Wirkkalastakin alkanee löytyä särmää

Alkuviikon voisiko sanoa hyvä uutinen kuului keihäänheittäjärintamalta. Suomen ehdottomiin kärkiheittäjiin viime vuodet kuulunut Teemu Wirkkala oli antanut potkut valmentajalleen Hannu Kankaalle. Wirkkala muistetaan hyvin mm. viime vuoden MM-kisojen finaalin jälkeen antamastaan haastattelusta, jossa hän kertoi ettei oikein syttynyt tähän kilpailuun. Muistutettakoon siis, että kyseessä oli MM-finaali. Ei oikein kulkenut tämänkään vuoden EM-finaalissa ja tulokset ovat alkaneet pahasti polkea aika lailla paikallaan. Onko tämä nyt ensimmäinen merkki siitä, että särmää alkaa löytyä ja mies pystyy antamaan valmentajalle potkut. Vaikea sanoa näin todella ulkopuolisena penkkiurheilijana, mutta blogissanihan voin sanoa mielipiteeni ihan vapaasti ja mun mielestä jätkä teki aivan oikein. Asioita pitää kyseenalaistaa ja tarpeen tullen tehdä kovat ja oikeat johtopäätökset.

Mä kirjoitin muistaakseni jo viime vuonna Tero Pitkämäestä, että hänen tapauksessaan kunnon kriisipalaverin paikka olisi jo. Lieneekö sellaista pidetty ja jos on niin mitä on muutettu? Tulokset ainakin näyttävät pikku hiljaa tulevan alaspäin edelleenkin. Mies, joka heitteli ysikymppisiä vuonna 2005 lähes jatkuvasti pääsee nyt juuri ja juuri 87 metrin tuntumaan ja kisaheittojen keskiarvo on varmaan siellä 80 metrin tuntumassa ja tekniikkapuolella tuntuu olevan ongelmia edelleen.

Nyt ollaan tosiaan alueella, jota en tunne ja aika paha heitellä mitään, mutta sanonpa silti. Jotenkin tuntuu, että tuolla Kankaan porukallakin homma on ajautunu jotenkin väärille raiteille. Korostetaan jotenkin kovin paljon kaikkia toiminnallisia harjoitteita, keskivartalon stabiloivia juttuja eli vähän menee tukiharjoitteilla näpräämiseksi ja itse pääasia eli keihäänheitto unohtuu. Itse olen aina kirjoittanu kahvakuulista, keskivartalon harjoitteista, gymstickeistä ym. ym... Ehdottoman tärkeitä ne ovat, mutta eivät ne saa viedä liikaa aikaa siltä pääasialta. Kai se ny niin on, että keihäänheittäjäksi tullaan etenkin keihästä heittämällä. Nykyheittäjien heittomäärät ovat; ainakin luulen niin; ihan murto-osa siitä mitä entiset starat heittelivät. Muistan lukeneeni, että esim. moukarinheittäjä Juha Tiainen saattoi heittää yhdessä harjoituksessa satakunta heittoa ja se viimeinenkin kantoi vielä 76 metriä. Kalevan kisoissa voitettiin nyt Suomen mestaruus karvan päälle 75 metrin tuloksella. Tuntuu jotenkin, että nykyheittäjien heittorutiini ja taito laittaa keihäs oikein taivaalle on puutteellista. Niin ja puuttuu selkeästi taito korjata virheitä.

Ja pala ihan toista asiaa. Täällä on noista intervalleista puhuttu aina silloin ja tällöin. Luin tuoreimmasta Juoksija-lehdestä mielenkiintoisen jutun Sebastian Coen aikanaan tekemistä intervalleista. Periaate oli päinvastainen kuin yleensä. Ideana oli, että vedon pituus ja juoksunopeus kasvavat koko ajan eli tässä mallissa nopeampi vauhti siirretään myös pitenevään matkaan. Tarkoituksena opettaa sopeutumaan oikeaan kilpailutilanteeseen, jossa vauhtia on pystyttävä lisäämään vaikka väsymys ja matka lisääntyvät koko ajan. Esim. aloitetaan 100m vedolla ja jokaisessa vedossa matka lisääntyy 10 metrillä ja juoksunopeus kasvaa asteittain jokaisessa vedossa. Matkoja ja variaatioitahan on sitten todella paljon riippuen luonnolisesti urheilijan lajista ja tasosta ym... Oliskohan tuossa kehittelemisen arvoista myös meille... miettikääpä sitä.


Tämän näköinen satunnainen tarkkailija kehtasi tällä kertaa astua ihan vieraalle alueelle ja arvostella suomalaisten pyhää lehmää, keihäänheittoa :)))