Kakkosella oli viime tiistaina A2:n teemaillan aiheena huippu-urheilu. Paljon puhetta riitti, mutta itse asiaan he pääsivät loppujen lopuksi todella vähän. Mielenkiintoa toi lähinnä muutaman keskustelijan väliset skismat ja jännitteet. Keskustelussa yritettiin tonkia vähän liian montaa asiaa ja varsinaisia hyviä ajatuksia Suomen nostamiseksi taas urheilun huipulle ei tullut. Dopingin käsittely vei myös liikaa aikaa. Eikä pelkkä ilon palauttaminen urheiluun auta, vaikka se välillä tuntui olevan se ainoa iso asia mikä tuli esille.
Petteri Sihvosesta ollaan montaa mieltä ja en itsekään jaksa juurikaan enää lukea miehen sepustuksia Urheilulehdestä. Mutta tällä kertaa ärsytti lähinnä muiden naureskelu tilanteessa, jossa Sihvonen sanoi sen illan suurimman totuuden kysymyksen, miksi Suomi on pudonnut huipulta. Hänen vastaushan oli, että 10 % hävitään Nuori Suomi -hömpötyksellä, sitten pysytään suht hyvin matkassa ja lopussa 10% hävitään maailman tiukimmalla dopingtestausjärjestelmällä. Juuri näinhän se on; mitä sitä kiertelemään ja naureskelemaan. Mun mielestä Nuori Suomi toisaalta kasvattanee kokonaisuudessaan pikkuriikkisen terveempää kansaa, mutta vähemmän huippuja ja se lienee kuitenkin kokonaisuudessaan parempi ja toisekseen dopingiin ei tietenkään kannata kajota, joten on meidän on vaan tyytyminen hieman laihempaan menestykseen. Sitä Sihvosen väitettä, että palkintopallille ei pääse ilman dopingia en allekirjoita. Kyllä pääsee hieman tietysti lajista riippuen, mutta tarvitaan monipuolinen huippulahjakkuus, onnistunut harjoittelu ja niin asennetta ja sanotaan nyt se ilokin, josta ne muutamat romantikot siellä puheissaan maalailivat. Kaiken kaikkiaan en ymmärrä tuota kaikissa sosiaalisissa medioissa ilmenevää Sihvosen mustamaalausta, vaikka hän tosiaan muutaman hyvän totuuden illassa sanoi.
Aleksi Valavuoressa on urheilun seuraajana paljon samaa kuin itsessäni. Hänellä kuten minullakin urheilu itsessään on todella hieno ja tunteellinen asia. Ilman tunnetta ja asennetta ei ole menestystä ja sitä tunnetta pitää olla myös katsomossa. Hiukan Valavuori menetti turhaan malttiaan ja liikaakin yritti puolustella koripalloa puhtaana lajina. Suomessa se varmasti sitä on, mutta aivan turha väittää sen puhtautta maailmalla. Eihän Sihvonenkaan puolutellut oman lajinsa NHL-kiekkoilijoita mukamas puhtaina urheilijoina. Mutta Valavuori on ihan ok, vaikka se kovin kestävyysurheilufani hän ei olekaan. Tosin hiukan sitäkin mies tuntuu seuraavan, ainakin twitterin twiittauksiensa perusteella ja hyvä niin.
Ohjaaja Halosessa näen myös paljon itseäni, urheilufanina siis. Ainakin siinä, että itsekin itkin Miedon sadasosan tappion jälkeen; itse tosin lukkiuduin omaan huoneeseeni itkemään silloin helmikuisena sunnuntai-iltana vuonna 1980. Tämä elokuva on vähän kaksipiippuinen juttu ja olisi jopa voinut jäädä tekemättä. Mutta siitä tarkemmin, kunhan olen käynyt sen katsomassa. Mutta se on hyvin sanottu, että huippu-urheilun seuraaminen on sinällään upeaa eikä aina tarvitse voittaa, kahdeksas sijakin voi olla huippujuttu, jos suoritus on muutoin täydellinen. Se on juuri näin ja olen itsekin sanonut monesti, että jo sen seuraaminen, kun joku on jossakin todella hyvä on upeaa katsottavaa. Jotenkin ärsytti todella monen illan keskustelijan lapsellisen nuiva suhtautuminen Haloseen.
Luku sinänsä oli tämä tuleva huippu-urheilujohtaja; puhui paljon sanomatta yhtään mitään ja oli lisäksi todella ylimielinen. Lopun kruunasi suuri virhe mennä sanomaan sormet Isolla kirjalla, että ei ole tietoinen norjalaisen huippu-urheilun doping-kulttuurista. Voi ollakin, että ei tiedä, sillä eihän mäkihyppy olekaan mikään "epo-laji", mutta raamatun sotkeminen tähän on täysin typerää eli alentui samalle tasolle kuin kaikki dopingin kieltäjät. Varmaan doping-sisäpiiri on muissakin maissa yhtä pieni kuin se lienee ollut Suomessakin ja ei niistä varmaan huudella liian isoille piireille. Mutta se näistä, hieman nöyryyttä myös tulevalle huippu-urheilujohtajalle, pliis.
Muusta porukasta jäi mieleen se todella hyvä Fonectan kaveri viisaine ajatuksineen. Myös se jäi mieleen, että Hiihtoliitolla on aika vaisu kaveri johdossaan. Ringa Ropolla oli pari ihan ok ajatusta ja tietysti parhaimpana se, että meillä ei vaan treenata tarpeeksi ja kovaa; ei ole persettä treenata sitä persettä tarpeeksi kovaa...juuri näin! Sittenhän siellä oli muutama kaunis ja nuori urheilijanainen, mutta heidän arvonsa jäi tässä keskustelussa lopulta aika pieneksi eli olisi tarvittu joukkoon vielä joku kunnon suorasanainen karju. Ja jopa managerikin sanoi (liian) hienoin sanankääntein muutaman järkevän jutun. Pekka Seppänen oli hyvä ja hänhän on kunnostautunut myös Radio Suomen ansikkaassa pyöreässä pöydässä keskiviikkoisin. Niin ja se vammaisurheilija Toni Piispanen oli myös äärimmäisen fiksun oloinen kaveri. Ketä muita siellä oli, en muista, mutta kokonaisuus jäi lopulta aika vaisuksi. Ai niin, se psykologi, sillähän oli myös ihan ok ajatuksia ja oli katsonut Halosen leffan :)
Toivottavasti jatkossakin tämmöisiä keskusteluja näytetään, mutta mielellään hieman pienemmällä määrällä keskustelijoita. Tiedän, että olen itsekin kohtuullisen yksin muutaman mielipiteeni kanssa mitä yllä esitin (mm. Sihvosen puolustelun kanssa), mutta hyvä niin; ei tässä olekaan tarkoitus olla pelkkä tasamaan tallaaja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti