Juoksuharjoittelun merkitys muissa lajeissa

Joskus näitä asiakkaiden peruutuksia vaan kasaantuu, kuten tänään 3 peruutusta ja jonosta sain tänään tilalle vain yhden. No, toisaalta voihan sitä välillä pitää hieman rennommankin työpäivän, tutkia asioita, surfata netissä tai vaikka kirjoittaa :)

Tuossa aiemmin viikolla kommenteissa oli jo puhetta juoksemisesta ja nythän Esa "duathlon" Kymäläinen facebook-päivitysten perusteella vetää vallan hurjia juoksutreenejä. Sitten Jaskahan on suomalaisen rullaluistelukaartin ehdoton ykkönen juoksijatyyppinä. Juoksun merkitystä ei voi olla korostamatta olipa laji sitten melkein mikä hyvänsä.

70- ja 80-luvulla hiihtäjät juoksivat hyvinkin paljon. Harri Kirvesniemi taisi aikanaan parhaimmillaan juosta 5000m n. 13.50; lieneekö tällä kaudella muu kuin Matti Räsänen juossut sen kovempaa oikeista juoksijoista. Sitten 80-luvun lopussa hiihtäjien juoksuharjoittelu väheni merkittävästi ja siihen suuri syy oli muiden lajien mukaantulo harjoitteeluun. Tuli melontaa, soutua, pyöräilyä, pitkiä vaelluksia... Nyttemmin juoksuharjoittelu on palannut onnkeksi ohjelmaan hiihtäjilläkin.

Toni Roposen Kaikki hiihdosta -kirjassa kerrotaan hyvin, että: "Juoksun merkitys lantion käytän tehostamisessa on kiistaton. Monesti hiihtotekniikan ongelmat syntyvät siitä, että lantiota ei osata pitää edessä ja ylhäällä. Tämä puute voi johtua siitä, että urheilija ei osaa juosta oikein." Meikä allekirjoittaa tuon kyllä täysin ja lisäksi on myös selvää, että vauhdikkaampi juoksu kehittää myös alaraajojen kimmoisuutta ja oikeaoppinen juoksu kehittää myös keskivartalon käyttöä ja keskivartalon lihasten aktiivisuutta. Etenkin kovemmassa maastossa juokseminen kehittää tietysti myös alaraajojen lihaskestävyyttä. Näin ollen kyllä juoksun täytyy olla perusharjoittelua useimpien lajien harjoittelussa.

Itse en aikanaan ollut mikään hyvä juoksija, mutta sen muistan, että kun juoksu kulki niin kulki myös etenkin perinteisen hiihto. Kaikkihan eivät voi olla hyviä juoksijoita, mutta silloin se pitää suhteuttaa kunkin harjoitteluun, taitoon ja tekniikkaan sopivaksi. Tietysti sitten, jos on tuki- ja liikuntaelinongelmia niin silloinhan juoksu voi olla poissuljettua. Mutta ainahan on mahdollista juosta todella pehmeillä alustoilla ja vaikkapa suolla. Mutta onhan tosiaan selvä, jos kierukat on paskana tai välilevyt puuttuu kokonaan niin kaikenlainen juoksu voi olla pahasta.

Itse juoksin aikanaan 90-luvulla 7 maratonia; ihan täysin hölkkä- ja kuntoilumielessä ilman mitään aikatavoitteita. Mutta tietysti ne ajat jäi aina muistiin, parhaimmillaan 3.35,58 ja esim. Tukholmassa pariin otteeseen n. 3.45. Kuten aiemmin kerroin niin viime talvena aloin taas juosta osana harjoitteluani paljon enemmän. Kerran viikossa hieman pitempään ja toisena harjoituksena 5xtonni. Juoksutekniikkaan kiinnitin paljon huomiota ja siitä oli todella paljon hyötyä. Ja juoksinhan joululomalla juoksumatolla ajankulukseni myös puolimaratonin; hitaasti tosin, mutta kevyesti aikaan 2.05.

Lance Armstrong juoksi muistaakseni ensimmäisen kerran pyöräilyn lopetettuaan New Yorkin maratonin alle 2.50 (itse asiassa 2.46.43). Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen Jokerien toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen juoksi viime vuonna Bostonissa 2.58 ja Juha Mieto joskus 80-luvulla HCM:n jotain hieman päälle 3h. Kovia aikoja kaikki eri lajien ihmisille ja eri kokoisille ihmisille. On ollut myös hienoa seurata tätä Suomessakin riehuvaa juoksubuumia, mutta toisaalta täytyy myös sanoa, että eihän se maratonin juokseminen saa olla mikään itsetarkoitus, toiselle se paras matka voi olla vaikkapa kymppi tai sitten joku muu laji; pääasia, että harrastaa liikuntaa.

Meillä kaikilla on monenlaisia käsityksiä juoksemisesta ja juoksuharjoittelusta. Varmaan Esa K. sulla on viime aikojen perusteella todella hyviä kokemuksia ja tuntemuksia. Toisaalta taas Lahden Stevie Ray Vaughan ei niinkään pidä juoksemisesta ja Jaska, sullahan juoksu kulkee aina...?? Juoksemisiin...

Mistähän näitä juttuja nyt taas oikein tulee, jo viides päivitys tässä kuussa :))