Häijääläistä pohdintaa blokkiharjoittelusta

Viime aikoina on ollut jonkin verran juttua ns. blokkiharjoittelusta. Etenkin norjalaiset hiihtäjät ja suunnistajat ovat sitä kuulemma käyttäneet. Kyseessä on intervalliharjoittelua, jossa huippu-urheilija tekee parhaimmillaan jopa 14 tehoharjoitusta kahden viikon aikana tavoitteena maksimihapenoton kehittäminen. Eli nyt ei puhuta mistään perinteisistä parista kolmesta kovasta harjoituksesta eikä 48 tunnin palautusajoista. Mutta kuten arvata saattaa niin hyvin harvahan tuollaista huipuistakaan kestää ja rasitus on niin äärimmäistä, että kaikki eivät sitä hyväksy. Mutta monilla hapenoton parannukset ovat olleet kuulemma todella selviä ja toiset taas eivät ole kestäneet sitä alkuunkaan.

Urheilija tekee kussakin harjoituksessa hyvät alku- ja loppuverryttelyt ja intervallit ovat 3-6x4-6 minuuttiia 2-4 minuutin palautuksella ja tehoaika on näin olleen luokkaa parikymmentä minuuttia. Näitä urheilija tekee jopa kahdesti päivässä niin, että 3 päivän aikana tulee 4-5 vetoharjoitusta ja muita harjoituksia ei ole ohjelmassa. Sitten lepopäivä ja uusi blokki niin, että niitä tulee urheilijan tasosta riippuen 2-4 peräkkäin. Norjalaiset tekevät näitä eri tavoilla eivätkä välttämättä aina lajinomaisesti. Eri lihaksia kuormittamalla kuormitus pysyy raskaana ja sydänlihas jaksaa kovaa tehoa hyvin ja paremmin kuin muut lihakset.

Helppo kuvitella, että tuolla saa kyllä vedettyä itsensä monttuunkin, mutta toisaalta tuossa on kyllä oma logiikkansa ja mielenkiintonsa. Vosiko tuon tyylistä apinoida jollain tavalla myös meille veteraaniurheilijoille. Itsellä noista kaksi treeniä päivässä -ajoista alkaa olla se parikymmentä vuotta niin ainakaan ei kannata alkaa vetämään tehoja kaksi kertaa päivässä. Mutta kolmena päivänä peräkkäin voisi olla jotain; esim. juosten yksi, pyöräillen yksi ja esim. sauvarinteessä yksi. Tuota voisi jopa kokeilla. Jos hyvältä tuntuu niin 1,5-2 kuukautta perusharjoittelua ja sitten 2 blokilla eli 3 päivää tehoja, sitten yksi päivä palautusta ja uusi kolmen päivän blokki. Sinällään maksimihapenoton kehittämiseksi itsellä ikä tulee pikku hiljaa vastaan. Mutta ehkä kiinnostavinta tuossa olisi kokeilla miltä tuntuu vetää tällä iällä 6 tehoharjoitusta viikossa; jos pystyis... Ratkaisevaa on tietysti myös blokkien jälkeinen palauttava ja peruskestävyysharjoittelu.

Tietysti tästä voisi ajatella, että hemmetin tyhmää edes kokeilla. Mutta kummallinen mies haluaa kokeilla uusia ärsykkeitä ja tällä tavalla saa ainakin elimistön homeostaasia järkytettyä ja sehän on ykis harjoittelun kulmakivistä. Mäkin olen nyt kolmisen vuotta vetänyt aika samalla kaavalla. Ja olen kyllä tiedostanut SRV:n mainitseman huonon rytmityksen. En tosin ole pyrkinyt rytmittämään harjoitteluani pelkällä määrien rytmittämisellä vaan myös tehoilla ja eri ominaisuuksien painotusjaksoilla. Mutta kokonaisuutena paljon on kehitettävää, koska nyt tämä kesä tuntui hieman paikallaanpolkemiselta. Mutta kehittymään pystyy ja paljon tulee tietysti edelleenkin sieltä taloudellisuus/hyötysuhde -puolelta.

Blokeista vielä, että kyllähän aikanaan vedettiin eräänlaisia blokkeja esim. hiihtämällä neljänä päivänä peräkkäin kilpaa. Pääsiäiskiertue oli parhaimmillaan sitä; perjantaina Torniossa, lauantaina Pellossa, sunnuntaina Ylläksellä ja vielä maanantaina Ylitorniolla. Ja hyvin meni, parhaimmillaan käytiin vielä lauantaina baarissa :) Lopputalven kisakarusellinhan saattoi vetää myös joskus aika lailla rennostikin. Toisaalta sieltähän oli mahdollista saada ne talven kovimmat päänahat, kun huiputkin hiihtivät välillä ihan miten sattuu. Suunistajilla esim. rastiviikot ovat jonkin sortin blokkiharjoittelua. Pyöräilijät taas vetävät ensi viikonlopusta alkaen Espanjassa 3 viikon blokin :) Ja näistähän ja kuten esim. Tour de Skiltä kyllä palautuu järkevällä palauttavalla harjoittelulla.

Jos jonkin sortin kilpakuntoilijan blokin kehittelen ja sitä testaan niin enköhän mä siitä myös tänne blogiin bloggaile hieman tekstiä jossain vaiheessa talvea...