mulla on nyt uusi maantiefillari ja vanha pyöräni on löytänyt myös uuden omistajan. Nyt pitäisi olla sellainen peli, jolla voi ainakin pyörän puolesta lähteä kokeilemaan myös yhteislähtökisoja. Tai ainakin niitä Kohinoor-ajoja. Hyvältä fillari kyllä tuntuu ajaa, on kevyt ja vielä hyvännäköinenkin, ainakin omasta mielestäni ja sehän se tärkeintä. Eikä vanhassakaan todellakaan mitään vikaa ollut, mutta kun tälläinen tilaisuus tuli vastaan päivittää kalustoa vielä kilpailukykyisemmäksi niin mikä ettei; eli ei voinut vastustaa kiusausta :)
Niin ja päivän treenit. Aamulla trainerilla 90 min. PKI-tasolla. Nyt vielä illalla meidän kahvakuularingin treenit, 60 minuuttia tiukkaa kahvakuulatreeniä. Liikeinä ainakin etuheilautus, etukyykky, halo ja rinnalleveto+työntö. Näillä mennään... ja alla vielä kuva uudesta menopelistäni:
lauantai 6. lokakuuta 2012
Rohee setti rosvittiä
Vedettiin eilen sateen vihmoessa ja tuulen tuivertaessa hieman erilainen setti crossfitin tyylistä treeniä. Liikkeitä oli nyt 11 seuraavasti: etukyykky+pystypunnerrus 15x20kg, kahvakuulan heitto maahan 10x12kg, traktorinrenkaan kääntö 10x, luistelukyykky 20x, kelkan työntö n. 50m, tempaus kahvakuulalla 10/10x, renkaanveto n. 50m, jännehyppy 15x, boksihyppely 15x, punnerrus 20x, yleisliike 10x. Jokaisen liikkeen välissä juoksua vajaa 100m, täysillä :) Aikaa vierähti reilu 10 minsaa. Komia setti. Nyt parin päivän kovempitehoisen treenin jälkeen viikonloppu pitkää ja rauhallista pk-lenkkiä.
torstai 4. lokakuuta 2012
Wattbike-kymppi harjoituskauden alkajaisiksi
Harjoitustulos 04.10.2012 20:54
Harjoituskauden alkajaisiksi ajoin tänään Wattbikellä kympin kovaa eli sen mitä nyt tälläisen kuukauden treenaamattomuuden jälkeen voi irrota. Aikaa vierähti 14.12. Keskisyke 158. Semmoista punnertamistahan se oli. Keskiwatit taisi olla 284. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja eiköhän nuokin ajat tuosta talven mittaan parane. Keväällä vedin oman enkan 13.46 siinä kilpailukauden kynnyksellä, joten ei tuo nyt niin kovin kaukana siitä ole. Wattbike SM-kisoja taisi olla ohjelmassa sitten ensi helmikuussa ja maaliskuussa eli sinne siis sitten kokeilemaan miten se kulkee, kun kilpakumppaneita polkee vieressä. Mutta kyllä täytyy sanoa puolen vuoden WB-tauon jälkeen, että onhan se vaan fantastinen pyörä ajaa, sisäharjoittelupyörien aatelia :)
Harjoituskauden alkajaisiksi ajoin tänään Wattbikellä kympin kovaa eli sen mitä nyt tälläisen kuukauden treenaamattomuuden jälkeen voi irrota. Aikaa vierähti 14.12. Keskisyke 158. Semmoista punnertamistahan se oli. Keskiwatit taisi olla 284. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin ja eiköhän nuokin ajat tuosta talven mittaan parane. Keväällä vedin oman enkan 13.46 siinä kilpailukauden kynnyksellä, joten ei tuo nyt niin kovin kaukana siitä ole. Wattbike SM-kisoja taisi olla ohjelmassa sitten ensi helmikuussa ja maaliskuussa eli sinne siis sitten kokeilemaan miten se kulkee, kun kilpakumppaneita polkee vieressä. Mutta kyllä täytyy sanoa puolen vuoden WB-tauon jälkeen, että onhan se vaan fantastinen pyörä ajaa, sisäharjoittelupyörien aatelia :)
maanantai 1. lokakuuta 2012
Peekookooykkönen käyntiin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)