Viikonloppuna kisailtiin surkuhupaisat sprinttihiihdot ja sprinttiviestit Dusseldorfin keskustassa. Kisoissa nähtiin pitkälti toistakymmentä kaatumista, kolaria, sauvarikkoa tms. Lopulta nähtiin myös formuloista tuttu kiilaus ja kolari jyrkässä mutkassa. Siitäkin puuttui lopuksi vain se, että Saksan Wenzl olisi tirpaissut norskeja turpaan tai toisinpäin. Mun mielestä täysin järjetön suuntaus viedä sprinttitappeluita tuollaiselle radalle. Sinällään sprintit ovat parhaimmillaan hienoja kisoja oikeanlaisella radalla ja kullekin radalle sopivalla hiihtotyylillä. Mutta jos Kansainvälisen Hiihtoliiton linja ja suuntaus on saada karmeata draamaa ja rytinää niin tätähän se on sitten, sitä saa mitä tilaa. No, sauvoja ainakin menee erinäinen kasa paskaksi näissä kisoissa ym. yhteislähtöpelleilyissä.
Sitten nuo suomalaishiihtäjät olivat todellakin pehmeitä hiirulaisia. Kisoissahan pärjäsivät ne, jotka rohkeasti ottivat paikkansa kolmen kärjestä, välttivät siten kolarit ja olivat loppusuoralla oikealla paikalla. Suomalaiset jäivät suosiolla peräpäähän ja siinäpä se kisa sitten oli. Tosin kyllä se hiihtokin näytti aika pehmeältä eli karsinnasta jatkoon selvinneiltäkin kunto lopahti sitten siihen.
Toisaalta etenkin sprinttiviesteissä oli myös mielenkiintoista seurata oikeastaan samaa kuin kansainvälisissä rulliskioissa eli jos siinä jonossa on se parinkymmenen sentin väli niin sinne mennään sitten. Nyt sprinteissä kovat kaverit menivät siihen väliin mihin halusivat ja kovimmat kaverit myös välttivät kolarit oivalla pelisilmällään. Lisäksi pitää pystyä luistelemaan ahtaalla ja mutkaisella radalla tarvittaessa hyvinkin kapealla kulmalla. No, jospa sitä kovuutta ja pelisilmää tulee suomalaisillekin... niin, ettei ladulla vain näytettäis kovasti touhuavan vaan myös vauhti olisi sen mukaista, että menestystä tulee.
Onhan hiihtoon tullut viime vuosina paljon hyviäkin uudistuksia. Esim. Tour de Ski, sprintit oikeanlaisella radalla ja samoin jotkut yhteislähdötkin myös riittävän rankalla radalla. Mutta kyllä vanhoja kunnon kisoja väliaikalähdöllä kaipaisi enemmän. Yllä oleva kuva onneksi rauhoittaa, vaikka välillä jotkut asiat ihmetyttävätkin. Kätkä-tunturihan se siinä on kuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti