Kävin tuossa torstaina katsomassa tuon jossain määrin kohutun Sinivalkoinen valhe -leffan. Se oli rohkeasti tehty elokuva etenkin suomalaisen hiihdon doping-menneisyydestä. Elokuva oli omalla tavallaan hyvin ja mielenkiintoisesti rakennettu kokonaisuus, jossa jopa "hengästyttävällä" tahdilla tuodaan esiin todisteita ja näyttöjä dopingin käytöstä. Juoni rakentuu vuoden 2001 helmikuisten päivien ympärille ja sieltä mennään välillä 70-luvun tai 80-luvun tapahtumiin, STT-oikeudenkäyntiin, Italiaan ja jopa pikkupistoon Norjaan ja aina kuitenkin palaten Lahden tapahtumiin. Töitä on elokuvan eteen tehty ja paljon on saatu haastatteluja ja vähintäänkin yhtä vaikuttava on haastatteluista kieltäytyneiden lista, joka osoittaa tietysti näihin asioihin liittyvän salailun, pelon, kieltämisen ynnä muun.
Sinällään juuri mitään uutta elokuva ei hirveästi paljasta ja sehän nyt ei liene edes vähemmänkin urheilua seuranneille mikään yllätys, että ihan puhtaasti ei ole menty. Suomi teki sen mitä kaikki muutkin huippumaat. Omansa saa myös FIS ja sen toimet oikeasti puuttua epäilyttäviin asioihin. Italiasta tulee muutama mielenkiintoinen juttu. Niin ja Maurilion mukaan veriarvot eivät ole nousseet punaviinillä, mutta eivät epollakaan :) Toivottavasti joku joskus tekee yhtä suurella tarmolla ja intohimolla vastaavanlaisen erään toisen pohjoismaan doping-asioista ja heidän niin, niin lahjakkaista urheilijoistaan, sitä odotellessa.
Se nyt sitten on toinen asia, että pitikö tämä elokuva tehdä ja kaivaa vielä vanhoja juttuja taas kerran esille ja myös asioita ajalta, jolloin tietyt aineet ja keinot eivät olleet edes kiellettyjä kuin korkeintaan eettisesti. En tiedä. Mutta elokuva piti kuitenkin otteessaan koko ajan. Ja tuli kyllä myös surullinen olo siitä millaisia ihmiskohtaloita doping tuo tullessaan. Yksi kenties Suomen lahjakkain hiihtäjä ikinä on jo kuollut nuorehkona miehenä ja kuinka kärsineen näköisiä ne Räsänen, Leppävuori ja Vähäsöyrinkikin ovat, surullista. Eikä se helppoa ole Kyrönkään elämä ollut. Kuten hän elokuvassa sanoo, että joko olet syyllinen kaikesta ja pidät kaiken paskan sisälläsi tai sitten käräytät vanhoja, hyviä työkavereitasi. Valitse siinä sitten. Kaiken kaikkiaan elokuvan nähtyään ainakin minä sanon, että mitään niin tavoittelemisen arvoista ei voi olla, että dopingiin kannattaisi sotkeutua; valitettavasti kaikki eivät vaan ajattele niin.
Kuten joskus kirjoitin, että sitten, kun joku oikeasti iso turska kärvähtää, niin meikäläinen marssii Sastamalan alkoon ja ostaa kalleimman viskipullon mitä puljusta löytyy ja pistää juhlat pystyyn. Taisinpa vielä sanoa, että ajan Lahteen ja tarjoan sitä laatuviskiä oikein kunnolla myös Esalle :) Ja siis oikeasti iso turska eikä mikään piiritason kävelijä. No, tuleekohan sitäkään päivää koskaan...
2 kommenttia:
NNNoo, minä olen laatuviskin arvoinen vaikka vain epäiltäisiin näin poikaporukassa turskien käyttävän A vitamiiniä. Ja toiseksi, siirrä nää saamarin sivut jonnekin missä ei tartte taistella noiktten robottitunnusten kanssa.
heh, ei se multa kysy robottitunnuksia; ainakaan silloin ku mää oon kirjatuneena tänne sisään. Ja mä oon niin tottunu tähän bloggeriin eli kai mä täällä pysyn niin kauan ku blogia vääntelen :)
Lähetä kommentti