Perjantai 1.10 klo 17.30 vedän rullaluistimet jalkaani ensimmäisen kerran kuukauteen. Edellinen kerta oli 31.8. eli syyskuu jäi kokonaan väliin luistelun suhteen. Nyt pitää kuitenkin käydä vetämässä vähän, koska tulevana tiistaina luistellaan maitohappotestit Esport-arenalla. Suuntaan vanhalle kunnon Perämaan tielle; tuo tie, jonne kermaperseillä ei ole asiaa. Nuo kermaperseet, jotka ovat kitisseet mm. Forssan Suvi-illan pinnasta jo vuosikaudet eivät tosiaan lenkkeilisi täällä koskaan. Mutta mä vedän ja sen jälkeen en ole osannut valittaa koskaan mistään asfalteista ja kovaa Perämaassakin pääsee, tarvittaessa yli 50 km/h.
Mutta sinne siis ja tunne on alusta alkaen loistava. Ehkäpä jopa vahvimmman oloista kuukausiin. Teknisesti lähestulkoon tai jopa parasta mitä olen ikinä vetänyt. Takajalka kiertää hyvä D-kirjaimen, sisäpuristus on aktiivinen, ulkopuristuksessa paino pysyy todella hyvin jalan päällä ja lopuksi luistin osoittaa vielä suoraan eteenpäin. Siis ihan kaikki mitä olen koko kesän yrittänyt ja nyt kaikki tuntuu loksahtavan. Paikka, jossa kesällä vedin kaksisatasia kovaa sujahtaa ohi hieman päälle neljääkymppiä ja sykekin pysyy hyvin aisoissa. Ilmakin on loistavan aurinkoinen ja kuitenkin mukavan kirpeä syksyinen ja liukkauttakaan ei ole huolimatta varjopaikkojen kosteudesta. Tunti mukavaa vauhtileikittelyä ja olishan tuota vetänyt pari tuntia lisääkin. Eli onko se tosiaan näin, että olen kesän jauhanut väsyneellä jalalla ja nyt tauon jälkeen kulkee kuin unelma; just joojoo SRV ja kumppanit, kyllähän mulle on sanottu asiasta, mutta kun aikuinen mies ei usko :-D Vai onko tauon aikana alitajunta työskennelyt tekniikan kanssa ja nyt moni asia hermotusta myöten loksahti kohdalleen :))
Lauantai 2.10 klo 8.30 on aika suunnata juoksulenkillä. Todella sumuinen, mutta äärettömän mukavan raikas syysaamu, lämpöä +3. Suuntaan Tupurlanjärven ympäri kiertävälle lenkille, josta matkaa kertyy 14,5km. Lenkki on mahtavaa maalaistietä ja maisemat upeat. Nyt tosin itse Tuprlanjärvi jää näkemättä, sillä sumua on niin, että paikoin ei edes seuraavaa paalua näe. Juoksu kulkee kuin Gebrselassiella konsanaan. Askel on kevyt ja tekee mieli vetää hieman reippaampaa kuin aioinkaan. Eli annan sykkeen pysytellä siinä aerobisen kynnyksen eli 150 molemmin puolin eli vedetään tämmönen VKI-lenkki. 12 km:n jälkeen alkaa hieman jaloissa tuntua, mutta kaiken kaikkiaan hyvin kulki ja aikaa vierähti 1.18. Tällä kertaa en muuten kuunnellut luonnon ääniä vaan kuulokkeissa soi Iron Maidenin uusin levy. Kerrassaan hyvä levy; mitenhän mä en ole tuota bändiä aiemmin juurikaan jaksanut ja nyt kun olen sen tuotantoa kuunnellut niin sehän on aivan loistava. Eli ensi kesänä Olympiastadionille kuuntelemaan Iron Maidenia, liput ehdottomasti hankintaan. Kokonaisuutena loistolenkki eikä kanssaihmisistäkään ollut haittaa, näin peräti kaksi autoa ja pari kalastajaa Otamuksella. Eikä lenkin lopuksi meidän asuntoalueellakaan näkynyt vielä ketään, ehkäpä sohvajuurekset keskittyvät makaamaan/keräämään voimia, jotta ovat ensi kesänä virkeitä, elinvoimaisia ja hyväkuntoisia :)
Nämä kaksi hienoa kuntoilusessiota olkoon jälleen kerran esimerkkinä, että kyllä liikunta on messevää. Nyt on kuitenkin mukava taas vaikka katsella urheilua... Valioliigaa, SM-liigaa jne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti