Avainharjoituksia

Harjoittelu on loppujen lopuksi äärettömän yksinkertaista touhua. Monesti sitä ajattelee vaan liian monimutkaisesti. Toisaalta taas peruskuntoilija tekee lähes aina samanlaisen harjoituksen sen kummempia miettimättä ja sitten harjoittelusta tulee tasapaksua. Sitten kehittyminen hidastuu tai jämähtää paikalleen, ja jos haluja olisi kehittyä niin ihmetellään vain, että mikäs nyt tuli, kun ei kehity.

Itse olen tässä viime aikoina hieman miettinyt noita harjoituksiani tulevien pyöräily- ja juoksutapahtumien kautta. Molemmista lajeista viisaat ovat poimineet esim. kolme perus/avainharjoitusta, joita sopivasti rytmittämällä pääsee jo hyvin pitkälle.

Pyöräilijöille näitä näyttävät olevan tietysti ensimmäisenä ja tärkeimpänä pitkät peruskestävyysharjoitukset, tunnista muutamaan tuntiin kestävät aerobiset harjoitukset, joissa poljinkierroksia tulee riittävästi. Toisena hapenottokykyä/suorituskykyä kehittävät intervallit; esim. 5x4 minuuttia 5 minuutin palautuksella ja sykkeet suunnilleen 90% maksimista. Kolmantena lajinomaiset voimaharjoitukset eli ylämäkivedot. Esimerkiksi 5x3 minuuttia ylämäkeen 3 minuutin palautuksella, poljinkierrokset luokkaa 50 rpm. Tietysti näissä kunnon alku- ja loppuverryttelyt.

Jos juoksijalle etsitään vastaavat kolme avainharjoitusta niin sielläkin ensimmäisenä löytyy tietysti peruskestävyysharjoitus eli siis rauhallisen pitkät lenkit. Toisena vauhtikestävyysharjoitus; esim. 5x1000m reipas 3 minuutin palautuksella tai esim. 45 minuutin tasavauhtinen vauhtikestävyysharjoitus kynnysten välissä. Kolmantena rataharjoitus; esim. 10x200m reipas 200m hölkkäpalautuksella. Tämä kehittää kuntojuoksijallakin juoksutekniikkaa, taloudellisuutta ja juoksun "väljyyttä".

Näitä, kun sopivasti sekoittelee ja rytmittää järkevästi niin veikkaanpa, että näilläkin jo suurin osa kilpakuntoilijoistakin pärjää. Hyvin yksinkertaista. Itsehän tein esim. viime talvena juuri tuollaisia 5x1000m reipasta juoksua 2 minuutin palautuksella ja ne tekivät varmasti hyvää ja toivat sitä vauhtireserviä juoksuuni. Nyt silmät ovat avautuneet pikku hiljaa myös siihen suuntaan, että kyllähän sitä voisi tehdä ihan noita rataharjoituksiakin ja aivan varmastikin kannattaisi. Kymishän näitä intervalleja juosten on tehnyt ja kiitos hänen esimerkkinsä meinaan ottaa niitä itsekin ohjelmaan...ja pakkokin, sillä odottaahan siellä ne sovitut duathlon-kisat ensi vuonna :)

Tietysti kaiken kruunaa sitten hyvä lihaskuntoharjoittelu ja huoltava harjoittelu. Joten vetäydynpä itsekin tästä vielä illan päätteeksi venyttelemään!

Nelinelosen turinoita

Niinpä sitä tuli taas tänään täytettyä vuosia, nyt mittarissa 44 vuotta. Mies parhaassa iässään jälleen kerran. Nelinelonen, se on vasta puolet "legendaarisesta" kasikasista. Eipä siinä mitään ja kuntokin on kova, koten näillä mennään.

Kävin juhlistamassa synttäreitäni voittamalla Huittisten rullaluistelukisat. Voitto oli jotensakin ylivoimainen, tosin ketään muita ei yleisessä sarjassa ollutkaan. Aika heikkoa, toivottavasti kuitenkin järjestävät jatkossakin näitä kisoja ja onneksi hiihtäjiä oli kuitenkin paikalla. Pitää varmaan ensi vuonna soittaa kaikki kaverit läpi ja kutsua kisoihin; ainahan se olisi mukavampaa, jos porukkaa on paikalla ja saadaan hyvä kisa.

Nyt kisat järjestettiin väliaikalähdöillä ja sehän sopii ainakin mulle, turbodieselille. Rullaluisteluunhan väliaikalähdöt eivät ole sinällään ikinä kuuluneet, mutta sanonpa vain, että vaihteluksi voisi olla joskus aika mukavaa. Itselleni se tietysti sopii, kun yleensä pystyn itse pitämään kohtuullista matkavauhtia yllä ilman vetoapua.

Tänään olosuhteet olivat aika pahat, vettä oli tullut aamulla ja rata oli päivällä vielä osin märkä. Ensimmäisen kurvin jälkeen oli n. 150m vain reunassa metrin kaistale kuivaa ja muuten märkää öljyistä pintaa, jossa oikea luistin ei pitänyt käytännössä lainkaan. Sitten takasuoralla puhalteli ajoittain aika navakka vastatuuli. Näin ollen olen hyvinkin tyytyväinen aikaani 39.10. Se on vain 20 sekuntia huonompi kuin viime vuonna, jolloin vedettiin yhteislähdöllä ja paremmissa olosuhteissa. Lisäksi viime vuonna keskisyke oli 176 ja nyt vain 168. Kierrosajat pyörivät myös käytännössä koko 25 kierroksen ajan haarukassa 1.30-1.35. Eli kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olen hyvinkin tyytväinen kuntooni. Enkä ollut muuten luistellut kahteen vikkoon eli Oulun jälkeen on ollut ohjelmassa vain juoksua ja pyöräilyä.

Se oli sitten mun osalta tämän rulliskauden viimeinen kisa. Ensi sunnuntaina vedetään sitten pyörällä kovaa Helsingin ympäristössä ja sitten vielä parin viikon päästä juostaan Levillä puolimaraton. Mutta mikäs siinä, kunto on kova ja mies on parhaassa iässään :-D

Kuvia muutaman vuoden takaa

Vuosituhannen alkupuolella Turussa piti vielä tukeutua sauvoihin :)



Surkuhupaisan Rovaniemen kisan maalissa vuonna 2005? ja sauvakin poikki.



SM-sauvakisan lähtijöitä Kuopiossa



Sauvakisan jälkispekulaatiot; huom. Mikekin on paikalla!!



ABC-luistelun kovimmat jätkät 2006 ja meikäkin veti jo ilman keppejä



Helaventin lähtijöitä



Toijalan maratonin lähtöä varmaankin vuosi 2006



Oulussa vuonna 2006



Raision Myllyn pyöräilyn rullaluistelun lähtöä 2006



FIC:n kovaakin kovempi kärkikaksikko 2006

Häijääläistä pohdintaa blokkiharjoittelusta

Viime aikoina on ollut jonkin verran juttua ns. blokkiharjoittelusta. Etenkin norjalaiset hiihtäjät ja suunnistajat ovat sitä kuulemma käyttäneet. Kyseessä on intervalliharjoittelua, jossa huippu-urheilija tekee parhaimmillaan jopa 14 tehoharjoitusta kahden viikon aikana tavoitteena maksimihapenoton kehittäminen. Eli nyt ei puhuta mistään perinteisistä parista kolmesta kovasta harjoituksesta eikä 48 tunnin palautusajoista. Mutta kuten arvata saattaa niin hyvin harvahan tuollaista huipuistakaan kestää ja rasitus on niin äärimmäistä, että kaikki eivät sitä hyväksy. Mutta monilla hapenoton parannukset ovat olleet kuulemma todella selviä ja toiset taas eivät ole kestäneet sitä alkuunkaan.

Urheilija tekee kussakin harjoituksessa hyvät alku- ja loppuverryttelyt ja intervallit ovat 3-6x4-6 minuuttiia 2-4 minuutin palautuksella ja tehoaika on näin olleen luokkaa parikymmentä minuuttia. Näitä urheilija tekee jopa kahdesti päivässä niin, että 3 päivän aikana tulee 4-5 vetoharjoitusta ja muita harjoituksia ei ole ohjelmassa. Sitten lepopäivä ja uusi blokki niin, että niitä tulee urheilijan tasosta riippuen 2-4 peräkkäin. Norjalaiset tekevät näitä eri tavoilla eivätkä välttämättä aina lajinomaisesti. Eri lihaksia kuormittamalla kuormitus pysyy raskaana ja sydänlihas jaksaa kovaa tehoa hyvin ja paremmin kuin muut lihakset.

Helppo kuvitella, että tuolla saa kyllä vedettyä itsensä monttuunkin, mutta toisaalta tuossa on kyllä oma logiikkansa ja mielenkiintonsa. Vosiko tuon tyylistä apinoida jollain tavalla myös meille veteraaniurheilijoille. Itsellä noista kaksi treeniä päivässä -ajoista alkaa olla se parikymmentä vuotta niin ainakaan ei kannata alkaa vetämään tehoja kaksi kertaa päivässä. Mutta kolmena päivänä peräkkäin voisi olla jotain; esim. juosten yksi, pyöräillen yksi ja esim. sauvarinteessä yksi. Tuota voisi jopa kokeilla. Jos hyvältä tuntuu niin 1,5-2 kuukautta perusharjoittelua ja sitten 2 blokilla eli 3 päivää tehoja, sitten yksi päivä palautusta ja uusi kolmen päivän blokki. Sinällään maksimihapenoton kehittämiseksi itsellä ikä tulee pikku hiljaa vastaan. Mutta ehkä kiinnostavinta tuossa olisi kokeilla miltä tuntuu vetää tällä iällä 6 tehoharjoitusta viikossa; jos pystyis... Ratkaisevaa on tietysti myös blokkien jälkeinen palauttava ja peruskestävyysharjoittelu.

Tietysti tästä voisi ajatella, että hemmetin tyhmää edes kokeilla. Mutta kummallinen mies haluaa kokeilla uusia ärsykkeitä ja tällä tavalla saa ainakin elimistön homeostaasia järkytettyä ja sehän on ykis harjoittelun kulmakivistä. Mäkin olen nyt kolmisen vuotta vetänyt aika samalla kaavalla. Ja olen kyllä tiedostanut SRV:n mainitseman huonon rytmityksen. En tosin ole pyrkinyt rytmittämään harjoitteluani pelkällä määrien rytmittämisellä vaan myös tehoilla ja eri ominaisuuksien painotusjaksoilla. Mutta kokonaisuutena paljon on kehitettävää, koska nyt tämä kesä tuntui hieman paikallaanpolkemiselta. Mutta kehittymään pystyy ja paljon tulee tietysti edelleenkin sieltä taloudellisuus/hyötysuhde -puolelta.

Blokeista vielä, että kyllähän aikanaan vedettiin eräänlaisia blokkeja esim. hiihtämällä neljänä päivänä peräkkäin kilpaa. Pääsiäiskiertue oli parhaimmillaan sitä; perjantaina Torniossa, lauantaina Pellossa, sunnuntaina Ylläksellä ja vielä maanantaina Ylitorniolla. Ja hyvin meni, parhaimmillaan käytiin vielä lauantaina baarissa :) Lopputalven kisakarusellinhan saattoi vetää myös joskus aika lailla rennostikin. Toisaalta sieltähän oli mahdollista saada ne talven kovimmat päänahat, kun huiputkin hiihtivät välillä ihan miten sattuu. Suunistajilla esim. rastiviikot ovat jonkin sortin blokkiharjoittelua. Pyöräilijät taas vetävät ensi viikonlopusta alkaen Espanjassa 3 viikon blokin :) Ja näistähän ja kuten esim. Tour de Skiltä kyllä palautuu järkevällä palauttavalla harjoittelulla.

Jos jonkin sortin kilpakuntoilijan blokin kehittelen ja sitä testaan niin enköhän mä siitä myös tänne blogiin bloggaile hieman tekstiä jossain vaiheessa talvea...

Cooperin testi

Tänään tuli tehtyä jotain sellaista, jota en ole tehnyt yli 20 vuoteen. Kyseessä on nimittäin Cooperin testi. Armeijassahan se juostiin pariin otteeseen ja sitten hiihtoaikoina juoksimme Cooperin seuran kanssa aina silloin tällöin. Silloinhan se meni sinne jonnekin hieman 3500 metrin paremmalle puolelle.

Tänään kävimme Paten kanssa vetämässä ensin pyörällä 60min. Sitten hölkkäsimme parin kilometrin matkan Mouhijärven legendaariselle tiilimurskalle ja vedimme tämän myös legendaarisen 12 minuutin juoksutestin. No, tuloshan ei nyt ollut niin hirvittävän mairitteleva, mutta kuitenkin 3100m; no Pate jäi 200m :) Mutta saapahan tuohonkin juosta. Kunnon puolesta olisin varmasti kovemmassakin kunnossa, mutta juoksuteknisesti ja -taktisesti (liian kova alkuvauhti) homma ei mennyt ihan putkeen. Ja olihan tuo hieman pitkänlainen verryttelykin pyöräilyineen; heh, yleisurheilijamaisia selittelyjä :)) Mutta tulos on mikä on ja siitä on hyvä parantaa. Kyllä, meinaamme jatkaa tätä n. kuukauden välein ja silloinhan tuosta on hyvä parantaa. Keskisyke oli muuten tämän päivän Cooperissa 173 ja maksimit 183.

Täytyy myöntää, että kyllä tuo Cooperin testi on pyhässä yksinkertaisuudessaan ja kovuudessaan loistava testi. Sinulla on 12 minuuttia aika juosta niin pitkälle kuin pääset, siinäpä ei ole sitten paljon jossiteltavaa, se on mikä on. Urheiljoille ja koville kuntourheiljoille se on mun mielestä edelleenkin hyvä ja käyttökelpoinen testi, vaikka se tällä vellihousujen aikakaudella onkin saanut hieman huonon maineen. Heikompikuntoisten ja aloittelijoiden testaamiseen ja kunnon kehittymiseen on tietysti parempi esim. tämä nykyisin käytössä oleva UKK-kävelytesti.

Semmosta se on... ei muuta kuin käykää joskus vetämässä ihan piruuttanne Cooper, se on kivaa :-D

Yleisurheilijan kroppa

Olipa kerran tämä meille kaikille niin tuttu yleisurheilija, joka valittiin ansaitusti Barcelonan EM-kisoihin menestymään. Siellä hän taisteli itsensä sunnuntain loppukilpailuun, jossa ei kuitenkaan pystynyt aivan parhaimpaansa ja putosi pois loppukilpailun kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Seuraavana päivänä eli maanantaina hän matkusti joukkueen mukana takaisin kotisuomeen. Sitten seuraavana viikonloppuna olikin ohjelmassa Suomen mestaruuskilpailut kaukana Kajaanissa (keskisuuri kaupunki syvällä Kainuussa kaukana Suomen metropoleista). Torstaina oli karsinta, jossa riitti kuitenkin yksi suoritus loppukilpailuun. Lauantain finaalissa tuli kuitenkin täydet 6 suoritusta ja palkkiona voitto keskinkertaisella tuloksella. Sitten seurasi 2 viikon tauko kilpailuista ja sitten piti matkustaa kauas Joensuuhun (keskisuuri kaupunki syvällä Pohjois-Karjalasa kaukana Suomen metropoleista) Eliittikisasarjan loppuhuipennukseen. Siellä tuloksena vaatimaton kolmas sija huonolla tuloksella. Urheilijan mukaan perustekeminen oli hyvää, mutta kuutosvaihde puuttui ja tulos oli tämä. Hänen mukaansa syynä saattoi olla pitkä kausi ja kropassa on vielä EM-Barcelonan jälkeistä matkaväsymystä.

Semmoista on yleisurheilu ja mikä pahinta tämä tarinahan on totta.

Luojan kiitos, että mulla ei ole yleisurheilijan kroppa enkä harrasta yleisurheilua. Viimeisen parin vuoden aikanakin olen matkustanut niin paljon jo autonkin kyydissä, että jos mulla olisi tuollainen yleisurheilijan kroppa niin multa puuttuisi kuutosvaihde ainakin vuoteen 2013 saakka.

Nyt ei oo mittää oikiaa asiaa...

Oheisessa kuvassa viikkoa vaille nelinelonen äijä eilisen pyörälenkin jälkeen. Peruskestävyyspyörittelyä, josta saldoksi jäi ainakin kesän kovin huippunopeus omalla kohdalla eli 75,1 km/h tuolla Jumesniemen vuoristoradalla. Tänään sitten juoksua 15km ihan hissukseen. Ja huomenna ansaittu lepopäivä. Tämä viikko oli tämmöinen "miniperuskuntokausi" ennen noita syyskuun paria tapahtumaa, joka toinen päivä juoksua ja joka toinen pyöräilyä ja perjantaina myös hieman kahvakuulaa.

Eipä tässä oikeastaan mitään muuta asiaa taida ollakkaan. Mukavan sorttinen viikonloppu takana. Ai niin, eilen hain TdH:a varten uudet renkaat eli Michelinin Pro Race -renkaat, 35 egee kipale. Nyt rullaa sitten niin hyvin, että ei tartte kuin muutaman kerran polkaista alussa ja sen jälkeen vaan ohjailee :)

En ole mikään mahdoton nyrkkeilyfani, mutta piti kuitenkin eilen kytätä tuo Robert Heleniuksen matsi. Oli aika jäätävän kova esitys; vastustaja 4 kertaa luvunlaskuun ja se oli siinä 6:ssa erässä. Kova on poika. Nyrkkeilystä tulikin mieleen paini ja viime viikonloppu. Olin sieltä Oulusta kahdeksan maissa kotona ja siitäpä kiiruhdin sitten naapurin nelikymppisille. Porukat olivat aloitelleet jo klo 16 juhlinnat ja siellähän olikin jo mun saapuessa veljelliset poikapainit käynnissä. Pari kaveria siinä vyörytti hyvässä hengssä, mutta aika lailla kovaa. Yllättävän kauan jaksoivatkin ja homma päättyi ratkaisemattomaan. Naapurilla on siinä pihassa nuorehko omenapuu, jossa näytti olevan jo toistakymmentä omenaakin. Mutta semmonenkin napsahtaa aika näyttävästi ja kuuluvasti poikki, kun pari satakiloista karpaasia vyöryttävät toisiaan sen päälle. Se siitä omenapuusta.

Samoissa bileissä toinen naapuri, hyvä ystäväni kehui myös minua kovasti ja ihan hyvässä hengessä, tietysti suomalaisen miehen tavoin hieman voimajuoman avustuksella. Pääpointti oli kuitenkin se, että minä olen kuulemma kummallisin ihminen, jonka hän on ikinä tuntenut. Meikä oli siitä kyllä aika lailla otettu, ihan oikeesti. Mikään tavallinen tasamaan tallaajahan mä en ole ikinä hallunnut ollakaan. Se jäi hieman epäselväksi, että mikä kaikki tähän kummallisuuteen on vaikuttanut, mutta ilmeisesti ainakin ja etenkin tämä mun voimakas epäsosiaalisuuteni ja ehkä myös rankat mielipiteet ja lieneekö vaikutusta myös tällä urheiluhulluudella ja varmaan on jotain kummallisia tapoja, en tiedä. Mutta siistiä kummiskin olla kummallinen :-D

Semmosia tarinoi tänään Mouhijärven mystinen mies, vaikka mitään asiaa ei ollutkaan...

Maailma muuttuu

Näin se maailma muuttuu. Nykyään raavaat miehet syövät rehuja ja tekevät keskivartalon syviä lihaksia vahvistavia harjoituksia ja toisaalta teinit juovat viinaa ja kiroilevat kuin raavaat miehet ennen vanhaan, PERKELE. :-D

Myrsky snapsilasissa

Viikonloppuna saatiin jonkinlainen vääntö aikaiseksi tuosta Mäntysaaren Maaritin seura-asiasta. Siihen en puutu lainkaan, että miten asioita puolin ja toisin on esitetty, koska en siitä mitään tiedä enkä oikeastaan haluakaan tietää. Sääntöjen mukaanhan se on niin, että jos urheilija on jo edustanut aiemmin kaudella SM-kisoissa jotain seuraa niin hän ei voi vaihtaa seuraa kesken kauden. Tässä tapauksessa Maarit on edustanut Luisteluliiton alaisissa sauva-SM -kisoissa Paimion Urheilijoita, joten sen mukaan hän ei voinut edustaa Radical Sportia Oulussa. Jos tästä olisi myöhemmin tehty protesti niin itsekin, kun vielä hetken olen kilparullaluistelutyöryhmän jäsenenä, niin olisin joutunut olemaan mukana hylkäämässä häntä. Omassa blogissani voin tietysti sanoa omia henkilökohtaisia mielipiteitäni, joten sanonpa vain, että sääntöjä pitää tietysti noudattaa, mutta onhan tämä nyt lähinnä naurettavaa vääntää jostain seurasiirrosta rullaluistelun naisten SM-kisassa, joissa osanottajia muutenkin on hävettävän vähän. Olisi eri asia, jos Maarit olisi esimerkiksi vetänyt 120mm renkaalla niin olisihan se hylkäyksen paikka, mutta tosiaan joku seura-asia on aika pientä.

En tunne sääntöjä niin tarkkaan, mutta lieneekö niin, että seuran pitää olla myös Luisteluliiton jäsenseura, jotta sitä voi edustaa SM-kisoissa. Niin voisi ainakin olettaa. Jos meidän liiton luettelo jäsenseuroista on ajantasalla niin eihän sieltä edes löydy Paimion Urheilijoita. Eli jos on edustanut SM-kisoissa seuraa, joka ei välttämättä ole liiton jäsenseura niin eikö seuraavissa kuitenkin voisi edustaa liiton jäsenseuraa. No joo, hemmetti soikoon, aivan sama.

Vähän pitää vielä saivarrella säännöistä. SM-kisoihin pitäisi sääntöjen mukaan ilmoittautua seuran ilmoittamana. Monikohan meistä on ilmoittautunut seuran kautta. Täytyy myöntää, että en ainakaan minä. Toisekseen saavuttaakseen SM-arvon niin sarjassa täytyy olla vähintään kolme ennakkoilmoittautunutta. Nyt Oulussa yhdessä sarjassa oli tuloksissa 2 nimeä ja kahdessa sarjassa vain voittaja. Sitä en tiedä, että oliko ennakkoilmoittautuneita enemmän, mutta jos ei ollut niin periaatteessa SM-mitaleita ei tulisi jakaa. Mutta tämä nyt vain esimerkkinä siitä, että jos oikein aletaan olemaan tarkkoja tavallaan epäolennaisessa. Mutta kiitos ei, mulle on aivan sama, pääasia, että kilpaillaan hyvät kisat hyvässä hengessä mahdollisimman isolla porukalla. Joten eiköhän keskitytä hyvässä hengessä olennaiseen jatkossa.

Tänään vedin oikeastaan ensimmäistä kertaa pyörällä kunnon tehoharjoituksen. Oli aika messevää elikä hieno mättää menemään. Tein hyvän verryttelyn jälkeen 5x5min kovaa eli sykkeellä 160-170 ja palautukset 5min kevyttä pyörittelyä. Lopuksi hyvä verryttelu ja jopas oli taas hyvä mieli. Eilen muuten juoksua 9,5km ja juoksukin kevenee lenkki lenkiltä. Semmottii...

Taas pyörän selässä

Tänään pääsin taas sitten tuuppaamaan pyörällä; viime viikkohan meni vähän noissa rullishommissa, mutta nyt on katse tosiaan tiukasti jo Tour de Helsinki -ajossa. Tänään teimme taas sen perinteisen ruokatuntilenkkimme. Vedettiin kohtuureipasta 45km 1h 25min. eli keskari taisi olla 31,9 km/h. Edellinen pyörälenkki olikin ollut se meidän tiimillä vetämä 100km. Olihan kieltämättä hienoa taas ajaa.

Kaveri oli tempopyörällä liikenteessä ja hän aukoikin hieman paikkojaan huomista viikkotempoaan varten vetämällä 5,4km kohtuullisen rivakasti. Aikaa taisi mennä 7,02 lievään myötäiseen eli keskari 45,8 km/h. Ja aikalailla näytti ottavan pojalla henkeen :) Mutta peesaamisen merkityksen kyllä jälleen kerran huomasi, sillä itse pyörittelin siinä peesissä hyvinkin helponlaisesti keskisykkeellä 150. Itse asiassa oikeastaan tekisi mieli lähteä kokeilemaan jonnekin harjoitustempoon, että miten se pyörä oikein kulkisi. Toisaalta eiköhän tässä itsekin tule kokeiltua ihan oma harjoitustempokisa. Lisäksi tuota vauhtikestävyyttä vedän tässä nyt jonkin verran seuraavan parin viikon aikana. Tosin pitää olla tarkkana ettei nyt vedä sitten itseään ihan jumiin liiallisella ajamisella, koska pyörä tuntuu menevän jo nyt aikas hyvin. No joo, milloinkahan mä nyt liikaa olisin vetäny :-D

Heh, Räty näyttää omassa MTV3:n blogissaan kehuvan Wirkkalan päätöstä antaa potkut valmentajalle. Näyttää miehellä olevan ihan järkeviä mielipiteitä; itsehän kirjoitin ihan samasta asiasta samaan tyyliin jo viime viikolla :)

Suunnistuksen MM-kisoistakin piti jotain kirjoittaa, mutta niistä ei juuri muuta jäänyt mieleen kuin, että onneksi meillä on naissunnistajia ja etenkin Minna Kauppi, muuten olisi aika nihkeää. Juoksuvoimaa näyttäis ainakin puuttuvan.
Mutta nyt ei tälle päivälle tämän enempää ehdi puuttua enää mihinkään...

Oulun käppyröitä

Ohessa syke- ja nopeuskäppyröitä Oulun SM-maratonilta:

Hopia ei oo häpiä

SM-maraton on sitten vedetty. Yleisessä sarjassa tapahtui jonkinlainen sukupolvenvaihdos. Julius varmaan hallitsee ja tuleekin hallita maratonia pitkään. Samulille ja Laurille myös onnittelut mitalista, pojat vetivät hienon kisan. Itse en onnistunut uusimaan oman sarjani mestaruutta, mutta hopea on keskikesän kaikenlaisten jumien ja tekniikkaongelmien jälkeen saavutus, johon voin olla enemmän kuin tyytyväinen. Mestaruutta lähdin tietenkin uusimaan, vaikka etukäteen ehkä hieman vähättelinkin mahdollisuuksiani, ihan tarkoituksella :) Jyrki oli kuitenkin kova ja ansaitsi ehdottomasti mestaruutensa, onnittelut hänelle.

En nyt ala analysoimaan sen tarkemmin kisaa ja kuntoa, tehdään se jossain vaiheessa myöhemmin. Mutta sen verran kuitenkin, että tunne oli hyvä ja olin suhteellisen kevyellä jalalla liikenteessä. Tasaista kovaakin vauhtia kesti ihan hyvin, mutta "rynkytyskestävyys" oli huono ja sitten pari kierrosta ennen maalia siellä jojon nokassa ollessa en enää päässyt takaisin kärkiryhmään ja keskityin sitten tasaiseen menoon viimeisen kierroksen ja varmistamaan mitalin. Aika oli hyvä ja matkaksi GPS näytti 43,1km. Keskisyke oli mulla korkeahko 176. Tekniikka on nyt taas paranemaan päin ja luistimen säätely on myös tuottanut hiljalleen tulosta. Eli nyt oli jo paljon sitä samaa kuin alkukesästä.

Kausi kokonaisuutena jää kyllä hieman tavoitteiden alapuolelle. Luistimen vaihtaminen kesken kauden oli varmastikin virhe. Lisäksi täytyy sanoa, että viime kesän todella hyvä ja kehittävä harjoitukseni (se 8km kierros 20sek. kovaa - 20sek. hiljaa- 20sek. kovaa...) jäi EM-kisojen jälkeen ohjelmastani pois ja se oli varmasti myös virhe. Se vaan jäi osin pakostakin pois keskikesän ongelmien aikana. Mutta analysoidaanpa nämä sitten myöhemmin.

Kisajärjestelyt oululaisilla menivät komiasti. Jos jatkossa tuolla radalla järjestetään SM-kisoja niin yhden muutoksen tekisin. Viimeisellä kierroksella ennen radan ylitystä mentäisiinkin suoraan ajoradalle ja maali olisi risteyksen kohdalla siinä ysikymppisen kohdalla eikä silloin tarvitsisi tehdä sitä viimeistä ysikymppistä ja maalin jälkeenkin jäisi hyvin myös liukumatkaa rannalle päin. Silloin saataisiin leveä ajorata käyttöön eli kilometrin loppusuora ja tilaa olisi hyvin. Eikä varmasti olisi ongelma sulkea tie siksi ajaksi kun kärki tulisi maaliin. Muutoinhan tuo Oulun reitti on ehdottomasti yksi Suomen hienoinpia ja itse ainakin nautin suunnattomasti luistella siellä.

Jep jep, näillä mennään ja palaillaan asiaan.

Wirkkalastakin alkanee löytyä särmää

Alkuviikon voisiko sanoa hyvä uutinen kuului keihäänheittäjärintamalta. Suomen ehdottomiin kärkiheittäjiin viime vuodet kuulunut Teemu Wirkkala oli antanut potkut valmentajalleen Hannu Kankaalle. Wirkkala muistetaan hyvin mm. viime vuoden MM-kisojen finaalin jälkeen antamastaan haastattelusta, jossa hän kertoi ettei oikein syttynyt tähän kilpailuun. Muistutettakoon siis, että kyseessä oli MM-finaali. Ei oikein kulkenut tämänkään vuoden EM-finaalissa ja tulokset ovat alkaneet pahasti polkea aika lailla paikallaan. Onko tämä nyt ensimmäinen merkki siitä, että särmää alkaa löytyä ja mies pystyy antamaan valmentajalle potkut. Vaikea sanoa näin todella ulkopuolisena penkkiurheilijana, mutta blogissanihan voin sanoa mielipiteeni ihan vapaasti ja mun mielestä jätkä teki aivan oikein. Asioita pitää kyseenalaistaa ja tarpeen tullen tehdä kovat ja oikeat johtopäätökset.

Mä kirjoitin muistaakseni jo viime vuonna Tero Pitkämäestä, että hänen tapauksessaan kunnon kriisipalaverin paikka olisi jo. Lieneekö sellaista pidetty ja jos on niin mitä on muutettu? Tulokset ainakin näyttävät pikku hiljaa tulevan alaspäin edelleenkin. Mies, joka heitteli ysikymppisiä vuonna 2005 lähes jatkuvasti pääsee nyt juuri ja juuri 87 metrin tuntumaan ja kisaheittojen keskiarvo on varmaan siellä 80 metrin tuntumassa ja tekniikkapuolella tuntuu olevan ongelmia edelleen.

Nyt ollaan tosiaan alueella, jota en tunne ja aika paha heitellä mitään, mutta sanonpa silti. Jotenkin tuntuu, että tuolla Kankaan porukallakin homma on ajautunu jotenkin väärille raiteille. Korostetaan jotenkin kovin paljon kaikkia toiminnallisia harjoitteita, keskivartalon stabiloivia juttuja eli vähän menee tukiharjoitteilla näpräämiseksi ja itse pääasia eli keihäänheitto unohtuu. Itse olen aina kirjoittanu kahvakuulista, keskivartalon harjoitteista, gymstickeistä ym. ym... Ehdottoman tärkeitä ne ovat, mutta eivät ne saa viedä liikaa aikaa siltä pääasialta. Kai se ny niin on, että keihäänheittäjäksi tullaan etenkin keihästä heittämällä. Nykyheittäjien heittomäärät ovat; ainakin luulen niin; ihan murto-osa siitä mitä entiset starat heittelivät. Muistan lukeneeni, että esim. moukarinheittäjä Juha Tiainen saattoi heittää yhdessä harjoituksessa satakunta heittoa ja se viimeinenkin kantoi vielä 76 metriä. Kalevan kisoissa voitettiin nyt Suomen mestaruus karvan päälle 75 metrin tuloksella. Tuntuu jotenkin, että nykyheittäjien heittorutiini ja taito laittaa keihäs oikein taivaalle on puutteellista. Niin ja puuttuu selkeästi taito korjata virheitä.

Ja pala ihan toista asiaa. Täällä on noista intervalleista puhuttu aina silloin ja tällöin. Luin tuoreimmasta Juoksija-lehdestä mielenkiintoisen jutun Sebastian Coen aikanaan tekemistä intervalleista. Periaate oli päinvastainen kuin yleensä. Ideana oli, että vedon pituus ja juoksunopeus kasvavat koko ajan eli tässä mallissa nopeampi vauhti siirretään myös pitenevään matkaan. Tarkoituksena opettaa sopeutumaan oikeaan kilpailutilanteeseen, jossa vauhtia on pystyttävä lisäämään vaikka väsymys ja matka lisääntyvät koko ajan. Esim. aloitetaan 100m vedolla ja jokaisessa vedossa matka lisääntyy 10 metrillä ja juoksunopeus kasvaa asteittain jokaisessa vedossa. Matkoja ja variaatioitahan on sitten todella paljon riippuen luonnolisesti urheilijan lajista ja tasosta ym... Oliskohan tuossa kehittelemisen arvoista myös meille... miettikääpä sitä.


Tämän näköinen satunnainen tarkkailija kehtasi tällä kertaa astua ihan vieraalle alueelle ja arvostella suomalaisten pyhää lehmää, keihäänheittoa :)))

Contador ja pyöräilyn Grand Slam

Alberto Contador vaihtaa tämeän kauden jälkeen Astanan värit Saxobankin asuun ja on asettanut tavoitteekseen voittaa tallin väreissä samana vuonna kolme suurta ympäriajoa eli Giron, Tourin ja Vueltan. Äärettömän kova tavoite, mutta uskon sen olevan mahdollista. Kuten tallipäällikkö Bjarne Riis sanoi, että ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta ehkä jo vuonna 2012.

Suurten etappikilpailujen voitto vaatii tietysti äärettämän kovan kestävyysurheilijan, mutta luonnollisesti hyvät apuajajat eli joukkueen pitää olla hyvä. Contador on osoittanut olevansa todella kova, sillä onhan takana jo sen verran meriittejä. Tämän vuoden Tourilla mies ei ollut edellisvuoden kunnossaan, mutta pystyi silti voittoon; tosin ilman Schleckin epäonnea taistosta olisi tullut huomattavasti tiukempi. Kolmen ympäriajon ajaminen tarkoittaa kilvanajoa kymmenisentuhatta kilometriä, se on paljon se. Toisaalta voittoa tavoittelevat kaverit joutuvat kussakin ympöriajossa todella tiukoille ehkä 5-10 etapilla, joilla he pyrkivät ratkaisemaan kisan tai puolustamaan paitaansa ja pystyvät muilla etapeilla hyvien apuajajien turvin lymyilemään kohtalaisen helpollakin. Mutta kokonaisrasitus on silti tietysti hirvittävä. Ja palautuminen on ensiarvoisen tärkeää. Kuten Fausto Coppi on kuulemma sanonut: "Suuri etappiajo voitetaan sängyssä." Palautusaikaa on näiden ympäriajojen välillä on aina reilu kuukausi ja sen luulisi riittävän, kunhan sen käyttää järkevästi. Kyllähän hiihtopuolellakin kaikki Tour de Skillä menestyneet pärjäsivät myös Olympialaisissa; suomalaisia lukuunottamatta. Tärkeintähän on, että palautuminen hoidetaan kunnolla ja järkevä harjoittelu siinä välissä ja se on siinä.

Viisi pyöräiljiää on voittanut kaikki 3 suurta ympäriajoa: Jacques Anquetil, Eddy Merckx, Felice Gimondi, Bernard Hinault ja Alberto Contador. Mutta kukaan ei ole tehnyt sitä saman vuoden aikana. Mutta kuten sanoin minä uskon, että Contador pystyy tuohon pyöräilyn Grand Slamiin ja sen jälkeen mies todellakin on yksi todella Suurista, ihan vielä hän ei sitä ole, ainakaan minun kategoriassani.

Tänään oli itsellä ohjelmassa luistimien lopullista hienosäätöä ja nehän alkaa olla hyvät sekä kunnon venyttelyt. Ai niin ja esikoinen meni tänään eka luokalle; samaan paikkaan, jossa jo eskarinkin kävi, joten tutut mestat. Poika otti homman rennon innokkaasti ja äitiään homma taisi jännittää jo monta päivää, mutta niin kai se äitien kuuluukin tehdä. Semmottii...

Kestävyysurheilu kilpailulajina hiipumassa

Sunnuntaina katsellessani Kalevan kisoja Kajjaanista havahduin taas kerran, että esim. meidän perinteikäs kestävyysjuoksummekin vetää entistä vähemmän osallistujia. Miesten 10000m kilpailuun lähti peräti 11 kilpailijaa, joista 10 saapui maaliin. Matti Räsäsen voittamassa kilpailussa pronssi voitettiin ajalla 29.45, mutta neljänteen sijaan vaadittiin enää aika 32.15. Ihan vaan vertailun vuoksi kaivoin vuoden 1984 Kalevan kisojen tuloksia, jotka myös kilpailtiin Kajaanissa. Voittaja Martti Vainio hylättiin myöhemmin ja voittajaksi julistettiin Seppo Liuttu ajalla 28.46, mutta esim. 12:s oli Ismo Toukonen ajalla 29.58. Sitä en nyt tähän hätään löytänyt, että kuinka paljon osanottajia oli, mutta varmasti ainakin tuplaten tähän päivään verrattuna. Täytyykin tsekata tuokin pointti, kun seuraavan kerran käyn kotipuolessa, sillä sieltä pitäsi löytyä yleisurheilun vuosikirjoja niiltä vuosilta; olinhan silloin todellinen urheilufani ja tilastoja tuli luettua :)

Mutta kyllähän se on ollut nähtävissä jo vuosia, että esim. SM-maastoissa kilpailee nykyään murto-osa siitä mitä esim. 70- ja 80-luvulla. B-pojissa veteli 80-luvun alussa parisataa juoksijaa ja nyt ehkä 50. SM-hiihdoissa käytiin 80-luvulla ankaria taistoja siitä, että ketkä pääsevät kilpailemaan SM-hiihtoihin ja nyt sinne pääsevät periaatteessa kaikki kynnelle kykenevät.

Rullaluistelun SM-maraton kilpailtiin kuten kaikki muistamme vuonna 2006 Salossa. Paljon nekin kisat saivat arvostelua, mutta toisaalta muutamista virheistä huolimatta taitavat olla viime vuosien parhaita kisoja. Kyseisenä vuonna yleisessä sarjassa näyttää olleen 13 kilpailijaa ja nelikymppisissä 10 kilpailijaa ja viiskymppisissä 9 kilpailijaa. Vertailun vuoksi viime vuoden tuloksista Nurmosta löytyy 6 yleisen sarjan, 5 nelikymppisten ja 6 viiskymppisten osallistujaa. Eli väki vähenee rullaluistelussakin. Ja kun meidät veteraanihörhöt lasketaan pois niin eipä siellä montaa urheilijaa ole. Niin ja montako oikeasti sellaista urheilijaa, jotka elävät, olevat ja kilpailevat niin kuin huippu-urheilijan kuuluu, löytyy tämän päivän rullaluistelijoista nyt ja tulevaisuudessa... miettikääpä sitä... ei välttämättä ihan valtavia määriä.

Kilpailumielessä urheilevat kestävyysurheilijat vähenevät, mutta ensi viikonloppuna taitaa 6500 suomalaista juosta maratonin Helsingissä. Kuntohiihtäjien määrä viime talven massahiihdoissa koki hyvän talven aikana harppauksen. Kestävyyslajit kuntoiluna kiinnostavat. Mutta tämän päivän nuoria kiinostavat tämän päivän muotilajit. Ei heistä ole raakaan, yksinäiseen ja vuosikausien armotonta työtä vaativaan kestävyysurheiluun. Viime vuonna, joku ei tykänny, kun arvostelin nykynuorisoa vellihousuiksi, mutta kyllä siellä vaan jokunen vellihousu on. Niitä löytyy esim. kesälomia vaativista jääkiekkoilijoista, mutta siitä joskus toiste...

Joo-p, kengän lämpömuovaus onnistui äärettömän hyvin. Kiskon paikkakin alkaa hahmottumaan. Vedin tänään lyhyen terävän harjoituksen sisältäen 3x3min. kilpailuvauhtia; meno oli kohtuullisen terävää. Pari lepopäivääkin oli alla (!), aika paljon meikäläiseksi :)

Meikäläisestä löytyy tosi vähän kuvia, koska olen yleensä itse siellä linssin toisella puolella kuvaamassa, mutta pitää aina laittaa tännekin kunhan jotain löytyy arkistoista kuten tuo yllä oleva kuva.

Hyvä pyörälenkki

Tyrkättiin tuossa lauantaina Esa, Esan ja Juhan kanssa ihan bueno satasen pyörälenkki. Mitä nyt viidenkympin kohdalla pidettiin rankahkon sadekuuron ajan sadetta Kiikoisten ABC:llä. Neljän hengen porukassa päästiin ihan ok keskinopeuksiin ja meno tuntui hyvinkin mukavalta.

Sykemittarin kertomia muutamia faktoja olisi tässä. Koko matka oli 100,06km ja aika 2.53h. Keskinopeus oli 34,6 km/h. Itselläni keskicadenssi oli 92rpm, joka oli tosi hyvä. Keskisyke 138. Ensimmäinen 53km mentiin keskinopeudella 35,3km/h ja toinen 47.5km keskarilla 33,9km/h hieman mäkisemmässä maastossa ja vesikin lensi aika lailla märällä tiellä. Epoc huippuarvo 83ml/kg ja kulutus 2020kcal. Sykkeet olivat omalla kohdalla alueella 100-120 12 minuuttia ja alueella 120-140 78 min. ja alueella 140-160 76 min ja vielä 160-180 viitisen minuuttia.

Meno tuntui etenkin tuolla PKII alueella tosi hyvältä. Näkee, että sen alueen taloudellisuus on parantunut tänä kesänä ja yleensäkin ottaen pyöräilyn taloudellisuus ja tekniikka ovat parantuneet. Hyvä lenkki, kiitos pojille ja tästä on hyvä jatkaa kohti Tour de Helsinkiä.

Luistimen säätöä

Tällä viikolla olen sitten hienosäätänyt uutta luistinta, koska näytti, että se ei vain ole alkanut toimimaan vaan päinvastoin vienyt tekniikkapuolta huonompaan suuntaan. Siirsin etukiinnitystä ensin 3mm verran sisäänpäin ja sitten vielä pari milliä lisää. Eli käytännössä perusasennossa seistessä kisko osoittaa hieman sisäänpäin. Eilisen lenkin perusteella tuntuu, että siitä oli hyötyä. Jos pidetään kriteerinä sitä, että ulkopuristuksen lopussa kaikki renkaat ovat maassa ja osoittavat eteenpäin niin nyt se toteutuu aika mukavasti. Tunne oli ihan hyvä ja jopa viime aikoina ongelmallista ollut ylämäkien kiipeäminen oli helpompaa. Toisaalta tämä oli ensimmäinen kerta Meripäivärulliksen jälkeen kunnon luistelulenkillä. Väsynyt ja jumissa ollut luistelulihaksisto lienee saanut myös lepoa ja virkeämmällä lihaksistolla meno oli myös kevyempää. Mutta tunne oli tosiaan, että luistin käyttäytyi jo hieman paremmin. Kokeilen vielä paria juttua viikonlopun aikana ja käytän kenkää myös uudemman kerran uunissa, joten eiköhän tästä vielä hyvä tule...siis tulee aivan varmasti.

Eilen muuten vedin 60 min harjoituksen sisältäen 5x2min kovaa eli VK-MK -sykkeillä. Vetojen pituudet olivat GPS:n mukaan: 1,19km, 1,12km, 1,18km, 1,09km ja 1,17km. Tuntui oikeastaan ihan hyvältä.

Ja lopuksi viikonlopun tv-urheilun tärpit: pyöräilyn Puolan ympäriajo ja Kalevan kisat Kajaanissa.

Juoksuharjoittelun merkitys muissa lajeissa

Joskus näitä asiakkaiden peruutuksia vaan kasaantuu, kuten tänään 3 peruutusta ja jonosta sain tänään tilalle vain yhden. No, toisaalta voihan sitä välillä pitää hieman rennommankin työpäivän, tutkia asioita, surfata netissä tai vaikka kirjoittaa :)

Tuossa aiemmin viikolla kommenteissa oli jo puhetta juoksemisesta ja nythän Esa "duathlon" Kymäläinen facebook-päivitysten perusteella vetää vallan hurjia juoksutreenejä. Sitten Jaskahan on suomalaisen rullaluistelukaartin ehdoton ykkönen juoksijatyyppinä. Juoksun merkitystä ei voi olla korostamatta olipa laji sitten melkein mikä hyvänsä.

70- ja 80-luvulla hiihtäjät juoksivat hyvinkin paljon. Harri Kirvesniemi taisi aikanaan parhaimmillaan juosta 5000m n. 13.50; lieneekö tällä kaudella muu kuin Matti Räsänen juossut sen kovempaa oikeista juoksijoista. Sitten 80-luvun lopussa hiihtäjien juoksuharjoittelu väheni merkittävästi ja siihen suuri syy oli muiden lajien mukaantulo harjoitteeluun. Tuli melontaa, soutua, pyöräilyä, pitkiä vaelluksia... Nyttemmin juoksuharjoittelu on palannut onnkeksi ohjelmaan hiihtäjilläkin.

Toni Roposen Kaikki hiihdosta -kirjassa kerrotaan hyvin, että: "Juoksun merkitys lantion käytän tehostamisessa on kiistaton. Monesti hiihtotekniikan ongelmat syntyvät siitä, että lantiota ei osata pitää edessä ja ylhäällä. Tämä puute voi johtua siitä, että urheilija ei osaa juosta oikein." Meikä allekirjoittaa tuon kyllä täysin ja lisäksi on myös selvää, että vauhdikkaampi juoksu kehittää myös alaraajojen kimmoisuutta ja oikeaoppinen juoksu kehittää myös keskivartalon käyttöä ja keskivartalon lihasten aktiivisuutta. Etenkin kovemmassa maastossa juokseminen kehittää tietysti myös alaraajojen lihaskestävyyttä. Näin ollen kyllä juoksun täytyy olla perusharjoittelua useimpien lajien harjoittelussa.

Itse en aikanaan ollut mikään hyvä juoksija, mutta sen muistan, että kun juoksu kulki niin kulki myös etenkin perinteisen hiihto. Kaikkihan eivät voi olla hyviä juoksijoita, mutta silloin se pitää suhteuttaa kunkin harjoitteluun, taitoon ja tekniikkaan sopivaksi. Tietysti sitten, jos on tuki- ja liikuntaelinongelmia niin silloinhan juoksu voi olla poissuljettua. Mutta ainahan on mahdollista juosta todella pehmeillä alustoilla ja vaikkapa suolla. Mutta onhan tosiaan selvä, jos kierukat on paskana tai välilevyt puuttuu kokonaan niin kaikenlainen juoksu voi olla pahasta.

Itse juoksin aikanaan 90-luvulla 7 maratonia; ihan täysin hölkkä- ja kuntoilumielessä ilman mitään aikatavoitteita. Mutta tietysti ne ajat jäi aina muistiin, parhaimmillaan 3.35,58 ja esim. Tukholmassa pariin otteeseen n. 3.45. Kuten aiemmin kerroin niin viime talvena aloin taas juosta osana harjoitteluani paljon enemmän. Kerran viikossa hieman pitempään ja toisena harjoituksena 5xtonni. Juoksutekniikkaan kiinnitin paljon huomiota ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ja juoksinhan joululomalla juoksumatolla ajankulukseni myös puolimaratonin; hitaasti tosin, mutta kevyesti aikaan 2.05.

Lance Armstrong juoksi muistaakseni ensimmäisen kerran pyöräilyn lopetettuaan New Yorkin maratonin alle 2.50 (itse asiassa 2.46.43). Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen Jokerien toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen juoksi viime vuonna Bostonissa 2.58 ja Juha Mieto joskus 80-luvulla HCM:n jotain hieman päälle 3h. Kovia aikoja kaikki eri lajien ihmisille ja eri kokoisille ihmisille. On ollut myös hienoa seurata tätä Suomessakin riehuvaa juoksubuumia, mutta toisaalta täytyy myös sanoa, että eihän se maratonin juokseminen saa olla mikään itsetarkoitus, toiselle se paras matka voi olla vaikkapa kymppi tai sitten joku muu laji; pääasia, että harrastaa liikuntaa.

Meillä kaikilla on monenlaisia käsityksiä juoksemisesta ja juoksuharjoittelusta. Varmaan Esa K. sulla on viime aikojen perusteella todella hyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Toisaalta taas Lahden Stevie Ray Vaughan ei niinkään pidä juoksemisesta ja Jaska, sullahan juoksu kulkee aina...?? Juoksemisiin...

Mistähän näitä juttuja nyt taas oikein tulee, jo viides päivitys tässä kuussa :))

Eräs viikko talvella 1990

Tuossa kun selailin vanhoista harjoituspäiväkirjoista hiihtoaikojen kilpailukauden harjoitusssysteemejä niin sattui silmiini eräs mielenkiintoinen parin viikon jakso. Launtai 3.3.1990 olen hiihtänyt piirinmestaruusviestissä erittäin huonosti. Kommenttina on lyhyesti ja ytimekkäästi, että "haista paska -hiihto". Yleiskommenttina viikosta on myös, että pakarat niin perkeleen jumissa ja viestissä myös liikaa innokkuutta - hyydyin. Tästä olen näköjään tehnyt johtopäätökset ja harjoittelu on ollut seuraavalla viikolla aikalailla aerobista eikä ainakaan vetojen kautta ole lähdetty hoitamaan hommaa. Tuon viestiosuuden hiihdin muuten vapaalla, joka oli se mun hieman vahvempi tekniikka.

Mutta tosiaan tässäpä kisan jälkeistä harjoittelua:
Su verr.hiihtoa P 30min. 6km

Ma ap. Hiihto Perint. PKI 1.00h. 15km
ip. Hiihto Perint. PKI 2.00h. 30km

Ti ap. Hiihto Perint. PKI 1.40h. 23km

Ke ap. Hiihto Perint. PKI 2.00h. 30km
ip. Hiihto Perint. PKII 1.00h. 17km

To ap. Hiihto Perint. 1.30h. PKI 21km
ip. Hieronta alaraajat

Pe ap. H Vapaa 30min. 8km
ip. verr.juoksu 3km

La Kisa Kivijärvellä 10km Vapaa 4:s sija ja 3sek. kärkeen "hiihto taas vahvaa, perinteisen hiihtäminen tehnyt todella hyvää"

Su ap. Hiihto Perint. 2,05h. 33km

Ma ip. H 40min. Vapaa todella kevyesti
+ illalla verr.juoksua 20min.

Ti Kisa Himanka 12,5km Vapaa 4:s sija ja 28 sek. kärkeen; voittaja Myllylä. "Talven paras hiihto"

Tämä on nyt vain tavallaan hyvä esimerkki siitä, että aina ei kannata painaa paniikkinappulaa menon ollessa tukkoista/paikat jumissa ja lähteä yrittämään ongelmanratkaisua tehoja ja vetoharjoittelua lisäämällä. Ratkaisu saattaa löytyä siitä äärettömän rauhallisesta aerobisesta harjoittelusta ja tässä tapauksessa myös vapaan hiihtotavan erikoismieheltä perinteisen hiihtotavan painottamisella. Tällöin jumissa oleva luistelulihaksisto saa myös levätä ja kroppa saa erilaista ärsykettä, joka on silloin myös palauttavaa. Ja yleensäkin tein kisan jäkeisen päivän lenkin sillä toisella tekniikalla millä kisa oli vedetty. Tämmösiä tällä kertaa.

Tiistailenkit

Tänään päivällä teimme työkaverin kanssa taas jo perinteeksi muodostuneen tiistailenkkimme. Tuossa meidän Hoitokeskuksessamme käy parina päivänä viikossa toinenkin ammatinharjoittaja, kolmekymppinen fysioterapeutti, joka on kova pyörämies ja ajelee kilpaakin ja lähinnä tempokisoja. Hänen kanssaan aloitimme huhtikuussa kerran viikossa yhteislenkit. Ruokatunnin pidensimme kolmeen tuntiin joten ehdimme siinä hyvin heittää 90-120min. lenkin; iltapäivästä työpäivää piti tosin pidentää vastaavasti pari tuntia :) Täytyy myöntää, että olo on kesken päivän tehdyn jälkeen kerrassaan loistava. Sama juttu kuin jos aamulla ennen töitä pääsee joskus tekemään lenkin niin päivästähän tulee jokseenkin loistava.

Tänään vedimme vartin kevyen poljeskelun jälkeen 35 min. kiihtyvällä vauhdilla, alkuun sykkeillä 150-160 ja lopussa nopeudet pyöri tuossa neljänkympin tienoissa ja sykkeetkin 170 tuntumassa. Sen päälle 40min. verryttely mukavasti pyöritellen. Saldona 47 km, keskari hieman päälle 30km/h ja keskicadenssi 91. Hyvä reeni - hyvä mieli.

Kotka 2009 - Kotka 2010

Ihan mielenkiinnosta vertailin sykemittarin kertomaa Meripäivä-rulliksesta viime ja tänä vuonna.





Aika: 34,43 (2009) - 37,11 (2010)
Sijoitus: 1:n - 3:s
Matka: 18,79km - 18,82km
Keskinopeus: 32,46km/h - 30,3km/h
Huippunopeus: 50,7km/h - 43,7km/h
Keskisyke: 173 - 180
Max.syke: 187 - 190
Kulutus: 619kcal - 782kcal
Epoc-huippuarvo: -- - 315ml/kg

Reitti oli sama. Sykemittari oli viime vuonna Suunnon t3C ja nyt Suunto t6C. Viime vuonna kulki ja tänä vuonna ei :)

Kun luistin lakkasi kulkemasta...

Nyt, kun on alkanut näyttää, että en pääse rullaluistimilla enää mihinkään niin kopioidaanpa tässä parin viikon treenit kommentteineen tähän ja katsotaan mitä sieltä löytyy.

La 17.7. Pyöräily 1,30h. -sis. 2x8km (20sek. kovaa-20sek. kevyesti...)/palautus 10min. + PK pyöräilyä. Yht 42km. "hiukan terävyttää puuttuu, mutta muuten ok"

Su 18.7. rullaluistelu 1.30h. PKI-II 38km "jalat erittäin raskaat"

Ma 19.7. Lepo

Ti 20.7. Pyöräily 1.30h 46km -sis. 15 km kaverin kanssa loppua kohti kiihdyttäen, lopussa sykkeet 175 luokkaa "ihan vahvan oloista"

Ke 21.7. Juoksu 25min. verrutellen + 5x10-loikka

To 22.7. Rullaluistelu 1h. -sis. 5x800 ylivauhtisia loivaan alamäkeen "todella nihkeetä ja palautusrullailut ylämäkeen helvetin raskaita, ihan pienestä tosi hapoille" "ja huippunopeudet jäi ennätysnopeuksista lähes 10 km/h"

Pe 23.7. Lepo

La 24.7. Pyöräily 1,45h. 53km PKII "ok"

Su 25.7. Rullaluistelu 1,05h. PKI 25km "vaikeaa, etenkin ylämäet"

Ma 26.7. Juoksu 30min. "kuumaa, muuten ok"

Ti 27.7 Pyöräily kaverin kanssa 1,25h. PKI (keskisyke 129, keskikadenssi 88) 43km, avg. 30km/h "kevyesti pyöritellen, hyvin kulkee"

Ke 28.7. Lepo

To 29.7. Meripäivärullis 3:s "todella surkea esitys, kympin jälkeen ei enää mihinkään"

Pe 30.7. Lepo

La 31.7. Juoksu 52min. 9,5km "mukavan kevyttä, juoksu alkaa taas kulkea"

Su 1.8. Pyöräily 3,25h. 102km PKI-II "hyvin jaksaa, todella hyvä lenkki"

Eli mitä näistä voi päätellä: kaikki muu kulkee ja tuntuu hyvältä, mutta rullaluistelu on todella vaikeaa. 28.6. tein Levillä yhden ehdottomasti parhaista rullistreeneistäni, vedin 5x3min. MK-harjoituksen loivaan ylämäkeen, joissa keskari meni mukavasti yli kolmenkympin ja vielä tosiaan loivaan ylämäkeen. Saman viikon lauantaina hain sitten uudet luistimet, joka on tosin sama kuin aiemminkin, mutta 2-pistekiinityksellä ja kisko on Powersliden kisko. Heti tämän jälkeen Kakskerran kisa oli jo vaikeaa, samoin rata-SM ja Ahvenisto. Ja etenkin entinen vahvuus eli ylämäet on vaihtunut heikkoudeksi. Kaikki siis sen jälkeen, kun uusin kengän ja kiskon. Eli voisko tästä päätellä, että tämä kaikki vei tekniikan niin sekaisin, että koko rullaluistelutouhu on omalta osalta tällä hetkellä ihan kuutamolla...

No eipä tässä enää ole rullaluistelun saralla kuin SM-maraton tälle kesälle. Yritän löytää tekniikkaa ja hakea myös kiskon oikeaa paikkaa ja sitä kautta sitä vanhaa hyvää luisteluasentoa. Ja ehkä yritän muotoilla kenkääkin vielä uudelleen. Mutta jos ei rullatouhu luonaa niin pyöräily tuntuu tosi hyvältä ja syksyn tavoite Tour de Helsinki äärettömän motivoivalta. Niin tuntui olevan myös Klaavun Esalla; kuullosti ihan nuorelta varsalta kevätlaitumella :) samaa pirteyttä kuin "Le Mans -vuonna". Näin ne vaan uudet tavoitteet motivoi ja pistää miehiä liikkeelle. Kyl se taas tästä!!