Kohti uutta vuotta

Vuosi 2010 alkaa olla takana ja uusi vuosi ja uudet haasteet taas edessä. Turhapa tässä on mitään vuosikatsausta alkaa pitämään. Paljon on kuitenkin taas sattunut ja tapahtunut ja on urheiltu enemmän ja vähemmän sekä blogiakin on kirjoiteltu. Ja eiköhän sitä kirjoitella jatkossakin :)

Urheilurintamalla meno taas jatkuu. Olen jo monta vuotta sanonut, että tämä on viimeinen vuosi, kun nelikymppisissä voi yrittää menestystä, koska uusia ja nuoria haastajia pukkaa koko ajan lisää. Niitä vuosia nyt taitaa loppujen lopuksi tulla kymmenen ja sitten sama meno jatkuu viiskymmpisissä. Mutta eipä siinä; jälleen kerran voi kai sanoa, että olen kovimmassa kunnossa rullaluisteluaikanani. Nyt ainakin tuntuu tosiaan siltä, että etenkin fyysisesti ja henkisesti todellakin olen sitä. Sitten, kun se tekninen ja taktinen puoli on vähintäänkin samalla tasolla niin homma skulaa taas entistä paremmin. Mutta innollahan tässä taas kirmataan kohti ensi kesää...

Työrintamalla todellakin odottaa uudet haasteet. 17 vuoden rupeama ammatinharjoittajana isommassa lääkärikeskuksessa päättyy helmikuun puolivälissä. Sitten maaliskuussa onkin aika perustaa tänne Häijääseen se täysin oma fysikaalinen hoitolaitos, josta tarkemmin sitten lähempänä. Mutta tästä kaikesta olen todellakin intoa täynnä, katse loistaa kuin Kasperilla joululahoja avatessa; ja sanotaanko näin, että JiiPeen silmiin on palannut taas se "Eye of the Tiger".
Upea vuosi on siis tulossa kaikkine uusine haasteineen.

Mutta nyt on aika toivottaa kaikille teille ystäväni oikein Upean, Loistavaa Uutta Vuotta 2011. Palataan asiaan ja kuten tapaan sanoa: NÄILLÄ MENNÄÄN!!!!

Tour de Ski

Hiihtokauden toinen kohokohta MM-kisojen ohella on Tour de Ski, joka pätkäistään huomenna käyntiin prologeilla Oberhofissa. Ainakin itselläni se tarkoittaa reilun viikon tiivistä hiihtourheilun seuraamista. Naisten kokonaiskilpailu sinällään vaikuttaa kovin selvältä, sillä Puolan Justyna Kowalczyk vienee lähes varmuudella voiton Björgenin poissaollessa. Suomalaisista ei aivan kärkeen nyt ole, mutta Roponen on aina ollut Tourilla kohtalaisen hyvä ja Saarinenkin on nousukunnossa.

Miesten kisassa lienee kolme äärettömän kovaa karjua eli Dario Cologna, Petter Northug ja Lukas Bauer. Ehkäpä myös Aleksandr Legkov. Asiantuntijat tuntuvat veikkaavan kovasti Baueria kärkeen. Oma veikkaukseni on kuitenkin Sveitsin Dario Cologna. En usko, että Northug pystyy vielä voittoon ylirasitustilansa jäljiltä. Bauerin ja Legkovin osakkeita laskevat heidän heikkoutensa Colognaankin verrattuna sprinteissä. Suomalaismiehistä ei valitettvasti ole kokonaiskisan kärkeen. Mutta milenkiintoinen viikko on edessä.

Itse olen tässä hiihtänyt vuoropäivinä pertsaa ja vapaata. Tiistaina 1.40 pertsaa, eilen pari tuntia vapaata ja tänään 1.25 pertsaa. Puhtaasti peruskestävyyslinjalla edellisviikon tehojen jälkeen. Perinteinen etenkin on maistunut nyt todella hyvältä eikä tosin vapaassakaan mitään valittamista. Kyllähän tämä hiihto on siinäkin mielessä hienoa, että on tosiaan sekä perinteinen että vapaa. Nytkin perinteisen lihaksisto saa hieman lepoa vapaan päivinä ja päinvastoin. Samahan se on myös kesäharjoittelussa. Monipuolisella treenillä pystyy harjoitusmäärät pitämään kovina. Itse ainakin tuli aikaanaan jaoteltua harjoituksia esim. ylä- ja alavartaloa painottaen; esim. aamupäivällä pari tuntia tasatyöntöä rullilla ja illalla joku kolmen tunnin jalkalenkki eli viiden tunnin hyvä päivä ja kuormitusta tasaisesti koko kropalle. Nykyään kuntourheilijana ei tietysti tuollaisiin pysty eikä pidäkään. J kesäisinhän tässä harrastellaan nykyisin ihan muita lajeja.

Nuokin ovat vaan asioita, joita tulee aina tuossa lenkillä muisteltua ja mietiskeltyä. Ne kaikki ajatukset, joita lenkin aikana edes murto-osaltaan saisi siirrettyä tänne blogiin, niin johan olis muuten aikamoinen blogijärkäle joskus kasassa.

Vedin muuten tänään muutaman kierroksen Optigripeillä ja sen jälkeen hutaisten perinteisesti voidelluilla Salomoneilla. Pakkasta oli tosin -12 eli ei mikään voitelemattomien keli. Kolmen kilomerin kierroksella samoilla sykkeillä aikaero Salomonilla ja Optigripeillä oli n. 1 min. 45 sek. Kyllä niissä laskunopeus on jo jonkin verran parantunut, mutta suurin ero tulee ehkä loivassa nousussa, jossa voitelemattomalla yhden suksen liuku on todellakin onneton verrattuna perinteisesti voideltuun. Mutta täytyy tietenkin muistaa, että itsekin ostin ne lähinnä niille ongelmallisille keleille. Mutta tavallisellekin turistille löytyy näillä keleillä se suurin nautinto ihan perinteisesti voidelluista suksista, jos sitä voitelutaitoa ja intoa on edes vähän. Pitohan niissä on tosin seinäpito, mutta ei se ole kivaa, jos sitä joutuu väkisin liuttamaan. Moni varmaan muistaa venäläisten ja esim. Vladimir Smirnovin vuorohiihdon tekniikasta sen, että hän vuorotahtinousussa työnsi säärtä voimakkaasti eteenpäin niin, että nilkka oli useinmiten polvilinjan etupuolella ennen uuteen potkuun lähtemistä. Tätä esimerkiksi ei pääse tekemään lainkaan, jos suksi ei juuri liu´u painon ollessa sen päällä. Mutta katsotaan miten käy, kun pääsen testaaman suksea oikein ongelmakelillä. Jepjep, näillä mennään...

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 10

Takakyykky:

Perheenlisäystä

Tällä kertaa perheenlisäyksestä puhuttaessa kyseessä on tietysti tuo mun kahvakuulaperheeni. Kaksi uutta kahvakuulaa tuli hankittua meille tänään. Vanha kuusitoistakiloiseni sai rinnalleen toisen samanpainoisen, koska tietyissä liikkeissä, joita varmaan jatkossa esittelenkin tarvitaan kaksi kuulaa. Lisäksi perheeseen tuli uusi massiivinen 20 kg:n kuula, jota tulen käyttämään esim. etuheilautuksissa ja takakyykyissä. Se alkaa olla näin kestävyysurheilijalle jo aika miehekäs kuula; tulee ihan vahva olo sillä temppuillessa :) Hankintalistalla on vielä yksi 12 kg:n kuula, jolloin alkaa olla kasassa valikoima, joilla tulen toimeen pitkään ja pystyn käytännössä tekemään kaikki liikkeet mitkä haluan sopivilla painoilla ja yhdellä tai kahdella kuulalla.

Muutenhan tämä viikko menee edelleen ihan joululomaillessa. Tänään pääsin oikeastaan ensi kertaa Levin jälkeen hiihtämään pertsaa oikealle ladulle. Tuonne Ellivuoren ladulle oli vedetty nyt ihan kunnon baana, koska lunta alkaa olla täälläkin jo kohtalaisesti.

Sitten näin penkkiurheilijalla alkaa tietysti taas aikas upea viikko. Mäkiviikkoa tulee tietysti seurattua, samoin jääkiekon nuorten MM-kisoja ja itselleni mielenkiintoisimpana luonnollisesti sitä odottaa jo perjantaina alkavaa Tour de Ski:tä. Ai, että kun on hianoo...

Hyvää Joulua

Se alkaa olla Joulu ja on tullut aika rauhoittua ja rentoutua. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein tunnelmallista, rentouttavaa ja Hyvää Joulua!!!!

JiiPee

Viimeiset vedot ja Joulun viettoon

Tämän blokkijakson viimeinen harjoitus tapahtui juoksumatolla. Muutoin sama harjoitus kuin tiistaina vauhdeiltaan ja maton kulmiltaan, mutta nyt tein yhden vedon enemmän. Eli harjoitus oli numeroina 5x4 min. / 3 min. palautus. Viimeisessä vedossa sitten loppuun hieman irroittelin ja olo oli lopuksi hieman hengästyneen oloinen kuten ehkä yllä olevasta kuvastakin voi havaita :)

Kaikkinensa olen äärettömän tyytyväinen tähän viikon settiin. Harjoitukset tapahtuivat kuten olin suunnitellut ja menivät juuri sille tehoalueelle, jota tavoittelin. Ja mikä parasta kaikki harjoitukset pääsin vetämään hyvällä jalalla ja ainakin tuntemukseltaan riittävän palautuneena. Eli sanalla sanoen, JESS!!

Tarkoituksella ajoitin tämän jakson niin, että jouluaaton ja joulupäivän pidän puhtaina lepopäivinä rauhoittuen täydellisesti Joulun viettoon. Vedetään taas tarkemmat analyysit tästä blokkijaksosta tulevina päivinä, jos jotain tulee mieleen. Mutta sen analyysin voi kai jo sanoa, että kunto vaikuttais olevan ihan ok tasolla :)

MK-vetoja pakkasen paukkuessa

Päivän pakkaslukemat olivat siinä rajoilla, että hiukan mietitytti onko MK-harjoituksen vetäminen suksilla järkevää. Mutta lukemat olivat kuitenkin sitä luokkaa, että hiihtokilpailutkin juuri ja juuri näissä lukemissa pidettäisiin, joten ei muuta kuin baanalle.

Lyhyt verryttely ja sen päälle 4x4 min. maksimikestävyyttä 3 minuutin palautuksella ja loppuun taas lyhyt verryttely. Harjoituksen kokonaiskesto napakkka 43 minuuttia. Keli oli tänään todella nahkea ja nariseva, joten vauhti ei päätä huimannut. Mutta eipä pakkanenkaan loppujen lopuksi niin paha ollut. Hyvä treeni, hyvä mieli.

Se on tämä blokkijakso nyt huomista vetoharjoitusta vaille valmis. Huominen mennee sääennusteiden mukaan sisätreeniksi. Katsotaan nyt sitten, että onko pyörällä vai juosten... Tänä aamuna tuntui ensimmäistä kertaa hieman tämän blokkijakson aikana, että tehoja on tullut vedettyä. Nyt illalla ei tosin enää sen kummempaa väsymystä tuntunut vaan ihan vahvaa menoa oli. Eli hyvällä mallilla :)

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 9

Tuulimylly:

Pakkanen ajoi miehen juoksumatolle

Häijäässä oli aamupäivällä ihan ok keli, mutta iltaa kohden pakkanen alkoi paukkua pahemmin ollen seitsemän aikaan -20,9. Hiihtämäänhän siinä voisi ihan hyvin mennä, mutta MK-vetojen vetäminen ei välttämättä ole enää niin terveellistä. Siispä juoksumatolle, jossa tuli vedettyä jälleen hyvä harjoitus. Verryttelyn jälkeen 4x5min 12 asteen ylämäkeen nopeudella 10 km/h ja palautukset 4 minuuttia. Eipä siinä sen kummempaa, hyvin jaksoi vetää ja tuntui myös sopivan pahalta. Sykkeet nousi sinne anaerobiselle kynnykselle ja hieman yli maksimien ollessa viimeisessä vedossa 174. Toivottavasti huomenna pakkaslukemat ovat sitä luokkaa, että pääsee taas revittelemään suksilla.

Sitten ajattelemisen aihetta tällekin päivälle. Itsekin olen paasannut paljon keskivartalon syvien lihasten eli vartalon stabiloivien harjoitusten puolesta. Paljon niistä näkee juttua myös eri julkaisuissa ja hyvä niin, sillä ne ovat tärkeä juttu. Toisaalta miksi niitä loppujen lopuksi tehdään niin paljon makuuasennoissa eli matalissa alkuasennoissa. Aika harvoin näkee mahallaan kovaa menevää rullaluistelijaa saatika kyljellään myös hurjaa kyytiä menevää hiihtäjää. Meidän lajeissa kovinta vauhtia mentäneen edelleenkin pystyasennossa, joten eikö meidän kannattaisi harjoitella näitä stabiloivia harjoituksiakin enemmän pystyasennoissa; esim. luisteluasnnossa tasapainolaudoilla, yhdellä jalalla seisten ym. kehitelmiä vain mielikuvitus rajoittavana tekijänä. Miettikääpä sitä...

Lepopäivä

Tänään on ollut urheilun suhteen lepopäivä. Todellakin vain urheilun suhteen, sillä työpäivä oli kuitenkin mukavat 11 tuntia. Lepäämisen ja palauttelun suhteen voisi muuten ottaa mallia tuosta Tahvosta, joka lepäilee noissa kuvissa :) Kropassa tuntuu ihan hyvältä eli ei nuo edellispäivien tehoharjoitukset tunnu ainakaan näin normaalielämässä. Siispä kaikin puolin hyvä meininki...

Laatutreeni ja jouluostoksia

Päivän aluksi toteutui lupaamani harjoitus eli vapaalla hiihtotavalla 50 minuutin harjoitus, jossa 4x5 minuuttia MK-tasolla 4 minuutin palautuksella. Harjoitus menee eittämättä tämän vuoden "top teniin" sekä tuntemukseltaan että toteutukseltaan. Keli oli edelleen tosi nihkeä, mutta siitä huolimatta hyvin kulki ja tänään parissa vedossa keskinopeudet menivät jo sinne yli kahdenkympin, joihin eilen ei vielä päässyt. No ne tosin ovat aina kiinni hieman maastonkohdista eikä niillä sen kummempaa merkitystä ole. Mutta hyvää ja vahvaa menoa sykkeillä 160-170 (maksimit tais olla 175). Siitäkin huolimatta, että tämä nyt oli jo kolmas tehoharjoitus peräkkäisinä päivinä. Olisin muuten vetänyt perinteisellä, mutta meillä täällä on niin vähän lunta, että pertsan latua ei ole päästy vielä koneellisesti vetämään. Eikä tehojen vetäminen oikein kiinnosta käsin tehdyllä pertsan ladulla.

Paremmin nämä harjoitukset tuntuvat kulkevan kuin edellisellä tehoviikolla lokakuussa. Nyt on tietysti päässyt hiihtämään, joka lienee sitä ominta ja toiseksi nyt tehot ovat menneet aika lailla prikulleen sinne tasolle mikä on ollut tarkoituskin. Mutta mikä tärkeintä, näyttää siltä, että kuntokin on jo hiukan kovempi kuin lokakuussa. Hyvä näin.

Mutta päivän ja viikon kovin fyysinen suoritus taisi melkein olla tuo iltapäivän neljän tunnin jouluostosreissu Lempäälän Ideaparkissa. Toisaalta hyvin suunniteltu oli tällä kertaa tosiaankin jo puoliksi tehty. Valmiin ostoslistan kanssa muutama kauppa ja ostokset kärryyn ja se on siinä. Itse olisin kyllä selvinnyt huomattavasti nopeamminkin. Tuolla naisväellä vaan meinaa tuhraantua uskomattoman paljon aikaa shoppaillessa, vaikka listakin olisi valmiina. Mutta eipä siinä, ihan hauskaa oli, kun ei liikoja ressaa. Sitähän olen aina yrittänyt pitää ohjenuorana, että eipä tässä elämässä vielä semmosta asiaa ole mistä kannattais liiemmin repiä stressiä. Ja näillähän taas mennään ja kohti joulua. Huomenna on sitten se ansaittu lepopäivä :)

Sata lasissa

Päivän luku on sata. Tämä kirjoitus on tämän vuoden sadas blogiteksti. Hyvä saldo sinänsä, koska alkuvuosi tuli pidettyä aika lailla sapattia kirjoittelusta. Tekstiä on tullut, vaikka varsinaista asiantynkää onkin ollut aika harvoin. Mutta onpa saanut avautua aina välillä ja sehän tekee tunnetusti hyvää :) Keskustelua ja kommentteja on tullut aika ajoin, mutta kuten Esan kanssa joskus puhuttiin niin sen aikaansaaminen on tunnetusti hieman vaikeaa. Ehkä me saamme sitä pikku hiljaa vaikka sinne Facebookiin.

Sata lasissa menin myös tämän päivän tehoharjoituksessa, sillä saldona oli myös katkennut sauva. Harjoitus tapahtui hiihtäen vapaalla hiihtotavalla, verryttelyn jälkeen 5x4 min. anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja hieman sen yläpuolella ja palautukset 3 min. Loppuun pikku verryttely ja kokonaisaika 50 min. ja kilometrejä hieman päälle 12. Keli oli aika kova, sillä pakkasta -13,8 ja ikävän kylmä tuuli. Uutta nihkeää pakkaslunta hieman, joten kelikään ei ollut maailman nopein. Mutta kulkua oli, hiihto tuntui erittäin hyvältä ja vahvalta.

Sauva meni poikki kolmannen vedon aikana. Vedin siinä laajaliikkeistä mogrenia ja hieman kapeammalla kohdalla suksen kärki hieman haukkasi ladun reunaan ja siitä vauhdistahan äijä lähti kuin hauki rannasta. Hieno voltti ja sauvan kopautin sukseen ja sauva poikki. No, onneksi oli pertsan sauvat auton perässä, joten sain reenin tehtyä. Ei olekaan piiitkiin aikoin mennyt sauvaa hiihtohommissa. Noissa sauvarullaluisteluhärdelleissä taisi jokunen sauva mennä tuossa muutama vuosi sitten. Mutta onpa tässä meidän kylässä yksi Suomen johtavia hiihtovälineiden myyjiä; Häijään Urheilutarvike; joten iltapäivällä tuli jo uudet porkat hankittua, ja hyvät...merkkikin vaihtui.

Lopuksi vielä sananen hiihdon maailmacupista. Oli nimittäin niin hieno yhteislähtökisa, että eipä juuri paremmasta väliä. Vauhtia pidettiin tarpeeksi ja porukka harveni hienosti. Ja mikä ehdottomasti parasta, voittaja oli venäläinen :) Ei siksi, että fanittaisin jotain venäläisiä vaan se, että Petter Northug jäi loppukirissä toiseksi. Se oli niin hemmetin siistiä, jess! Tämä tekee todellakin hiihdolle hyvää. Ylimielisen itsevarman Northugin tappio toi ainakin itselleni hyvin tyytyväisen olon. Vaikkakin mies on palautumassa ylirasitustilasta eikä ole vielä läheskään parhaimmillaan, niin siitäkin huolimatta. Mutta kaikin puolin hieno ja kovavauhtinen kisa ja monella oli haluja käydä kokeilemassa vauhdinpitoa.

Eipä siinä, huomenna blokkiharjoittelu jatkuu. Todennäköisesti 4x5 min hiihtäen... eli huomiseen ja kohti uusia tekstejä, näillä mennään...

Blokkijakson ensivedot juosten

Blokkijakson ensimmäinen harjoitus tapahtuikin sattuneista syistä juosten ja juoksumatolla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tulipa kerrassaan hyvä tehoharjoitus. Verryttelyä kymmenen minuuttia ja sitten 4x4 minuuttia kovaa 3 minuutin palautuksella. Ensimmäisen vedon tein matolla maksimikulmassa eli 12 asteen ylämäkeen nopeudella 12 km/h, jota himmasin kuitenkin nopeuteen 11 km/h. Seuraavat vedot tein 11 asteen kulmassa nopeudella 10,4 - 11,0 km/h. Sykkeet asettuivat näin minuutin jälkeen sinne haarukkaan 165-170 eli ihan täydellisesti sinne minne tarkoitinkin. Loppuun vajaa kymmenisen minuuttia verryttelyä ja ah niin hyvä olo.

Juoksumaton etuna on kyllä se, että nopeuden ja kulman yhdistelemällä sykkeen saa varmasti sinne halutulle alueelle. Jos juoksutekniikka ja taito ei välttämättä riitä vetää kovilla nopeuksilla matolla nollakulmassa niin ei muuta kuin kulmaa lisää ja nopeutta alas, niin johan alkaa löytyä juurikin sopivaa meininkiä. Huomenna sitten heti aamusta suksille ja ei muuta kuin tehoja...

Sitten jatkoa ja ajatusta vielä eiliseen tekstiin: kilpailussa tulos riippuu paljolti taloudellisuudesta sekä jaksamisesta kilpailuvauhdissa, joten anaerobisen kynnyksen tuntumassa ja vähän sen yläpuolella pitää tapahtua mahdollisimman paljon harjoittelua.

Se on taas blokkijakson aika

Peruskestävyysharjoittelua on paahdettu sen verran monta viikkoa, että on taas aika huomisesta alkaen vetää viikon tehojakso. Tavoitteena on samanlainen viikon jakso kuin silloin lokakuussa. Kolmena peräkkäisenä päivänä MK-harjoitus, jossa vetojen tehoaika on kussakin yhteensä 15-20 min. ja harjoituksen konaiskesto on yleensä vajaan tunnin tai tunnin luokkaa. Sitten yksi lepopäivä maanantaina ja samanlainen kolmen päivän setti, jos vaan suinkin kulkee. Ajoitin tämän sopivasti niin, että jouluaaton ja joulupäivän voi sitten pitää hyvillä mielin perinteiseen tapaan lepopäivinä.

Jos pakkaslukemat pysyvät inhimillisinä niin pyrin tekemään suurimman osan harjoituksista hiihtäen, mutta jos liian kylmäksi menee niin sitten on aina mahdollisuus tehdä myös juoksumatolla tai esim. spinning-pyörällä. Kaikin puolin tuntuu siltä, että ihan virkeällä jalalla pääsee vetämään tehoja.

Koska tämä blokkiharjoittelu nyt on etenkin norjalaisten käyttämä systeemi niin tässäpä esimerkki norjalaisen ja suomalaisen valmennusajattelun erosta. Suomessa on aina ajateltu, että peruskestävyysharjoittelua pitää tehdä eniten ja koska sitä tehdään eniten, se on tärkeintä. Norjassa taas ajatellaan, että kovat tehot ja kilpailuvauhtinen harjoittelu on tärkeintä. Sielläkin tehdään luonnollisesti eniten peruskestävyysharjoittelua, mutta sitä tehdään paljon, jotta elimistö kestää tehoharjoittelua ja tehoharjoitukset tulisivat riittävän koville tehoille. He kuulemma tekevät tehoharjoittelua vain n. 1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset, mutta tehoharjoitukset ovat tärkein harjoiteltava asiam läpi koko harjoituskauden. Tuossa on paljon ajatusta ja mietittävää niin itselle kuin monelle muullekin peruskestävyyttä ylikorostavalle suomalaiselle.

Loppuun yhteenveto ylläolevasta ajatusmallista: tulet hyväksi niillä vauhdeilla ja siinä lajissa mitä teet. Mietitäänpä sitä... Nämä jutut tulivat muuten vastaan Hiihtoliiton valmentajakerhon jäsenlehdestä.

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 8

Yhden jalan maastaveto:

Ravintolisien äärellä

Luin tuossa Valmentaja-lehdestä mielenkiintoista asiaa urheiluravitsemuksesta ja lisäravinteista. Joten ei muuta kuin Stevie Ray Vaughan soimaan taustalle ja referoin siitä pikkuluettelon, jotta saadaan ainakin tuo Mike heräämään talvihorroksestaan kommentoimaan näitä.

Näistä ravintolisistä on hyötyä urheilijoille:

MONIVITAMIINIVALMISTE: Riittävän suojaravintoaineiden saannin turvaamiseksi, ei liity terveysriskejä kuten esim. yksittäisten vitamiinien ja kivennäisaineiden mega-annoksiin.

D-VITAMIINI: niukka saanti altistaa tulehduksille ja infektioille; runsas saanti voi parantaa keuhkojen ja lihasten toimivuutta, lisätä nopeiden lihassolujen määrää ja parantaa suorituskykyä.

PROBIOOTIT: voidaan normalisoida suoliston häiriintnyttä toimintaa ja tehostaa immuniteettipuolustusta.

OMEGA-3-RASVAHAPOT: vaikuttavat myönteisesti veren punasolujen kulkeutumiseen ja parantaa aerobista suorituskykyä.

C-VITAMIINI: mahdolliset hyödyt liittyvät lähinnä flunssan keston lyhenemiseen.

KOFEIINI: pitkäkestoisessa suorituksessa voidaan lykätä uupumusta, jonka vaikutus johtuu rasva-aineenvaihdunnan tehostumisesta ja keskushermoston väsymistä ehkäisevästä vaikutuksesta. Parantaa suorituskykyä myös lyhyemmissä kestävyyssuorituksissa. Teho osoitettu monissa tieteellisissä tutkimuksissa.

KREATIINI: Kreatiinilisän avulla lihasten kreatiinin kokonaismäärää voidaan lisätä ja tutkimusten mukaan suurentuneet kreatiinivarastot parantavat maksimivoimaa ja kestovoimaa merkittävästi.

BETA-ALANIINI: beta-alaniinilisä suurentaa lihasten karnosiinipitoisuutta, joka taas puskuroi maitohappoa, vähentää rasituksen tunnetta ja parantaa urheilijan anaerobista suorituskykyä.

LEUSIINI: aminohappo, leusiinilisän käyttö tehostaa proteiiniaineenvaihduntaa, nopeuttaa palautumista ja kiihdyttää lihasproteiinin kasvua.

Nonniin... lisäravinnekaupoille. Kaikilla on varmaan kokemuksia ainakin joistakin ylläolevien ravintolisien käytöstä? Kommentoida voi, jos haluaa...

Hulluttelua Tabata-kyykyillä

Oli aika pitkä ja kovahko työpäivä, mutta treenien suhteenkaan ei huvittanut pitää lepopäivää, joten päätin kokeilla virkistykseksi jotain hieman räväkämpää harjoitusta. Kaikki taitaa muistaa Tabata-menetelmän kyykkyharjoituksena. Eli sehän meni niin, että 20 sekuntia reippaasti kyykkyyn ylös ja "palautuksena" 10 sekuntia staattisessa kyykkyasennossa polvet 90 asteen kulmassa ja näitä yhteensä 4 minuutin ajan. Näitä on tullut jonkin verran tehtyä ja se yksi neliminuuttinen menee aika mukavasti. Niinpä tein niitä nyt sitten 3 neljän minuutin settiä ja settien välissä 4 minuutin palautus. No, johan alkoi tuntua, viimeinen sarja oli jo aika tuskaista. Kroppa sai vähän ärsykettä ja huomenissa saattaa ilmetä pientä tuntemusta jaloissa :) tulihan siinä kuitenkin nelisensataa kyykkyä ja pirullisintahan niissä on oikeastaan ne staattiset pätkät. Eli sanalla sanoen hulluttelua Tabata-kyykyillä :D

Nyt oli ilo seurata hiihtokisoja

Davosin Maailmancupin kisoja on ollut aina ilo seurata eikä tarvinnut pettyä nytkään. Lauantaina loistavat kilpailut väliaikalähdöllä. Naisissa ehkä hieman turhauttavaa ylivoimaa Björgenin suunnalta, mutta tuskinpa hänen vauhtinsa tuosta enää juurikaan paranee ja toisilla tulee varmasti vauhti lisääntymään MM-kisoihin mennessä. Suomalaisnaiset hiihtivät lupauksia antavasti. Saarisen paluu oli ok ja jopa erinomainen, vaikka kärkeen olikin matkaa järjettömän paljon. Lähteenmäki sen kun parantaa vaan, hänessä meillä lienee tulevaisuuden huippuhiihtäjä.

Miehissä oli aivan loistavan tiukka kamppailu ja Jauhojärvikin vain 5,9 sekuntia kärkeen ja ihan ok hiihdot myös Heikkiseltä ja Nousiaiselta. Sprintitkin olivat tällä kertaa kunnon kilpailuja. Rata oli riittävän kova ja siinä mielessä monipuolinen, että piti pystyä hiihtämään kovaa monelaisissa maastonkohdissa ja parhaat erottuivat niin kuin huippu-urheilussa kuuluukin. Suomalaiset olivat kuitenkin sprinteissä vaisuja. Sarasojakin tuuletteli jo välieräpaikkaa niin paljon, että varmuudella tiesi homman tyssäävän välieriin ja niinkuin sitten tekikin.

Sprinteissä piti fanittaa Follisia, koska Kalla ei ollut mukana; Follisin luisteluhiihto nimittäin miellyttää ainakin minun silmääni. Miehissä taas tuossa Dario Colognan hiihdossa on jotain hienoa. Nyt meno olikin jo niin hyvää, että jopa sprintissä mies pääsi podiumille. Aikaisemmin Sveitsin poika ei ole juuri sprinteissä juhlinut. Tietysti Marcus Hellnerin teknisesti oivaa hiihtoa on myös ilo katsella ja hänkin taisi mennä välieriin saakka.

Mutta se niistä; kyllä täytyy kuitenkin vielä todeta, että kyllä hiihtoa on hieno kattella, kun vedetään oikeita hiihtokilpailuja. Huhuu FIS, näitä lisää!!!

Suomi sähälyn maailmanmestariksi

Suomi näyttää voittavan sählyn maailmanmestaruuden. Onhan se hyvä, että menestystä tulee myös näissä marginaalilajeissa. Totuuden nimissähän se on niin, että maailmassa on neljä maata, jotka voivat voittaa mitalin MM-kisoissa ja käytännössä kaksi maata, jotka voivat voittaa mestaruuden ja Suomi on näistä toinen. Tietenkin loistavaa, että Suomi pystyi nytkin voittamaan ennakkosuosikkina mestaruuden. Jääkiekossa on sentään kuusi maata; no jos Slovakia lasketaan niin seitsemän; jotka voivat käytännössä voittaa MM-kisoissa.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan mitenkään väheksyä tuota saavutusta. Hienoahan se on ja todella taitavia kavereita näyttävät olevan. Pallo liikku nopeasti ja tarkasti. Se on myös hienoa, että nuoriso tykkää lajista ja jos vellihousut saadaan harrastamaan tämänkin menestyksen avulla enemmän liikuntaa ja urheilua niin sehän on pelkästään hyvä asia. Ja nyt ratkesi mestaruus, Suomi on sählyn maailmanmestari, korjaan sehän taitaa olla salibandyä... lähtekäänhän ihmiset juhlimaan!! Samppanjapullot poksahtelemaan!!!! :))

Takana loistava tulevaisuus

Katselin tuossa piruuttani Forssan Suvi-illan rullaluistelun osanottajamääriä niiltä vuosilta, kun tuloksia on nähtävillä. En laskenut mukaan puolimaratoneja enkä tuplamaratoneja, joita niitäkin oli jonain vuonna; mutta niillä nyt ei ole isoa merkitystä näihin, koska suuntaus on kuitenkin selvä. Eli alla on vuosiluvun jälkeen seuraavassa järjestyksessä loppuun luistellen määrä miesten rullaluistelumaratonilla, naisten rullaluistelumaratonilla, miesten sauvarullaluistelumaratonilla ja naisten sauvarullaluistelumaratonilla sekä em. yhteismäärä:

2003 93, 81, 17, 20 yht. 211
2004 78, 126, 39, 28 yht. 271
2005 88, 145, 31, 34 yht. 298
2006 108, 136, 27, 20 yht. 291
2007 102, 154, 26, 29 yht. 311
2008 76, 126, 22, 17 yht. 241
2009 48, 95, 13, 11 yht. 167
2010 33, 53, 14, 16 yht. 116

Näyttäisi siltä, että vuoteen 2007 saakka on rullaluistelussa eletty jonkinlaista nousukautta ja jopa pientä buumia ja lajilla näytti olevan jopa hyvä tulevaisuus. Kuntoluistelijoita sauvojen kanssa ja ilmankin oli mukavasti ja kilpatasollakin käytiin mielenkiintoisia ja hyvätasoisiakin kisoja. Mutta sitten osanottajien määrä on lähtenyt laskuunn kuin lehmän häntä ja v.2010 on jo aika nolo parhaisiin vuosiin verrattuna. Tämä samahan oli nähtävissä viime kesänä muissakin kisoissa eikä vain Forssassa; Forssan tulokset olivat vain helposti löydettävissä ja laskettavissa. Siinäpä sitä on ihmettelemistä kaikille, että minne ja miksi katosivat rullaluistelijat??...

Keskiviikon kahvakuulaliike, osa 7

Vauhtipunnerrus:

FIS sai haluamansa eli draamaa ja rytinää

Viikonloppuna kisailtiin surkuhupaisat sprinttihiihdot ja sprinttiviestit Dusseldorfin keskustassa. Kisoissa nähtiin pitkälti toistakymmentä kaatumista, kolaria, sauvarikkoa tms. Lopulta nähtiin myös formuloista tuttu kiilaus ja kolari jyrkässä mutkassa. Siitäkin puuttui lopuksi vain se, että Saksan Wenzl olisi tirpaissut norskeja turpaan tai toisinpäin. Mun mielestä täysin järjetön suuntaus viedä sprinttitappeluita tuollaiselle radalle. Sinällään sprintit ovat parhaimmillaan hienoja kisoja oikeanlaisella radalla ja kullekin radalle sopivalla hiihtotyylillä. Mutta jos Kansainvälisen Hiihtoliiton linja ja suuntaus on saada karmeata draamaa ja rytinää niin tätähän se on sitten, sitä saa mitä tilaa. No, sauvoja ainakin menee erinäinen kasa paskaksi näissä kisoissa ym. yhteislähtöpelleilyissä.

Sitten nuo suomalaishiihtäjät olivat todellakin pehmeitä hiirulaisia. Kisoissahan pärjäsivät ne, jotka rohkeasti ottivat paikkansa kolmen kärjestä, välttivät siten kolarit ja olivat loppusuoralla oikealla paikalla. Suomalaiset jäivät suosiolla peräpäähän ja siinäpä se kisa sitten oli. Tosin kyllä se hiihtokin näytti aika pehmeältä eli karsinnasta jatkoon selvinneiltäkin kunto lopahti sitten siihen.

Toisaalta etenkin sprinttiviesteissä oli myös mielenkiintoista seurata oikeastaan samaa kuin kansainvälisissä rulliskioissa eli jos siinä jonossa on se parinkymmenen sentin väli niin sinne mennään sitten. Nyt sprinteissä kovat kaverit menivät siihen väliin mihin halusivat ja kovimmat kaverit myös välttivät kolarit oivalla pelisilmällään. Lisäksi pitää pystyä luistelemaan ahtaalla ja mutkaisella radalla tarvittaessa hyvinkin kapealla kulmalla. No, jospa sitä kovuutta ja pelisilmää tulee suomalaisillekin... niin, ettei ladulla vain näytettäis kovasti touhuavan vaan myös vauhti olisi sen mukaista, että menestystä tulee.

Onhan hiihtoon tullut viime vuosina paljon hyviäkin uudistuksia. Esim. Tour de Ski, sprintit oikeanlaisella radalla ja samoin jotkut yhteislähdötkin myös riittävän rankalla radalla. Mutta kyllä vanhoja kunnon kisoja väliaikalähdöllä kaipaisi enemmän. Yllä oleva kuva onneksi rauhoittaa, vaikka välillä jotkut asiat ihmetyttävätkin. Kätkä-tunturihan se siinä on kuvassa.

Hiihtokausi hyvässä vauhdissa

Hiihtokaudelle sain tosiaan lentävän lähdön viime viikolla Levillä. Hiihtoa tuli kuutena päivänä ja kilometrejä tais tulla ihan pikkuriikkisen alle 240km. Kotiuduttuani pidin 2 puhdasta lepopäivää ja tänään maanantaina kävin taas hiukan hiihtämässä ja ihan kotoisalla Mouhijärven valoladulla. Tänään satoi meillekin sen verran lisää lunta, että eiköhän sinnekin saada piakkoin jo ihan koneellisestikin tehty latu.

Levillä hiihdosta suurin osa oli luonnollisesti peruskestävyysharjoittelua. Torstaina vedimme Esan kanssa 5x2 min. kovaa ja se harjoitus teki todella hyvää ja aukaisi mukavasti paikkoja. Torstain toinen harjoitus oli jo mukavan kevyttä siitäkin huolimatta, että testailin Karhun Optigripejä ja niillähän ensimmäiset 50km ovat aika nahkeita ja tuolloin kelikään ei ollut ihan optimaalinen Optigripeille. Viikon viimeinen hiihtolenkkikin perjantai-aamuna tuntui myös todella hyvältä. Sinällään paikoin tuntui jopa siltä, että tänä talvenahan voisi jopa käydä starttaamassa joissakin hiihtokisoissa; varsinkin kun nyt pääsen hiihdossa jo nelivitosten sarjaan. Tutkaillaanpa sitä, pitäisi tosin löytää Hiihtoliiton alainen seura, jota edustaa ja maksaa lisenssi.

Hiihtotekniikalle viikko teki myös todella hyvää, sillä Esalla oli paljon hyviä juttuja hiihtotekniikasta ja pientä viilaamista oli myös minun tekniikassani. Nämä tekniikkakeskustelut tekevät todella hyvää, tulee uutta näkökulmaa ja asioita tulee ajateltua vielä tarkemmin. Nyt nämä asiat ja parannukset vielä hautuvat mielessä ja uskoisin, että ne tulevat näkymään talven mittaan hiihtotekniikassa; toivottavasti... Kiitos vielä kerran Esalle ja Tapsalle, meillä oli hieno, todella mukava ja rentouttava viikko.

Marraskuussa kertyi muuten treeniä kaikkiaan 33h 36min. Eri harjoitusmuotojen kesken ne jakautuivat seuraavasti:
Hiihto 9,27h.
Juoksu 6,21
Sisäpyöräily 5,22
Maastopyöräily 5,19
Voima 4,56
Rullaluistelu 1,29
Kävely 0,41

Ja tehollisesti harjoitukset jakautuivat eri sykealueille seuraavasti:
alle 120 11,57h.
120-138 11,01
139-149 4,50
150-164 3,06
165-186 0,28

Oho, oli muuten viikon tauko kirjoittelussa :o No, eiköhän se tästä taas :)