Häijäässä oli aamupäivällä ihan ok keli, mutta iltaa kohden pakkanen alkoi paukkua pahemmin ollen seitsemän aikaan -20,9. Hiihtämäänhän siinä voisi ihan hyvin mennä, mutta MK-vetojen vetäminen ei välttämättä ole enää niin terveellistä. Siispä juoksumatolle, jossa tuli vedettyä jälleen hyvä harjoitus. Verryttelyn jälkeen 4x5min 12 asteen ylämäkeen nopeudella 10 km/h ja palautukset 4 minuuttia. Eipä siinä sen kummempaa, hyvin jaksoi vetää ja tuntui myös sopivan pahalta. Sykkeet nousi sinne anaerobiselle kynnykselle ja hieman yli maksimien ollessa viimeisessä vedossa 174. Toivottavasti huomenna pakkaslukemat ovat sitä luokkaa, että pääsee taas revittelemään suksilla.
Sitten ajattelemisen aihetta tällekin päivälle. Itsekin olen paasannut paljon keskivartalon syvien lihasten eli vartalon stabiloivien harjoitusten puolesta. Paljon niistä näkee juttua myös eri julkaisuissa ja hyvä niin, sillä ne ovat tärkeä juttu. Toisaalta miksi niitä loppujen lopuksi tehdään niin paljon makuuasennoissa eli matalissa alkuasennoissa. Aika harvoin näkee mahallaan kovaa menevää rullaluistelijaa saatika kyljellään myös hurjaa kyytiä menevää hiihtäjää. Meidän lajeissa kovinta vauhtia mentäneen edelleenkin pystyasennossa, joten eikö meidän kannattaisi harjoitella näitä stabiloivia harjoituksiakin enemmän pystyasennoissa; esim. luisteluasnnossa tasapainolaudoilla, yhdellä jalalla seisten ym. kehitelmiä vain mielikuvitus rajoittavana tekijänä. Miettikääpä sitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti