Peruskestävyysharjoittelua on paahdettu sen verran monta viikkoa, että on taas aika huomisesta alkaen vetää viikon tehojakso. Tavoitteena on samanlainen viikon jakso kuin silloin lokakuussa. Kolmena peräkkäisenä päivänä MK-harjoitus, jossa vetojen tehoaika on kussakin yhteensä 15-20 min. ja harjoituksen konaiskesto on yleensä vajaan tunnin tai tunnin luokkaa. Sitten yksi lepopäivä maanantaina ja samanlainen kolmen päivän setti, jos vaan suinkin kulkee. Ajoitin tämän sopivasti niin, että jouluaaton ja joulupäivän voi sitten pitää hyvillä mielin perinteiseen tapaan lepopäivinä.
Jos pakkaslukemat pysyvät inhimillisinä niin pyrin tekemään suurimman osan harjoituksista hiihtäen, mutta jos liian kylmäksi menee niin sitten on aina mahdollisuus tehdä myös juoksumatolla tai esim. spinning-pyörällä. Kaikin puolin tuntuu siltä, että ihan virkeällä jalalla pääsee vetämään tehoja.
Koska tämä blokkiharjoittelu nyt on etenkin norjalaisten käyttämä systeemi niin tässäpä esimerkki norjalaisen ja suomalaisen valmennusajattelun erosta. Suomessa on aina ajateltu, että peruskestävyysharjoittelua pitää tehdä eniten ja koska sitä tehdään eniten, se on tärkeintä. Norjassa taas ajatellaan, että kovat tehot ja kilpailuvauhtinen harjoittelu on tärkeintä. Sielläkin tehdään luonnollisesti eniten peruskestävyysharjoittelua, mutta sitä tehdään paljon, jotta elimistö kestää tehoharjoittelua ja tehoharjoitukset tulisivat riittävän koville tehoille. He kuulemma tekevät tehoharjoittelua vain n. 1,5 kertaa enemmän kuin suomalaiset, mutta tehoharjoitukset ovat tärkein harjoiteltava asiam läpi koko harjoituskauden. Tuossa on paljon ajatusta ja mietittävää niin itselle kuin monelle muullekin peruskestävyyttä ylikorostavalle suomalaiselle.
Loppuun yhteenveto ylläolevasta ajatusmallista: tulet hyväksi niillä vauhdeilla ja siinä lajissa mitä teet. Mietitäänpä sitä... Nämä jutut tulivat muuten vastaan Hiihtoliiton valmentajakerhon jäsenlehdestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti