Viime viikolla ilmestyi tuorein Hiihto-lehti sisältäen paljon hyvää asiaa. Yksi hyvä artikkeli oli mm. "Mitaleita ei jaeta mattotestistä". En nyt ala sitä sen kummemmin referoimaan, mutta pääpointti oli kuitenkin se, että menestymisen mahdollisuuksia ei tule koskaan arvioida pelkästään hapenottokyvyn perusteella. Keskeinen tekijä menestymisessä on myös suorituksen taloudellisuus. Lisäksi harjoittelussa tulisi mieluummin kiinnittää huomiota siihen kuinka taloudellista hiihto on siinä hieman maksimaalista hapenkulutusta matalammalla tasolla. Monien tutkijoiden mielestä muutokset taloudellisuudessa ennustavat paljon paremmin suorituskykyä kuin hapenottokyvyn muutokset.
Ruotsissa on kesällä julkaistu väitöskirja, jonka löydöksiä olivat mm. se, että sykkeen havaittiin hakkaavan hiihdossa noin 10 lyöntiä korkeammalla kuin mitä esim. mattotestin kuormitustason ja hapenkulutuksen perusteella oli aihetta olettaa. Hiihdon intervallimaisuudesta johtuen todellinen rasitus- ja hapenkulutustaso on usein syketasoa matalampi. Yhtenä syynä oli mainittu mm. se, että rasituksen aiheuttama stressihormonivaste saa sykkeen tarpeetomasti yli todellisen kuormitustason. Mutta jätetään me stressihormonien analysoimiset ruottalaisille. Puututaan me vaikka siihen löydökseen, että urheilijat, jotka rasituksen alkuvaiheessa pystyivät eliminoimaan maitohappoa hyvin pois verestä energiaksi kudosten käyttöön kestivät intervallimaista kovaa rasitusta loppuun tai lähes loppuun saakka. Eli kovan ja helpon kuormituksen vaihteluita olisi hyvä olla harjoittelussa runsaasti, jotta lihakset sopeutuisivat rynkytyksiin ja pystyvät hapettumaan lyhyessäkin ajassa. Se miksi tämän poimin on tietysti se, että rullaluistelukilpailuthan ovat samalla tavalla intervalliluonteisia. Eli rynkytyksiä tulee harjoitella tietystikin, mutta myös se, että kilpailun alkuvaiheen rynkytysten maitohappopiikit tulee hallita ja maitohappoa poistaa tehokkaasti. Siinäkin tietysti vaikuttaa myös tuo taloudellisuus isona osana ja tietysti kuntotekijät yleensäkin. Mutta pureudutaan näihin jatkossa enemmän.
Yhden asian poimin vielä ihan mielenkiinnosta. Esimerkiksi wassberg-tekniikalla hiihdettäessä liian yläraajapainotteisesti yksittäiset voimapiikit nousevat liian suuriksi ja suksen liukunopeus vaihtelee liiaksi. Samanhan voi ajatella esim. rullaluisteluun; jos yrittää vetää liian pitkällä liu´ulla käyttää isompia voimapiikkejä ja samalla luistimeen tulee liikaa nopeusvaihtelua ja taloudellisuus heikkenee. Ehkä sitä saattoi olla enemmän kuitenkin perinteisessä rullaluistelutekniikassa. Tuplapotkun myötähän luistimen yksittäiset nopeusvaihtelut ovat varmasti vähentyneet ja voimankäyttö on tasaisempaa. Hauska pointtihan on muuten sekin, että sprinttihiihdon wassberg-tekniikkaan on tullut vaikutteita rullaluistelusta eli siellähän huiput nykyään hakevat nopeassa wassbergissa pienellä hypyllä/kevennyksellä selkeästi eräänlaista tuplapotkua.
Mutta se näistä. Ai niin, taloudellisuudesta vielä, että kyllä tuolla meidän EM-kisoissakin siellä minunkin edellä olleista 24 kaverista ihan kaikilla ei varmaan ollut maksimihapenotto edes mun luokkaa. Eikä keskivartalosta päätelllen kaikki olleet tehneet varmaan ihan liikaa tuota peruskestävyysharjoitteluakaan tai sitten bratwurstia, pastaa ja juustoa oli syöty suhteessa enemmän kuin minä limppisoppaa ja ruisleipää. Mutta taloudellisuus oli monella meikäläiseen verrattuna sitten taas huippuluokkaa. Mutta tämän olen kyllä tiedostanutkin ja siihen edelleen erityishuomio kuten olen jo monesti kirjoittanutkin. Eli sanalla sanoen ensi kesänä menestystä teknikkaa/taloudellisuutta kehittämällä.
Viikonlopun treenit menivät kuten olin suunnitellutkin. Eilen oli lepo johtuen tietysti niistä muutamasta virvokkeesta, jotka tuli nautittua tuolla perjantain NHL-pelireissulla Helsingissä :) Tänään sitten kuitenkin jo 15km juoksua maastossa ja hyvin kulki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti